Rätön kartanon tilakeskuksena ja maanviljelysoppilaitoksena toiminut laaja rakennuskanta on jaettu 1940-luvulla Rättö- ja Uusi-Rättö-nimisiin tiloihin sekä jälkimmäisestä 2000-luvulla erotettuun Kojumäki-nimiseen tonttiin.

Kartanon pihapiirin itäpuolella, omalla peltokumpareellansa on pieni pihapiiri, joka käsittää pitkän, perinteistä maataloa edustavan asuinrakennuksen, pienen riviaitan ja ulkorakennuksen. Pitkänurkkainen ja vuoliaiskatolla varustettu asuinrakennus on rakennettu 1800-luvulla, todennäköisesti ennen Rätön kartanomaisen suurtilan muodostamista 1870-luvulla. Rakennuksen ulkoasun pylväskuistit kuuluvat rakennuksen 1920-luvun käyttöön, jolloin rakennusta käytettiin kartanon työväenasuntona. Pihapiiriä rajaa pohjoispuolella moottoritien suuntaan maarakenteinen meluvalli. Pihaan tulevan tien varrelle on istutettu kuusiaita.

Lehto T. 1989, Toijalan rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema - inventointiraportti 1989

Heiskanen et al 2009, Toijalan rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema