Tampere

Tampereen keskustan ulkopuolisten 1960- ja 1970-luvun asuinalueiden inventointi ja arvottaminen (Ruotula, Peltolammi, Multisilta, Kaukajärvi, Annala, Tesoma, Lentävänniemi) (ns. EHYT -hanke)

Rakennusinventointi

Selvityksessä on inventoitu Ruotulan, Peltolammin, Multisillan, Kaukajärven ja Annalan, Tesoman sekä Lentävänniemen asuinalueet ja arvotettu ne kaupunkikuvan ja rakennuskulttuurin näkökulmasta. Selvitys liittyy Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen Tampereella (EHYT) –työhön, jonka tavoitteena on etsiä asuntorakentamiseen soveltuvia alueita olemassa olevaa kaupunkirakennetta täydentäen ja jatkaen.

1960- ja 1970 –lukujen, nyt 40-50 vuotta vanhat asuinalueet ovat nousemassa vaalittavan rakennusperinnön piiriin. Peruskorjaustarve on ollut alueilla ajankohtainen jo toistakymmentä vuotta. Viime vuosina keskusteluun ovat tulleet mukaan vaatimukset maankäytön tiivistämisestä ja jopa rakennusten purkamisesta. Ilman riittävää analyysiä ns. lähiökauden tavoitteista, rakennuskannasta ja miljööstä on vaarana, että merkittäviäkin rakennuksia puretaan tai maankäyttöä tehostetaan niin, että alueiden ominaispiirteet hämärtyvät ja ajankuva katoaa. Tampereen lähiö- ja aluerakentamiskohteiden arvojen ja muutoksensietokyvyn selvittäminen on ollut kiireellinen tehtävä, jotta näiden asuinalueiden rakennusperintöä osataan vaalia ja täydennysrakentaminen suunnitella niihin sopivalla tavalla.

Tässä raportissa on kuvattu 1960- ja 1970 luvun tamperelaista rakentamista kansallisessa viitekehyksessä sekä tarkasteltu lyhyesti aikakauden rakentamistapaan johtaneita kehitystekijöitä. Inventoiduista asuinalueista on kirjattu tiivistetyssä muodossa alueen historia ja rakentuminen, maisema- ja aluerakenne, viheralueet sekä rakennuskannan ominaispiirteet. Näiden tulosten pohjalta kukin alue on arvotettu ottamalla huomioon alueellinen yhtenäisyys, paikallinen identiteetti, ympäristöarvot ja arkkitehtoniset arvot. Kartoilla arvot on esitetty kahtena teemana: punaisella on osoitettu muutoksille herkät, aikakautensa edustavat asuinalueet/alueiden osat, joissa korttelirakenne, ympäristö ja rakennuskanta ovat säilyneet, ja sinisellä aikakaudelleen tyypilliset asuinalueet/alueiden osat, joissa korttelirakenne on säilynyt.

Pohja-aineistona työssä on käytetty Tampereen Infratuotanto Liikelaitoksen Suunnittelupalveluissa laadittuja ns. korttelikortteja, joihin on koottu tiedot asemakaavoituksen vaiheista eli alkuperäisestä asemakaavasta ja siihen tehdyistä muutoksista sekä rakennuskannasta kortteleittain.

Tampereen väkiluku kasvoi toisen maailmansodan jälkeen nopeasti. Tämä synnytti tarpeen laajalle asuinrakentamiselle, joka suuntautui aluksi keskustan tuntumassa oleville esikaupunkialueille. Messukylän ja Lielahden liittäminen kaupunkiin mahdollisti pian myös uudenlaisen aluerakentamisen, joka perustui pääosin kaupungin maanomistukseen. Monet 1940-luvun pientalokaavat otettiinkin 1960-luvulle tultaessa uuteen käsittelyyn. Ruotulan, Peltolammin ja Multisillan omakotitontit vaihtuivat rivitalojen, lamellitalojen ja tornitalojen väljiksi kokonaisuuksiksi. Joukkoliikenteen kehitys ja henkilöautojen määrän nopea kasvu loivat edellytykset tälle uudelle asumisideologialle, jossa asunnot ja työpaikat sijaitsivat kaupunkirakenteen eri osissa. 1960-luvulla muuttoliike maaseudulta Tampereelle jatkoi kasvuaan, ja myös lisääntyneet opiskelijamäärät tarvitsivat asuntoja. Asuntopulan torjumiseksi tuli rakentaa enemmän, nopeammin ja edullisemmin. Betonielementtitekniikkaan perustuva teollinen rakentaminen tarjosi tähän mahdollisuudet. Lähiöiden rakentaminen perustui suurelta osin aluerakennussopimuksiin, joissa kaupunki vastasi kaavoituksesta ja rakennusliike talojen ja kunnallistekniikan rakentamisesta.

Ensimmäinen uusien periaatteiden mukaan suunniteltu ja rakennettu asuinalue oli 1963-1966 toteutettu Ruotula, jossa on havaittavissa yhtäläisyyksiä Espoon Tapiolan puutarhakaupunkiin. Väljästi rakennetulla alueella on sekä pientaloja, rivitaloja, lamelleja että pistetaloja. Ruotulan kanssa samaan aikaan suunniteltiin niin ikään pienimittakaavainen Tohloppi. Varsinainen lähiörakentaminen alkoi pian tämän jälkeen Tesoman Ristimäellä ja Kaukajärven alueella.

Inventoiduilla alueilla voidaan havaita suunnitteluperiaatteissa tapahtuneet muutokset. Ruotula edustaa Otto-Iivari Meurmanin opetusten mukaista intiimiä puutarhakaupunkiajattelua, Kaukajärven ensimmäinen vaihe ja Lentävänniemi Helsingin Pihlajamäestä tuttua plastista sommittelua, jolle oli ominaista pitkien lamellien ja korkeampien pistetalojen vaihtelu. Professori Olli Kivisen luomaa ns. keuhkokaaviota, joka perustui liikenteen eriyttämiseen ja keskeisten alueiden vihervyöhykkeeseen, on toteutettu mm. Peltolammin, Multisillan ja Lentävänniemen alueilla. Jyväskylän Kortepohjasta alkanutta ns. kompaktikaupungin mallia sovellettiin Tampereella ensi kertaa Kaukajärven toisen vaiheen rakentamisessa.

Pöyry Environment Oy

01.11.2009

28.02.2010