Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainittua tarveselvitystä varten. Maakuntamuseo on tutustunut sille toimitettuun aineistoon ja toteaa seuraavaa.

Tammelan koulun rakennus 2 on vuonna 1957 valmistunut punatiilinen koulurakennus, joka rakennettiin samalle tontille kuin vuonna 1911 valmistunut Tammelan kansakoulu. Lisärakennus rakennettiin vierekkäisten, 1950-luvulla voimakkaasti kasvaneiden kaupunginosien Tammelan ja Kalevan lisääntyneen oppilasjoukon tarpeisiin. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Olavi Suvitie Tampereen kaupungin arkkitehtiosastolta.

Tampereen kaupunki on laatimassa tarveselvitystä rakennuksen perusparannuksesta. Perusparannuksen tavoitteena on todetun sisäilmaongelman vuoksi poistaa kaikki sisäilmaan haitallisesti vaikuttavat rakenteet. Laajan korjaustarpeen vuoksi esillä on myös suunnitelma purkaa osa rakennuksesta ja korvata se runkosyvyydeltään laajemmalla rakennuksella, joka palvelisi monikäyttöisesti nykypedagogiikan tarpeita. Tarveselvityksen yhteydessä tutkitaan seuraavia vaihtoehtoja:

1)    Koko rakennuksen osalta puretut rakenteet palautetaan alkuperäistä ulkoasua kunnioittaen. Ikkunat uusitaan, ulko- ja väliovet kunnostetaan/uusitaan tarvittaessa, pintamateriaalit uusitaan, vesikatot uusitaan, IV-konehuoneet rakennetaan joko ylimpään kerrokseen tai vesikaton alle.

2)    Kalevan puistotien puoleinen luokkahuonesiipi puretaan ja korvataan uudella osalla. Uudisosasta on laadittu luonnossuunnitelma (Arkkitehtitoimisto Lasse Kosunen 2019). Muun rakennuksen osalta toteutetaan vaihtoehtoa 1. 

Tammelan koulun lisärakennuksesta (rakennus 2) päätettiin vuonna 1947 Tampereen kansakoulujen lisärakennustoimikunnan suosituksesta. Asemakaavassa 1956 rakennus sijoitettiin kansakoulun tontin koilliskulmaan, Kalevan puistotien varteen. Uudisrakennukseen sijoitettiin koulun luokkahuoneita sekä erityistiloja, kuten ruokala ja käsityöluokkia. Eteläpäätyyn sijoitettiin tilat Tammelan sivukirjastolle. Nykyisin kirjastopäädyssä toimii kuvataiteen perusopetusta antava Sara Hildén -akatemia. Voimassa oleva asemakaava vuodelta 1988 laadittiin osana nk. Puu-Tammelan kaavaa ja siinä Tammelan koulu on opetustoimintaa palvelevien rakennusten korttelialue. Rakennuksella ei ole kaavassa suojelumerkintää. Koska asemakaavassa ei ole huomioitu kulttuurihistoriallisia arvoja maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla, sitä voidaan pitää vanhentuneena.

Keskustan strategista osayleiskaavaa varten laaditussa selvityksessä Tampereen keskustan rakennettu kulttuuriympäristö (A-Insinöörit Suunnittelu Oy 2012, tilaaja Tampereen kaupunki) Tammelan koulu on nimetty Tampereen keskustan arvokkaaksi kulttuuriympäristöksi, osana Tammelan rakennuskulttuurikohteet -aluetta. Alueen arvon perusteena on Tammelan torin ympäristöön kehittynyt, Tampereen kehityshistoriaa valottava erityyppisten rakennusten kokonaisuus.

Valtakunnallisessa kontekstissa Tammelan koulun rakennus 2 edustaa tyypillistä 1950-luvun julkista rakennushanketta: koulu suurten ikäluokkien tarpeisiin. Tyylillisesti rakennuksessa näkyvät aikakauden julkisen ja koulurakentamisen tyypilliset piirteet, kuten punatiili ja muut luonnonläheiset materiaalit pinnoissa ja detaljeissa, eri tasoissa polveilevat rakennusmassat sekä uuden kansakoululain (1957) opetusohjelman edellyttämät tilatyypit. Rakennuksen hahmo, jossa erottuvat korkeampi sivukäytävällinen luokkahuonesiipi ja laatikkomainen liikuntasalisiipi, on erittäin tyypillinen. Myös vahtimestarin asunnon ja kirjastotilojen liittäminen osaksi kansakoulua oli yleinen ratkaisu.

Tampereen mittakaavassa Tammelan koulun rakennus 2 on niin ikään tyypillinen aikakautensa koulurakentamisen esimerkki. Tiloiltaan monipuolinen, erikorkuisia rakennusmassoja yhdistävä kokonaisuus, jonka julkisivu- ja pintamateriaalit ovat maanläheisiä. Saman ikäisiä, samat suunnitteluihanteet toteuttavia koulurakennuksia Tampereella ovat mm. Kalevan kansakoulu, nyk. Kissanmaan koulu (Bertel Strömmer 1950), Härmälän koulu (Bertel Strömmer 1952), Amurin koulu (Bertel Strömmer 1954), Kalevan yhteiskoulu (Jaakko Ilveskoski 1955) ja Raholan koulu (Jaakko Ilveskoski 1956), Järvensivun koulun lisärakennus (Kerttu Nuoliala ja Seppo Rihlama 1956), Sammon yhteislyseo (Elsa Arokallio 1957) ja Kaarilan koulu (Jaakko Ilveskoski 1958) ja Saukonpuiston koulu (Eeva Uotila 1959). Mainitut koulut ovat ominaispiirteiltään hyvin tai kohtalaisesti säilyneitä ja huomattava osa on kaupunginarkkitehdin suunnittelemia. Tampereen jälleenrakennusajan kouluista ei ole saatavilla kokonaisvaltaista vertailevaa inventointitietoa.

Tammelan koulun kortteli rajautuu idässä, Kalevan puistotien erottamana, valtakunnallisesti arvokkaaseen rakennettuun kulttuuriympäristöön Kalevan kirkko ja kaupunginosa. Kalevan kaupunginosan länsiosa päättyy kahteen yhteenrakennettuun, kuusikerroksiseen asuintaloon (Kalevan puistotie 15 ja 17), jotka muodostavat katutilaa voimakkaasti rajaavan muurin Tammelan koulun lisärakennusta vastapäätä. 1950-luvun alkupuolella valmistuneiden asuinkerrostalojen terran ja punaisen sävyiset rapatut julkisivut luovat koulurakennuksen kanssa 1950-luvun kaupunkirakentamisesta kertovan jatkumon, joka tulee huomioida koulun perusparannushankkeessa.

Tammelan koulun lähistöllä on kaksi maakunnallisesti arvokasta rakennettua kulttuuriympäristöä (Pirkanmaan maakuntakaava 8.6.2017). Lännessä yhden korttelin etäisyydellä on moniosainen Tammelan teollisuuskohteet ja tori -kokonaisuus. Koillisessa koulun kortteli rajautuu kulmittain laajaan Saukonmäki ja Litukan rivitalot ja siirtolapuutarha -kohteeseen. Tammelan koulun mahdollisilla muutoksilla ei kuitenkaan ole erityisiä vaikutuksia mainittuihin maakunnallisesti arvokkaisiin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.

Korttelin rakennuskannasta on laadittu Tampereen kaupungin tilakeskuksen tilaamana rakennushistoriaselvitys (Tammelan koulu Rakennushistoriaselvitys, Sitowise Oy/Minna Halonen, Eija Teivas ja Sari Ala-Uotila 20.12.2018). Rakennushistoriaselvitys antaa riittävän kuvan kohteena olevan rakennuksen ominaispiirteistä, rakentumisen vaiheista ja säilyneisyydestä. Eroja rakennuksen osien muodonannossa ja vaihtelua julkisivuaukotuksissa ei ole erityisen tarkasti analysoitu. Liikuntasali/ruokala -osasta ei ole esitetty muutoskaaviota, mutta sen korkea alkuperäisyysaste käy ilmi selvityksen tekstistä.

Rakennuksen massoittelu perustuu viiteen eri osaan, joista on sujuva yhteys toisiinsa ja ulos. Polveileva, eri tasoissa jatkuva rakennusmassojen sarja on tyypillinen 1950-luvun koulurakentamiselle. Tontin reunoille vinkkelimuotoon sijoitettu moniosainen rakennus rajaa koulunpihan suojaisaksi välituntiympäristöksi, luo vaihtelevan pienmaiseman ja ohjaa luontevasti kulkuja rakennuksen eri osiin. Eri siipiosien toisistaan poikkeava aukotus kertoo eri tilatyyppien sijainnista. Läntisin, lyhyt siipiosa Väinölänkadun puolella on julkisivuiltaan yksinkertaisin ja muistuttaa eniten vanhempaa kansakoulurakennusta. Väinölänkadun suuntaisen liikuntasali/ruokala -osan julkisivu viestii tilan tehtävästä: avarat nauhaikkunat kadulle pohjoiseen kuvastavat liikuntasalin paikkaa, ja pihan puolelle, paahteiseen etelään on matalat lasitiilirivit pukuhuoneiden ja katsomon kohdalla. Luokkahuonesiivessä ikkunoiden nauhamainen aukotus lähentyy rakennusajan muuta julkista rakentamista, jopa teollisuusrakennusten tyyliä, mihin rakennushistoriaselvityksessäkin viitataan. Puhtaaksi muurattu punatiili julkisivumateriaalina ja julkisivun vaakasuuntainen ilme ikkunanauhoineen yleistyivät 1950-luvun loppupuolen koulurakennuksissa.

Etelä-pohjoissuuntainen näkymä Ilmarinkadulta koulun pihapiiriin ja itä-länsisuuntainen näkymä koulurakennusten välillä on rakennushistoriaselvityksessä arvioitu muutosherkiksi alueiksi, joilla ajalliset kerrokset ja kaupunkikuvalliset ominaispiirteet tulisi säilyttää. Koulukortteliin sen luoteiskulmasta avautuva näkymä on esitetty puistomaisena pienmaisemana. Nämä maisematekijät on syytä huomioida perusparannuksessa, samoin Kalevan puistotien kaupunkikuvallinen merkitys, mikä perustuu kadun bulevardimaiseen luonteeseen ja asemaan paikallisen kaupunkirakenteen pääkatuna.

Rakennuksen sisätilojen arkkitehtoninen idea perustuu huonetilojen koon ja luonteen vaihteluun käyttötarkoituksen mukaan. Keskeisiä elementtejä ovat tilasarjat ja portaikot. Luokkahuonesiiven sivukäytäväratkaisu on aikakauden koulurakentamiselle tyypillinen. Rakennushistoriaselvityksen mukaan tilojen perusjäsennys on hyvin säilynyt. Erityisesti pääsisäänkäynti, tuulikaapit, pääaula, pääportaikko, kerrostasanteet ja luokkasiiven käytävä ovat säilyneet kohtalaisen autenttisina. Detaljiikassa korostuvat luonnonläheiset materiaalit ja pelkistetty muotokieli, tunnusomaisimmin tammisissa ulko- ja sisäovissa, porraskaiteissa ja käsijohtimissa, messinki- ja klinkkeriyksityiskohdissa, kattopalkistoissa ja puisissa sisäkatoissa. Rakennushistoriaselvityksen mukaan yksityiskohdat ovat hyvin tai kohtalaisesti säilyneitä, joko autenttisina tai niitä vastaavina materiaaleina.

Liikuntasali/ruokala -siipi on rakennushistoriaselvityksen mukaan Tammelan koulun rakennus 2:n parhaiten säilynyt osa niin rakenteiltaan kuin tilaratkaisuiltaan. Muun muassa liikuntasalin katsomo, välinesuojat ja puurimasta tehty sisäkatto ovat alkuperäiset. Lisäksi selvityksessä huomioidaan pääaula toiminnallisesti keskeisenä niveltilana, jonka yksityiskohdat ovat säilyneet ulko- ja sisätilassa.

Rakennuksessa on säilynyt koulun rakentamisaikaisen taideohjelman mukaisia taideteoksia. Ruokalasalin seinällä on Gunnar Pohjolan seinämaalaus vuodelta 1957. Kirjastosiiven päädyssä ulkoseinässä on Heikki Varjan reliefimäinen pronssiveistos ”Meidän neropatit” vuodelta 1959. Teokset tulee edelleen säilyttää osana koulurakennusta.

Rakennuksesta on laadittu sisäilmatutkimus (Dimen Group 7.6.2018), asbesti- ja haitta-ainekartoitus (RKM Group Oy 1.11.2018) sekä kuntotutkimus (Dimen Group 18.10.2018). Selvityksistä käy ilmi, että rakennuksessa on useita sen rakentamisajankohdalle tyypillisiä rakenneratkaisuja, jotka nykytietämyksen valossa ovat kosteustekniseltä käyttäytymiseltään kyseenalaisia. Alapohjat ja kellarikerroksen maanvastaiset seinät on toteutettu ilman riittävää vedeneristystä ja kapillaarikatkoa, jolloin maaperän kosteus pääsee siirtymään betonirakenteeseen. Kosteaan betoniin liittyvät puurakenteet (esimerkiksi perunakellarissa) sekä kaksoislaattarakenteisen alapohjan orgaaniset lämmöneristeet ovat mikrobivaurioituneet. Tiiviiden pinnoitteiden, kuten pukuhuoneiden muovimattojen, alle tiivistyy kosteutta, joka saattaa aiheuttaa haitallisia kemiallisia reaktioita sekä matoissa että niiden kiinnitysliimoissa. Yläpohjien, välipohjien sekä ulkoseinien lämmöneristeistä tutkituista materiaalinäytteistä merkittävä osa on ollut mikrobivaurioituneita. Vakavin ja laaja-alaisin mikrobivaurio on todettu tiili - mineraalivilla - tiili -rakenteisen ulkovaipan eristeissä, joihin on päässyt kosteutta todennäköisesti sekä ikkunoiden epätiiviiden liittymäyksityiskohtien kautta että verhousmuurauksen läpi. Sekä välipohjista että ulkoseinän eristetilasta on merkkiainetutkimuksissa havaittu ilmavuotoja huonetiloihin. Koneellisen ilmanvaihdon tehoon, huoltoon ja säätöön liittyvät ongelmat ovat osaltaan huonontaneet rakennuksen sisäilman laatua ja edesauttaneet ulkoseinän eristeen vaurioitumista. Sisäilmatutkimusraportista käy muun muassa ilmi, että koulurakennuksen sisätilat ovat olleet monin paikoin alipaineiset yli ulkovaipan. Alipaine ja rakenteiden puutteellinen ilmatiiveys edesauttavat mikrobeiden ja kosteuden siirtymistä ulkoilmasta seinän eristetilaan sekä epäpuhtauksien kulkeutumista kaikista vaurioituneista rakenteista huoneilmaan.

Kuntoselvityksissä todetut vaurioituneet rakenteet ovat korjattavissa ja osin uusittavissa kosteusteknisesti toimiviksi. Etenkin ulkovaipan eristeen uusiminen edellyttää kuitenkin niin laajaa ulkoverhouksen purkamista ja materiaalien vaihtoa, että kokonaisuutena korjaushanketta voidaan verrata uudisrakentamiseen. 

Tammelan koulun rakennus 2:n arkkitehtoniset ja rakennusperinteiset arvot perustuvat ensisijaisesti rakennuksen muodon, sisätilojen ja pihapiirin jäsentelyn tyypillisyyteen ja rakennuksen alkuperäisten materiaalien todistusvoimaisuuteen. Kohteen historiallinen arvo perustuu sivistyshistorialliseen merkitykseen niin peruskoulutoiminnan kuin muun sivistystoiminnan johdosta. Paikallis- ja kaupunkihistoriallisesti kohteella on merkitystä Tampereen kasvun ja Tammelan ja Kalevan kaupunginosien kehityksen kuvaajana toisen maailmansodan jälkeisenä aikana.

Alkuperäisten materiaalien säilyminen julkisivuissa ja sisätiloissa on arvojen säilymisen kannalta keskeistä. Esitetty korjaustarve on kuitenkin niin mittava, sisältäen lähes kaikkien materiaalien purkamisen, että sitä arkkitehtonista ilmettä, mihin rakennuksen rakennustaiteellinen arvo pitkälti perustuu, tuskin pystytään säilyttämään vaikka purettuja rakenteita palautettaisiinkin alkuperäistä materiaalia mukaillen. Nykystandardin mukaiset rakennusosat ja -materiaalit antaisivat rakennukselle sen alkuperää hämärtävän uudisrakennuksen ilmeen.                  

Edellä kuvatun perusteella Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että mikäli korjaustarve edellyttää materiaalien purkamista nyt esitetyssä laajuudessa, voidaan vaihtoehdon 2 mukaista Kalevan puistotien suuntaisen siiven purkamista ja korvaamista uudisrakentamisella pitää mahdollisena, joskin erittäin valitettavana. Maakuntamuseo esittää kuitenkin, että hyvin säilynyt ja ulko- ja sisätiloiltaan ilmaisuvoimainen liikuntasali/ruokala -osa eli rakennuksen Väinölänkadun suuntainen siipi säilytetään. Lisäksi tulisi tutkia mahdollisuus säilyttää rakennuksen idealle keskeinen alkuperäinen pääaula rakennusosien nivelenä.

Kiertotalouden ja kestävän rakentamisen periaatteiden mukaisesti maakuntamuseo esittää, että perusparannuksessa suositaan säilyttävää korjaustapaa ja että purettavia rakennusosia, kuten ulkovuorauksen tiilet, väliovet kehyksineen, kädensijoineen ja heloineen, porraskaiteet, valaisimet ja muut sisätilojen detaljit, käytetään uudelleen kohteessa tai vähintään huolehditaan niiden kierrättämisestä edelleen rakennuskäyttöön.

Mikäli tontille suunnitellaan korvaavaa uudisrakentamista, se tulisi sijoittaa vanhan tiilikoulun L-muotoa mukaillen tontin laidoille kiinni katulinjaan. Tammelan koulun lisärakennuksen alkuperäinen arkkitehtoninen idea moniosaisesta rakennusmassojen sarjasta vaihtelevine korkeuksineen ja runkosyvyyksineen on syytä säilyttää. Pihan suojaisuus sekä toiminnallinen ja visuaalinen yhteys eri-ikäisten rakennusten välillä tulee säilyttää. Lähimaisemassa tulee huomioida urbaani rakentaminen ja tiivis yhteys katutilaan Kalevan puistotien varressa ja avoin näkymä Ilmarinkadun suunnasta koulun pihapiiriin.

Tarveselvitys ja tarkempi suunnitelma perusparannushankkeesta tulee toimittaa Pirkanmaan maakuntamuseoon lausuntoa varten.

                     

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainittua tarveselvitystä varten. Maakuntamuseo on tutustunut sille toimitettuun aineistoon ja toteaa seuraavaa.Tammelan koulun rakennus 2 on vuonna 1957 valmistunut punatiilinen koulurakennus, joka rakennettiin samalle tontille kuin vuonna 1911 valmistunut Tammelan kansakoulu. Lisärakennus rakennettiin vierekkäisten, 1950-luvulla voimakkaasti kasvaneiden kaupunginosien Tammelan ja Kalevan lisääntyneen oppilasjoukon tarpeisiin. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Olavi Suvitie Tampereen kaupungin arkkitehtiosastolta.Tampereen kaupunki on laatimassa tarveselvitystä rakennuksen perusparannuksesta. Perusparannuksen tavoitteena on todetun sisäilmaongelman vuoksi poistaa kaikki sisäilmaan haitallisesti vaikuttavat rakenteet. Laajan korjaustarpeen vuoksi esillä on myös suunnitelma purkaa osa rakennuksesta ja korvata se runkosyvyydeltään laajemmalla rakennuksella, joka palvelisi monikäyttöisesti nykypedagogiikan tarpeita. Tarveselvityksen yhteydessä tutkitaan seuraavia vaihtoehtoja:1)    Koko rakennuksen osalta puretut rakenteet palautetaan alkuperäistä ulkoasua kunnioittaen. Ikkunat uusitaan, ulko- ja väliovet kunnostetaan/uusitaan tarvittaessa, pintamateriaalit uusitaan, vesikatot uusitaan, IV-konehuoneet rakennetaan joko ylimpään kerrokseen tai vesikaton alle.2)    Kalevan puistotien puoleinen luokkahuonesiipi puretaan ja korvataan uudella osalla. Uudisosasta on laadittu luonnossuunnitelma (Arkkitehtitoimisto Lasse Kosunen 2019). Muun rakennuksen osalta toteutetaan vaihtoehtoa 1. Tammelan koulun lisärakennuksesta (rakennus 2) päätettiin vuonna 1947 Tampereen kansakoulujen lisärakennustoimikunnan suosituksesta. Asemakaavassa 1956 rakennus sijoitettiin kansakoulun tontin koilliskulmaan, Kalevan puistotien varteen. Uudisrakennukseen sijoitettiin koulun luokkahuoneita sekä erityistiloja, kuten ruokala ja käsityöluokkia. Eteläpäätyyn sijoitettiin tilat Tammelan sivukirjastolle. Nykyisin kirjastopäädyssä toimii kuvataiteen perusopetusta antava Sara Hildén -akatemia. Voimassa oleva asemakaava vuodelta 1988 laadittiin osana nk. Puu-Tammelan kaavaa ja siinä Tammelan koulu on opetustoimintaa palvelevien rakennusten korttelialue. Rakennuksella ei ole kaavassa suojelumerkintää. Koska asemakaavassa ei ole huomioitu kulttuurihistoriallisia arvoja maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla, sitä voidaan pitää vanhentuneena.Keskustan strategista osayleiskaavaa varten laaditussa selvityksessä Tampereen keskustan rakennettu kulttuuriympäristö (A-Insinöörit Suunnittelu Oy 2012, tilaaja Tampereen kaupunki) Tammelan koulu on nimetty Tampereen keskustan arvokkaaksi kulttuuriympäristöksi, osana Tammelan rakennuskulttuurikohteet -aluetta. Alueen arvon perusteena on Tammelan torin ympäristöön kehittynyt, Tampereen kehityshistoriaa valottava erityyppisten rakennusten kokonaisuus.Valtakunnallisessa kontekstissa Tammelan koulun rakennus 2 edustaa tyypillistä 1950-luvun julkista rakennushanketta: koulu suurten ikäluokkien tarpeisiin. Tyylillisesti rakennuksessa näkyvät aikakauden julkisen ja koulurakentamisen tyypilliset piirteet, kuten punatiili ja muut luonnonläheiset materiaalit pinnoissa ja detaljeissa, eri tasoissa polveilevat rakennusmassat sekä uuden kansakoululain (1957) opetusohjelman edellyttämät tilatyypit. Rakennuksen hahmo, jossa erottuvat korkeampi sivukäytävällinen luokkahuonesiipi ja laatikkomainen liikuntasalisiipi, on erittäin tyypillinen. Myös vahtimestarin asunnon ja kirjastotilojen liittäminen osaksi kansakoulua oli yleinen ratkaisu.Tampereen mittakaavassa Tammelan koulun rakennus 2 on niin ikään tyypillinen aikakautensa koulurakentamisen esimerkki. Tiloiltaan monipuolinen, erikorkuisia rakennusmassoja yhdistävä kokonaisuus, jonka julkisivu- ja pintamateriaalit ovat maanläheisiä. Saman ikäisiä, samat suunnitteluihanteet toteuttavia koulurakennuksia Tampereella ovat mm. Kalevan kansakoulu, nyk. Kissanmaan koulu (Bertel Strömmer 1950), Härmälän koulu (Bertel Strömmer 1952), Amurin koulu (Bertel Strömmer 1954), Kalevan yhteiskoulu (Jaakko Ilveskoski 1955) ja Raholan koulu (Jaakko Ilveskoski 1956), Järvensivun koulun lisärakennus (Kerttu Nuoliala ja Seppo Rihlama 1956), Sammon yhteislyseo (Elsa Arokallio 1957) ja Kaarilan koulu (Jaakko Ilveskoski 1958) ja Saukonpuiston koulu (Eeva Uotila 1959). Mainitut koulut ovat ominaispiirteiltään hyvin tai kohtalaisesti säilyneitä ja huomattava osa on kaupunginarkkitehdin suunnittelemia. Tampereen jälleenrakennusajan kouluista ei ole saatavilla kokonaisvaltaista vertailevaa inventointitietoa.Tammelan koulun kortteli rajautuu idässä, Kalevan puistotien erottamana, valtakunnallisesti arvokkaaseen rakennettuun kulttuuriympäristöön Kalevan kirkko ja kaupunginosa. Kalevan kaupunginosan länsiosa päättyy kahteen yhteenrakennettuun, kuusikerroksiseen asuintaloon (Kalevan puistotie 15 ja 17), jotka muodostavat katutilaa voimakkaasti rajaavan muurin Tammelan koulun lisärakennusta vastapäätä. 1950-luvun alkupuolella valmistuneiden asuinkerrostalojen terran ja punaisen sävyiset rapatut julkisivut luovat koulurakennuksen kanssa 1950-luvun kaupunkirakentamisesta kertovan jatkumon, joka tulee huomioida koulun perusparannushankkeessa.Tammelan koulun lähistöllä on kaksi maakunnallisesti arvokasta rakennettua kulttuuriympäristöä (Pirkanmaan maakuntakaava 8.6.2017). Lännessä yhden korttelin etäisyydellä on moniosainen Tammelan teollisuuskohteet ja tori -kokonaisuus. Koillisessa koulun kortteli rajautuu kulmittain laajaan Saukonmäki ja Litukan rivitalot ja siirtolapuutarha -kohteeseen. Tammelan koulun mahdollisilla muutoksilla ei kuitenkaan ole erityisiä vaikutuksia mainittuihin maakunnallisesti arvokkaisiin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.Korttelin rakennuskannasta on laadittu Tampereen kaupungin tilakeskuksen tilaamana rakennushistoriaselvitys (Tammelan koulu Rakennushistoriaselvitys, Sitowise Oy/Minna Halonen, Eija Teivas ja Sari Ala-Uotila 20.12.2018). Rakennushistoriaselvitys antaa riittävän kuvan kohteena olevan rakennuksen ominaispiirteistä, rakentumisen vaiheista ja säilyneisyydestä. Eroja rakennuksen osien muodonannossa ja vaihtelua julkisivuaukotuksissa ei ole erityisen tarkasti analysoitu. Liikuntasali/ruokala -osasta ei ole esitetty muutoskaaviota, mutta sen korkea alkuperäisyysaste käy ilmi selvityksen tekstistä.Rakennuksen massoittelu perustuu viiteen eri osaan, joista on sujuva yhteys toisiinsa ja ulos. Polveileva, eri tasoissa jatkuva rakennusmassojen sarja on tyypillinen 1950-luvun koulurakentamiselle. Tontin reunoille vinkkelimuotoon sijoitettu moniosainen rakennus rajaa koulunpihan suojaisaksi välituntiympäristöksi, luo vaihtelevan pienmaiseman ja ohjaa luontevasti kulkuja rakennuksen eri osiin. Eri siipiosien toisistaan poikkeava aukotus kertoo eri tilatyyppien sijainnista. Läntisin, lyhyt siipiosa Väinölänkadun puolella on julkisivuiltaan yksinkertaisin ja muistuttaa eniten vanhempaa kansakoulurakennusta. Väinölänkadun suuntaisen liikuntasali/ruokala -osan julkisivu viestii tilan tehtävästä: avarat nauhaikkunat kadulle pohjoiseen kuvastavat liikuntasalin paikkaa, ja pihan puolelle, paahteiseen etelään on matalat lasitiilirivit pukuhuoneiden ja katsomon kohdalla. Luokkahuonesiivessä ikkunoiden nauhamainen aukotus lähentyy rakennusajan muuta julkista rakentamista, jopa teollisuusrakennusten tyyliä, mihin rakennushistoriaselvityksessäkin viitataan. Puhtaaksi muurattu punatiili julkisivumateriaalina ja julkisivun vaakasuuntainen ilme ikkunanauhoineen yleistyivät 1950-luvun loppupuolen koulurakennuksissa.Etelä-pohjoissuuntainen näkymä Ilmarinkadulta koulun pihapiiriin ja itä-länsisuuntainen näkymä koulurakennusten välillä on rakennushistoriaselvityksessä arvioitu muutosherkiksi alueiksi, joilla ajalliset kerrokset ja kaupunkikuvalliset ominaispiirteet tulisi säilyttää. Koulukortteliin sen luoteiskulmasta avautuva näkymä on esitetty puistomaisena pienmaisemana. Nämä maisematekijät on syytä huomioida perusparannuksessa, samoin Kalevan puistotien kaupunkikuvallinen merkitys, mikä perustuu kadun bulevardimaiseen luonteeseen ja asemaan paikallisen kaupunkirakenteen pääkatuna.Rakennuksen sisätilojen arkkitehtoninen idea perustuu huonetilojen koon ja luonteen vaihteluun käyttötarkoituksen mukaan. Keskeisiä elementtejä ovat tilasarjat ja portaikot. Luokkahuonesiiven sivukäytäväratkaisu on aikakauden koulurakentamiselle tyypillinen. Rakennushistoriaselvityksen mukaan tilojen perusjäsennys on hyvin säilynyt. Erityisesti pääsisäänkäynti, tuulikaapit, pääaula, pääportaikko, kerrostasanteet ja luokkasiiven käytävä ovat säilyneet kohtalaisen autenttisina. Detaljiikassa korostuvat luonnonläheiset materiaalit ja pelkistetty muotokieli, tunnusomaisimmin tammisissa ulko- ja sisäovissa, porraskaiteissa ja käsijohtimissa, messinki- ja klinkkeriyksityiskohdissa, kattopalkistoissa ja puisissa sisäkatoissa. Rakennushistoriaselvityksen mukaan yksityiskohdat ovat hyvin tai kohtalaisesti säilyneitä, joko autenttisina tai niitä vastaavina materiaaleina.Liikuntasali/ruokala -siipi on rakennushistoriaselvityksen mukaan Tammelan koulun rakennus 2:n parhaiten säilynyt osa niin rakenteiltaan kuin tilaratkaisuiltaan. Muun muassa liikuntasalin katsomo, välinesuojat ja puurimasta tehty sisäkatto ovat alkuperäiset. Lisäksi selvityksessä huomioidaan pääaula toiminnallisesti keskeisenä niveltilana, jonka yksityiskohdat ovat säilyneet ulko- ja sisätilassa.Rakennuksessa on säilynyt koulun rakentamisaikaisen taideohjelman mukaisia taideteoksia. Ruokalasalin seinällä on Gunnar Pohjolan seinämaalaus vuodelta 1957. Kirjastosiiven päädyssä ulkoseinässä on Heikki Varjan reliefimäinen pronssiveistos ”Meidän neropatit” vuodelta 1959. Teokset tulee edelleen säilyttää osana koulurakennusta.Rakennuksesta on laadittu sisäilmatutkimus (Dimen Group 7.6.2018), asbesti- ja haitta-ainekartoitus (RKM Group Oy 1.11.2018) sekä kuntotutkimus (Dimen Group 18.10.2018). Selvityksistä käy ilmi, että rakennuksessa on useita sen rakentamisajankohdalle tyypillisiä rakenneratkaisuja, jotka nykytietämyksen valossa ovat kosteustekniseltä käyttäytymiseltään kyseenalaisia. Alapohjat ja kellarikerroksen maanvastaiset seinät on toteutettu ilman riittävää vedeneristystä ja kapillaarikatkoa, jolloin maaperän kosteus pääsee siirtymään betonirakenteeseen. Kosteaan betoniin liittyvät puurakenteet (esimerkiksi perunakellarissa) sekä kaksoislaattarakenteisen alapohjan orgaaniset lämmöneristeet ovat mikrobivaurioituneet. Tiiviiden pinnoitteiden, kuten pukuhuoneiden muovimattojen, alle tiivistyy kosteutta, joka saattaa aiheuttaa haitallisia kemiallisia reaktioita sekä matoissa että niiden kiinnitysliimoissa. Yläpohjien, välipohjien sekä ulkoseinien lämmöneristeistä tutkituista materiaalinäytteistä merkittävä osa on ollut mikrobivaurioituneita. Vakavin ja laaja-alaisin mikrobivaurio on todettu tiili - mineraalivilla - tiili -rakenteisen ulkovaipan eristeissä, joihin on päässyt kosteutta todennäköisesti sekä ikkunoiden epätiiviiden liittymäyksityiskohtien kautta että verhousmuurauksen läpi. Sekä välipohjista että ulkoseinän eristetilasta on merkkiainetutkimuksissa havaittu ilmavuotoja huonetiloihin. Koneellisen ilmanvaihdon tehoon, huoltoon ja säätöön liittyvät ongelmat ovat osaltaan huonontaneet rakennuksen sisäilman laatua ja edesauttaneet ulkoseinän eristeen vaurioitumista. Sisäilmatutkimusraportista käy muun muassa ilmi, että koulurakennuksen sisätilat ovat olleet monin paikoin alipaineiset yli ulkovaipan. Alipaine ja rakenteiden puutteellinen ilmatiiveys edesauttavat mikrobeiden ja kosteuden siirtymistä ulkoilmasta seinän eristetilaan sekä epäpuhtauksien kulkeutumista kaikista vaurioituneista rakenteista huoneilmaan.Kuntoselvityksissä todetut vaurioituneet rakenteet ovat korjattavissa ja osin uusittavissa kosteusteknisesti toimiviksi. Etenkin ulkovaipan eristeen uusiminen edellyttää kuitenkin niin laajaa ulkoverhouksen purkamista ja materiaalien vaihtoa, että kokonaisuutena korjaushanketta voidaan verrata uudisrakentamiseen. Tammelan koulun rakennus 2:n arkkitehtoniset ja rakennusperinteiset arvot perustuvat ensisijaisesti rakennuksen muodon, sisätilojen ja pihapiirin jäsentelyn tyypillisyyteen ja rakennuksen alkuperäisten materiaalien todistusvoimaisuuteen. Kohteen historiallinen arvo perustuu sivistyshistorialliseen merkitykseen niin peruskoulutoiminnan kuin muun sivistystoiminnan johdosta. Paikallis- ja kaupunkihistoriallisesti kohteella on merkitystä Tampereen kasvun ja Tammelan ja Kalevan kaupunginosien kehityksen kuvaajana toisen maailmansodan jälkeisenä aikana.Alkuperäisten materiaalien säilyminen julkisivuissa ja sisätiloissa on arvojen säilymisen kannalta keskeistä. Esitetty korjaustarve on kuitenkin niin mittava, sisältäen lähes kaikkien materiaalien purkamisen, että sitä arkkitehtonista ilmettä, mihin rakennuksen rakennustaiteellinen arvo pitkälti perustuu, tuskin pystytään säilyttämään vaikka purettuja rakenteita palautettaisiinkin alkuperäistä materiaalia mukaillen. Nykystandardin mukaiset rakennusosat ja -materiaalit antaisivat rakennukselle sen alkuperää hämärtävän uudisrakennuksen ilmeen.                  Edellä kuvatun perusteella Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että mikäli korjaustarve edellyttää materiaalien purkamista nyt esitetyssä laajuudessa, voidaan vaihtoehdon 2 mukaista Kalevan puistotien suuntaisen siiven purkamista ja korvaamista uudisrakentamisella pitää mahdollisena, joskin erittäin valitettavana. Maakuntamuseo esittää kuitenkin, että hyvin säilynyt ja ulko- ja sisätiloiltaan ilmaisuvoimainen liikuntasali/ruokala -osa eli rakennuksen Väinölänkadun suuntainen siipi säilytetään. Lisäksi tulisi tutkia mahdollisuus säilyttää rakennuksen idealle keskeinen alkuperäinen pääaula rakennusosien nivelenä.Kiertotalouden ja kestävän rakentamisen periaatteiden mukaisesti maakuntamuseo esittää, että perusparannuksessa suositaan säilyttävää korjaustapaa ja että purettavia rakennusosia, kuten ulkovuorauksen tiilet, väliovet kehyksineen, kädensijoineen ja heloineen, porraskaiteet, valaisimet ja muut sisätilojen detaljit, käytetään uudelleen kohteessa tai vähintään huolehditaan niiden kierrättämisestä edelleen rakennuskäyttöön.Mikäli tontille suunnitellaan korvaavaa uudisrakentamista, se tulisi sijoittaa vanhan tiilikoulun L-muotoa mukaillen tontin laidoille kiinni katulinjaan. Tammelan koulun lisärakennuksen alkuperäinen arkkitehtoninen idea moniosaisesta rakennusmassojen sarjasta vaihtelevine korkeuksineen ja runkosyvyyksineen on syytä säilyttää. Pihan suojaisuus sekä toiminnallinen ja visuaalinen yhteys eri-ikäisten rakennusten välillä tulee säilyttää. Lähimaisemassa tulee huomioida urbaani rakentaminen ja tiivis yhteys katutilaan Kalevan puistotien varressa ja avoin näkymä Ilmarinkadun suunnasta koulun pihapiiriin.Tarveselvitys ja tarkempi suunnitelma perusparannushankkeesta tulee toimittaa Pirkanmaan maakuntamuseoon lausuntoa varten.