Paikallisesti arvokas.

Kopola inventointiin vuonna 1989 rakennushistoriallisesti ja maisemallisesti mielenkiintoisena kohteena.

Kopolan kurssikeskuksella eli entisellä pappilalla on historiallisia arvoja Kuhmoisten toisena papiston virkatalona. Myöhemmin paikasta tuli valtakunnallisen Kuuloliiton kurssikeskus, jossa pidetään ympärivuotisesti koulutus- ja kuntoutuskursseja. Lisäksi Kopolalla on maisemallista merkitystä.

Kopolan rakennukset ovat säilyneet suhteellisen hyvin: ulkorakennukseen, rantasaunaan ja majoitusrakennukseen ei ole tehty suuria muutoksia vuoden 1989 jälkeen. Päärakennuksen rakennushistorialliset arvot ovat heikentyneet 1970-luvulla ja sen jälkeen tehtyjen muutosten myötä. Rakennuksen yleishahmo ja koristeaiheet kuvastavat kuitenkin vielä 1800-lukua.

Kopolan kurssikeskus on Kuhmoisten vanha pappila, joka sijaitsee Ala-Karkjärven rannassa järven pohjoispuolella. Nykyisin valtakunnallisen kansalaisjärjestö Kuuloliiton omistamassa kohteessa sijaitsee vuonna 1878 rakennetun päärakennuksen lisäksi vanha ulkorakennus, rantasauna (1979) ja majoitusrakennus (1983) sekä maakellareita. Päärakennuksen vieressä on pieni lampi.

Kopolan tila on ollut olemassa jo 1500-luvulla. Kuhmoisten seurakunnan itsenäistyessä 1870-luvulla seurakunnan ensimmäinen kappalainen osti tilan itselleen asuinkäyttöön. Kuuloliitolle Kopola siirtyi vuonna 1973. Vanha päärakennus ja ulkorakennus peruskorjattiin ja muutettiin kurssikeskusta palveleviksi tiloiksi. Kopola on nykyään Kuuloliiton kursskikeskus, jonka toiminta keskittyy kuuroutuneiden ja vaikeasti huonokuuloisten, eläkeläisten sekä lasten ja nuorten sopeutumisvalmennuskursseihin. Lisäksi Kopolassa järjestetään kuulovammaisten tuettua lomatoimintaa. Toiminta on ympärivuotista.

Vuoden 1989 inventoinnin mukaan päärakennusta on remontoitu perusteellisesti 1970-luvulla ja sitä ennen 1940-luvulla. Alkuperäinen ilme on muuttunut paljonkin, mutta rakennus on siitä huolimatta säilyttänyt hyvin vanhan muotonsa.

Kurssikeskuksen johtajan mukaan Kopolassa on tehty remontteja vuoden 1989 jälkeen. 2000-luvulla on remontoitu kaikki majoitustilat. Ikkunat on uusittu (ei kuistin). Kohde on kuitenkin säilynyt hyvin vuoden 1989 tilassaan.

Vuoden 1989 inventointiedot ja Kuuloliiton Kopolan vaiheista kertova kertomus esittävät seuraavaa:

Kopolan tila on varmuudella ollut olemassa ainakin 1500-luvulla. Tila oli laaja ja se ulottui Leppäkoskelle saakka. Vuonna 1539 siitä erosi nykyinen Leppäkosken tila. Vuonna 1776 tilasta lohkaistiin Pukaran talo itsenäiseksi ja 1800-luvulla tilasta erotettiin Lahnajärven ja Saarijärven tilat. Viimeinen torppa oli Järvenpää Velisjärven päässä. Torppa toimii ilmeisesti Kuuloliiton monipuolisena kesätoiminnan paikkana.

Tilan osti itselleen Kuhmoisten itsenäistyneen seurakunnan ensimmäinen kappalainen Tobias Hagelin vuonna 1878 entisen isännän Juho Kopolan siirtyessä Järvenpään torppaan. Hagelin saapui Kuhmoisiin hoitamaan virkaansa vuonna 1873, jolloin paikkakunnalla oli vain yksi pappila, kirkkoherralle varattu Korola. Kappalaisen asunnon hankinta tuli ajankohtaiseksi. Aluksi oli suunnitteilla sen rakentaminen Isopappilan lähistölle, mutta seurakunta pyöritteli päätöstä. Hagelin kyllästyi odottelemaan, joten hän osti Kopolan itselleen. Tilan nykyinen päärakennus rakennettiin ilemisesti heti tilan oston jälkeen vuonna 1878. Vuonna 1884 Hagelin muutti Hiitolaan ja myi Kopolan seurakunnalle 16 000 markalla. Hagelin jälkeen Kopolassa ovat asuneet: Anselm Nyström, (1884-1891), Kaarlo Varmavuori (Salhberg; 1891-1908), Paavo Paunu (1910-1914), Antti Rentola (1915-1919), Theodor Pylvänäinen (1921-1927), Kustaa Elovaara (1927-1929), Paavo Lehtinen (1929-1945), Harry Leiwo (1955-1961), Seppo Kaarna (1962-1964) ja Hannu Lehtipuu (1965-1972).

Pappilan riihi sijaitsi kosken rannalla, jossa sijaitse myös sauna ja lähellä vanha navetta. Rantaa kutsuttiinkin riihirannaksi. Kivikellareittein luona oli myös huvimaja, joka oli ilmeisesti Warmavuoren rakentama. Pihakaivossa oli kaunis katos 1950-luvulle saakka.

Vuonna 1893 Warmavuori rakensi pappilaan omalla kustannuksellaan kaksikerroksisen kuusikulmaisen ja suippokattoisen verannan. Seurakunta piti sitä pappien yksityiomasuutena eikä suostunut sitä kunnostamaan kunnes 1930-luvun puolivälissä piispa A. Lehtosen kehoituksesta seurakunta rakennutti verannan paikalle vuonna 1989 olleen verannan. Sotien jälkeen 1940-luvulla tehtiin suurremontti, jolloin huoneita ja ikkunoita madallettiin, lahopaikkoja uusittiin ja asennettiin keskuslämmitys ja vesijohdot. Kopolan viimeinen pappailan aikainen remontti tehtiin vuonna 1965. Sauna alueelle rakennettiin jo ennen sotia, mutta sitä uusittiin vuonna 1962. Uusi sauna valmistui alueelle vuonna 1979.

Kuulohuoltoliitto osti Kopolan tilan vuonna 1973 ja kunnosti sen kurssikeskukseksi. Päärakennuksen kunnostustöihin ryhdyttiin elokuussa 1974. Kurssikeskuksen harjannostajaisia vietettiin vuodenvaihteessa 1974-1975. Rakennustoiminnan valvojana toimi rakennusmestari Leo Korhonen. Rakennustyöt suoritti paikallisen kirvesmiehen Reino Liuksen johtama työryhmä. Päärakennuksen alakertaan tuli suuri ruokailu- ja oleskelutila, keittiö ja sosiaalitilat sekä toimistot. Yläkertaa korotettiin ja sinne valmistettiin majoitustiloja ja kylpyhuoneet. Remontin yhteydessä betonitiilikate poistettiin ja tilalle asennettiin peltikate. Talon alakertaan valmistui keskuslämmityspannu. Rakennuksen ulkomuotoon vaikutti eniten katon leveät frontonit.

Talon henkilökuntaan kuului vuonna 1989 johtaja, psykologi, puheterapeutti, sosiaalityöntekijä, kuulontutkija, kanslisti, emäntä, kaksi talousapulaista, siivooja ja talonmies.

Ulkorakennusta uudistettiin huomattavasti 1930-luvulla. Kuulohuoltoliiton ostettua Kopolan sinne kunnostettiin majoitustiloja kesäkäyttöön. Nykyinen saunarakennus valmistuiv vuonna 1979. Vuonna 1981 Kopolan hoitokunta esitti kurssikeskuksen laajentamista 12 majoituspaikalla ja eräillä toimintatiloilla. Seuraavana vuonna nimettiin suunnitteluryhmä Kopolan laajentamiseksi. Vuonna 1983 Kuulonhuoltoliitto toteutti laajennuksen omin varoin. Lisärakennuksen suunnitteli arkkitehti Bertel Gripenberg ja rakennustyöt urakoi lahtelainen Rakennus-Jaatinen. Kustannukset olivat 500 000 markkaa. Kurssikeskuksen majoituspaikkamäärä kasvoi 12 paikalla, toimitilat uudella salilla ja ryhmähuoneella. Uuden rakennuksen vihkiäisiä vietettiin 8.10.1983.