Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikon mukaisesta hankkeesta.

Asuinrakennus sijaitsee Rantaperkiön kaupunginosassa, joka oli 1900-luvun alkukymmeninä voimakkaasti kasvaneen Tampereen eteläinen esikaupunki. Rakennuksen iästä on osin ristiriitaisia tietoja. Kuntotarkastusraportin mukaan Nuolialantie 32 on rakennettu 1920-luvun lopulla. Kortteli 757 kuului Rantaperkiön - Härmälän asemakaavan laajennukseen (vahvistettu 29.8.1946) ja pelkästään tätä korttelia koskeva asemakaavan muutos vahvistettiin 20.10.1948 (Aaro Alapeuso). Rakennus on kuitenkin paikallaan jo vuoden 1946 kantakaupungin ilmakuvassa. Tampereen kaupungin rakennusvalvonnan sähköisessä arkistossa ensimmäiset lupapiirustukset on kirjattu 11.5.1948, ilman suunnittelijatietoa. Lupapiirustukset on laadittu uudisrakennuksen sijaan lisärakennukselle, joten on mahdollista, että kaavoitettavalla alueella jo seissyt rakennus on tällä tavoin saatettu rakennuslupamenettelyn piiriin.

Ulkoasunsa kautta rakennus liittyy samaan rakennusvaiheeseen kuin korttelin 757 muut pientalot, joiden alkuperäispiirustukset ovat vuosilta 1949-50. Nuolialantie 32 on kuitenkin runkosyvyydeltään korttelin muita rakennuksia kapeampi. Rakennuksen käyttöhistoriaan on kuulunut kahden huoneen myymälätila rakennuksen länsipäädyssä, jossa on katoksellinen sisäänkänti. Rakennuksessa on tiettävästi toiminut leipäkauppa. Rankorakenteinen asuinrakennus edustaa nykyasussaan melko vaatimattomalla tavalla toisen maailmansodan jälkeisen ajan eleetöntä ja pienipiirteistä asuinrakentamista. Rakennuksessa on vuosikymmenien mittaan tehty lukuisia muutoksia, esimerkiksi  vaihdettu ikkunat ja julkisivuverhous, lisätty kattolyhdyt ja rakennettu kellari. Oletetusta 1920-luvun alkuperästä ja jälleenrakennusajan tyypillisistä piirteistä ovat siten säilyneet lähinnä rakennuksen yleishahmo ja kuisti yksityiskohtineen.

Kohteesta on laadittu asuntokaupan kuntotarkastus (Tähtitarkastus Oy 5.6.2019), joka perustuu aistinvaraisiin havaintoihin rakenteita avaamatta. Kuntotarkastusraportista on pääteltävissä, että rakennuksen käyttökuntoisena pitäminen edellyttää lähivuosina laajoja huolto- ja korjaustöitä. Alkujaan kylmä ja avoin vintti on otettu asuinkäyttöön 1990-luvulla, jolloin sinne on rakennettu myös kylpyhuone. Tuolloin on tehty joitakin aikakaudelle tyypillisiä ratkaisuja, jotka ovat myöhemmin osoittautuneet huonoiksi. Sivuvintiltä on nähtävissä, että vinokatto-osuudelta puuttuu tuuletusrako ja että ainakin osassa vesikaton alusrakenteita on kosteusvaurioita, joista näkyy merkkejä myös huonetilassa. Katonharjan alapuoliseen tuuletustilaan on johdettu viemärin tuuletusputki, eikä sinne ole järjestetty tarkastusluukkua mahdollisen vaurioitumisen toteamiseksi. Ennen vuotta 2000 rakennetuissa märkätiloissa käytettiin nykytiedon valossa riittämättömiä vesieristyksiä, joten myös kylpyhuoneen uusiminen on ajankohtaista. Kellaritiloissa on merkkejä kosteusvaurioista, joiden aiheuttajina ovat katto- ja hulevesien johtuminen perusmuurin viereen, rakentamisaikaudelle tyypillisesti kapillaarikatkon puuttuminen maanvastaisten rakenteiden ympäriltä ja salaojien sekä vesieristyksen ikääntyminen. Lisäksi rakennuksen ulkovaipassa on laajalti tarvetta huoltotoimenpiteille.

Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka rakennusta ei voi maakuntamuseolle toimitetun kuntotarkastusraportin perusteella todeta korjauskelvottomaksi, ovat sen vaatimat korjaustoimenpiteet laajuudeltaan verrattavissa uudisrakentamiseen.

Rakennuksella on merkittävää maisemallista arvoa osana Nuolialantien katumaisemaa. Toista maailmansotaa ennen (kortteli 754) ja sen jälkeen (kortteli 757) rakennettujen asuinrakennusten harmonisesti kaartuva rivi muodostaa arkkitehtonisesti kiinnostavan ja historiallisesti kertovan kokonaisuuden, joka kuvaa Tampereen laajenemista ja asuinrakentamisen kehitystä.

Edellä kuvatun perusteella maakuntamuseo katsoo, että asuinrakennuksen purkaminen olisi tontin tulevaisuutta ajatellen valitettavaa, mutta mahdollista. Maisemallisten ja alueen historiallisten arvojen säilymiseksi on mahdollinen uudisrakentaminen sovitettava huolellisesti rakennuspaikan ominaisluonteeseen.

Mikäli uudisrakentamista suunnitellaan, tulee asuinrakennuksen muodossa ja tontin käytössä huomioida olevan rakennuskannan keskeiset piirteet. Asuinrakennuksen kattomuotona tulee suosia symmetristä satulakattoa. Asuinrakennuksen katusivun tulee edelleen sijaita samassa asemassa Nuolialantiehen nähden. Katujulkisivun pituutta ei tule merkittävästi lisätä nykyisestä ja piha-alueelle tulee olla pääsy rakennuksen kummaltakin puolen. Rakennuksen pääsisäänkäynnin tulee sijaita pihan puolella. Ympäröivien tonttien tapaan varasto- tai talousrakennus on suotavaa sijoittaa tontin muihin osiin erilleen päärakennuksesta.

Asuinrakennus sijaitsee Rantaperkiön kaupunginosassa, joka oli 1900-luvun alkukymmeninä voimakkaasti kasvaneen Tampereen eteläinen esikaupunki. Rakennuksen iästä on osin ristiriitaisia tietoja. Kuntotarkastusraportin mukaan Nuolialantie 32 on rakennettu 1920-luvun lopulla. Kortteli 757 kuului Rantaperkiön - Härmälän asemakaavan laajennukseen (vahvistettu 29.8.1946) ja pelkästään tätä korttelia koskeva asemakaavan muutos vahvistettiin 20.10.1948 (Aaro Alapeuso). Rakennus on kuitenkin paikallaan jo vuoden 1946 kantakaupungin ilmakuvassa. Tampereen kaupungin rakennusvalvonnan sähköisessä arkistossa ensimmäiset lupapiirustukset on kirjattu 11.5.1948, ilman suunnittelijatietoa. Lupapiirustukset on laadittu uudisrakennuksen sijaan lisärakennukselle, joten on mahdollista, että kaavoitettavalla alueella jo seissyt rakennus on tällä tavoin saatettu rakennuslupamenettelyn piiriin.

Ulkoasunsa kautta rakennus liittyy samaan rakennusvaiheeseen kuin korttelin 757 muut pientalot, joiden alkuperäispiirustukset ovat vuosilta 1949-50. Nuolialantie 32 on kuitenkin runkosyvyydeltään korttelin muita rakennuksia kapeampi. Rakennuksen käyttöhistoriaan on kuulunut kahden huoneen myymälätila rakennuksen länsipäädyssä, jossa on katoksellinen sisäänkänti. Rakennuksessa on tiettävästi toiminut leipäkauppa. Rankorakenteinen asuinrakennus edustaa nykyasussaan melko vaatimattomalla tavalla toisen maailmansodan jälkeisen ajan eleetöntä ja pienipiirteistä asuinrakentamista. Rakennuksessa on vuosikymmenien mittaan tehty lukuisia muutoksia, esimerkiksi  vaihdettu ikkunat ja julkisivuverhous, lisätty kattolyhdyt ja rakennettu kellari. Oletetusta 1920-luvun alkuperästä ja jälleenrakennusajan tyypillisistä piirteistä ovat siten säilyneet lähinnä rakennuksen yleishahmo ja kuisti yksityiskohtineen.

Kohteesta on laadittu asuntokaupan kuntotarkastus (Tähtitarkastus Oy 5.6.2019), joka perustuu aistinvaraisiin havaintoihin rakenteita avaamatta. Kuntotarkastusraportista on pääteltävissä, että rakennuksen käyttökuntoisena pitäminen edellyttää lähivuosina laajoja huolto- ja korjaustöitä. Alkujaan kylmä ja avoin vintti on otettu asuinkäyttöön 1990-luvulla, jolloin sinne on rakennettu myös kylpyhuone. Tuolloin on tehty joitakin aikakaudelle tyypillisiä ratkaisuja, jotka ovat myöhemmin osoittautuneet huonoiksi. Sivuvintiltä on nähtävissä, että vinokatto-osuudelta puuttuu tuuletusrako ja että ainakin osassa vesikaton alusrakenteita on kosteusvaurioita, joista näkyy merkkejä myös huonetilassa. Katonharjan alapuoliseen tuuletustilaan on johdettu viemärin tuuletusputki, eikä sinne ole järjestetty tarkastusluukkua mahdollisen vaurioitumisen toteamiseksi. Ennen vuotta 2000 rakennetuissa märkätiloissa käytettiin nykytiedon valossa riittämättömiä vesieristyksiä, joten myös kylpyhuoneen uusiminen on ajankohtaista. Kellaritiloissa on merkkejä kosteusvaurioista, joiden aiheuttajina ovat katto- ja hulevesien johtuminen perusmuurin viereen, rakentamisaikaudelle tyypillisesti kapillaarikatkon puuttuminen maanvastaisten rakenteiden ympäriltä ja salaojien sekä vesieristyksen ikääntyminen. Lisäksi rakennuksen ulkovaipassa on laajalti tarvetta huoltotoimenpiteille.

Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka rakennusta ei voi maakuntamuseolle toimitetun kuntotarkastusraportin perusteella todeta korjauskelvottomaksi, ovat sen vaatimat korjaustoimenpiteet laajuudeltaan verrattavissa uudisrakentamiseen.

Rakennuksella on merkittävää maisemallista arvoa osana Nuolialantien katumaisemaa. Toista maailmansotaa ennen (kortteli 754) ja sen jälkeen (kortteli 757) rakennettujen asuinrakennusten harmonisesti kaartuva rivi muodostaa arkkitehtonisesti kiinnostavan ja historiallisesti kertovan kokonaisuuden, joka kuvaa Tampereen laajenemista ja asuinrakentamisen kehitystä.

Edellä kuvatun perusteella maakuntamuseo katsoo, että asuinrakennuksen purkaminen olisi tontin tulevaisuutta ajatellen valitettavaa, mutta mahdollista. Maisemallisten ja alueen historiallisten arvojen säilymiseksi on mahdollinen uudisrakentaminen sovitettava huolellisesti rakennuspaikan ominaisluonteeseen.

Mikäli uudisrakentamista suunnitellaan, tulee asuinrakennuksen muodossa ja tontin käytössä huomioida olevan rakennuskannan keskeiset piirteet. Asuinrakennuksen kattomuotona tulee suosia symmetristä satulakattoa. Asuinrakennuksen katusivun tulee edelleen sijaita samassa asemassa Nuolialantiehen nähden. Katujulkisivun pituutta ei tule merkittävästi lisätä nykyisestä ja piha-alueelle tulee olla pääsy rakennuksen kummaltakin puolen. Rakennuksen pääsisäänkäynnin tulee sijaita pihan puolella. Ympäröivien tonttien tapaan varasto- tai talousrakennus on suotavaa sijoittaa tontin muihin osiin erilleen päärakennuksesta.