Pirkanmaan maakuntamuseolle on toimitettu tiedoksi otsikossa mainittu asemakaavahanke. Suunnittelualue sijaitsee Tampereen kaupungin keskustassa, Hämeenpuistossa rajautuen pohjoisessa Näsijärvenkatuun ja etelässä Tiiliruukinkatuun. Hämeenpuiston eteläosan asemakaava Tiiliruukinkadusta etelään ratkaistaan osana Eteläpuiston asemakaavaa nro 8581. Kaavamuutoksen tavoitteena on mm. turvata Hämeenpuiston arvot historiallisena puistona, osana viherverkostoa ja Tampereen kansallista kaupunkipuistoa. Pirkanmaan maakuntamuseo on tutustunut asemakaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmaan ja toteaa seuraavaa.

Tampereen Hämeenpuistolla on pitkä historia. Ensimmäisen kerran puisto hahmoteltiin kaupunginosien väliseksi palokujaksi C. L. Engelin asemakaavassa 1830. Puistoa istutettiin ja jatkettiin useassa vaiheessa. Tulipalon jälkeen 1860-luvulla katujen reunustamaa puistoa levennettiin nykyiseen 60 metriin ja nykylaajuudessaan puisto valmistui 1909. Vuonna 1936 puistokadun nimi vaihdettiin Esplanadista Hämeenpuistoksi. Kaupunkisuunnittelusta, puistohistoriasta ja palontorjunnasta kertova Hämeenpuisto on Pohjoismaiden pisin yhtenäinen puistokäytävä. Hämeenpuisto on määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi (RKY-inventointi, Museovirasto 2009). Aluetta koskevat valtioneuvoston päätöksellä maankäyttö- ja rakennuslakiin (132/1999) perustuvat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, joiden mukaan kohteiden arvot tulee turvata kaikessa maankäytössä.

Suunnittelualueella on voimassa lukuisia asemakaavoja vuosilta 1897-2021. Asemakaavoissa Hämeenpuisto on valtaosaltaan osoitettu katualueeksi, eikä puisto- tai viheralueeksi. Alueella voimassa olevassa keskustan strategisessa osayleiskaavassa (hyväksytty 2019) Hämeenpuisto on osoitettu viher- tai virkistysalueeksi ja kehitettäväksi viher- ja virkistysvyöhykkeeksi. Pirkanmaan maakuntakaavassa alue on osoitettu osaksi keskustatoimintojen aluetta (C). Lisäksi sekä yleiskaavassa että maakuntakaavassa aluetta koskee valtakunnallisesti arvokkaan rakennetun ympäristön merkintä.

Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että historiallisen puiston aseman turvaamiseen ja sen arvojen ehdoilla tehtävään kehittämiseen tähtäävä asemakaavanmuutos on lähtökohtaisesti myönteinen hanke. Suunnittelualueen rajausta maakuntamuseo kuitenkin pitää aluekokonaisuuden luonteen suhteen jokseenkin keinotekoisena, koska se ei kata koko Hämeenpuistoa. Hämeenpuiston arvo perustuu sen yhtenäiseen puistosommitelmaan pääteaiheineen. Pohjoispään Näsinpuiston ja Emil Wikströmin suunnitteleman Näsinpuiston suihkukaivon (1913) sekä puiston eteläosan, eteläpään Eteläpuiston ja Wäinö Aaltosen Osuustoimintamonumentin (1950) rajaamisen suunnittelualueen ulkopuolelle ei voida katsoa palvelevan parhaalla mahdollisella tavalla Hämeenpuiston arvojen turvaamista. Maakuntamuseo toivookin, että suunnittelualueen rajausta vielä harkittaisiin.

Hämeenpuiston arvot on tunnistettu alueelta laadituissa selvityksissä ja julkaisuissa: RKY-inventointi (Museovirasto 2009), Hämeenpuisto, Tampereen Esplanadi (Seija Hirvikallio 2012), Hämeenpuiston puistohistoriallinen selvitys (Maisemasuunnittelu Hemgård 2014). Lisäksi asemakaavan muutoshankkeen yhteydessä on tarkoitus laatia kaupunkikuvallinen nykytilan analyysi. Pirkanmaan maakuntamuseon näkemyksen mukaan hankkeeseen ei rakennetun ympäristön ja maiseman osalta liity lisäselvitystarpeita.

Hämeenpuiston keskeiset kaavatyössä huomioitavat kulttuurihistoriallisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokkaat ominaispiirteet ovat puiston esplanadimainen yhtenäinen yleisilme, neljä yli kilometrin pituista lehtipuuriviä, keskellä kulkeva sorapintainen kulkuväylä sekä puistoon eri vuosikymmeninä sijoitetut julkiset veistokset. Suunnittelualueella sijaitsevat Viktor Janssonin Vapaudenpatsas (1921), Lauri Leppäsen Minna Canthin patsas (1951) ja Heikki Varjan Uutinen (1981). Julkisen taiteen osalta hankkeesta tulisi pyytää lausunto Tampereen taidemuseolta (alueellista taidemuseotehtävää hoitava alueellinen vastuumuseo) ja taidemuseo tulisi myös lisätä hankkeen osallisten luetteloon.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa. Kaavaluonnos aineistoineen pyydetään toimittamaan Pirkanmaan maakuntamuseoon lausuntoa varten.

Pirkanmaan maakuntamuseolle on toimitettu tiedoksi otsikossa mainittu asemakaavahanke. Suunnittelualue sijaitsee Tampereen kaupungin keskustassa, Hämeenpuistossa rajautuen pohjoisessa Näsijärvenkatuun ja etelässä Tiiliruukinkatuun. Hämeenpuiston eteläosan asemakaava Tiiliruukinkadusta etelään ratkaistaan osana Eteläpuiston asemakaavaa nro 8581. Kaavamuutoksen tavoitteena on mm. turvata Hämeenpuiston arvot historiallisena puistona, osana viherverkostoa ja Tampereen kansallista kaupunkipuistoa. Pirkanmaan maakuntamuseo on tutustunut asemakaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmaan ja toteaa seuraavaa.

Tampereen Hämeenpuistolla on pitkä historia. Ensimmäisen kerran puisto hahmoteltiin kaupunginosien väliseksi palokujaksi C. L. Engelin asemakaavassa 1830. Puistoa istutettiin ja jatkettiin useassa vaiheessa. Tulipalon jälkeen 1860-luvulla katujen reunustamaa puistoa levennettiin nykyiseen 60 metriin ja nykylaajuudessaan puisto valmistui 1909. Vuonna 1936 puistokadun nimi vaihdettiin Esplanadista Hämeenpuistoksi. Kaupunkisuunnittelusta, puistohistoriasta ja palontorjunnasta kertova Hämeenpuisto on Pohjoismaiden pisin yhtenäinen puistokäytävä. Hämeenpuisto on määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi (RKY-inventointi, Museovirasto 2009). Aluetta koskevat valtioneuvoston päätöksellä maankäyttö- ja rakennuslakiin (132/1999) perustuvat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, joiden mukaan kohteiden arvot tulee turvata kaikessa maankäytössä.

Suunnittelualueella on voimassa lukuisia asemakaavoja vuosilta 1897-2021. Asemakaavoissa Hämeenpuisto on valtaosaltaan osoitettu katualueeksi, eikä puisto- tai viheralueeksi. Alueella voimassa olevassa keskustan strategisessa osayleiskaavassa (hyväksytty 2019) Hämeenpuisto on osoitettu viher- tai virkistysalueeksi ja kehitettäväksi viher- ja virkistysvyöhykkeeksi. Pirkanmaan maakuntakaavassa alue on osoitettu osaksi keskustatoimintojen aluetta (C). Lisäksi sekä yleiskaavassa että maakuntakaavassa aluetta koskee valtakunnallisesti arvokkaan rakennetun ympäristön merkintä.

Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että historiallisen puiston aseman turvaamiseen ja sen arvojen ehdoilla tehtävään kehittämiseen tähtäävä asemakaavanmuutos on lähtökohtaisesti myönteinen hanke. Suunnittelualueen rajausta maakuntamuseo kuitenkin pitää aluekokonaisuuden luonteen suhteen jokseenkin keinotekoisena, koska se ei kata koko Hämeenpuistoa. Hämeenpuiston arvo perustuu sen yhtenäiseen puistosommitelmaan pääteaiheineen. Pohjoispään Näsinpuiston ja Emil Wikströmin suunnitteleman Näsinpuiston suihkukaivon (1913) sekä puiston eteläosan, eteläpään Eteläpuiston ja Wäinö Aaltosen Osuustoimintamonumentin (1950) rajaamisen suunnittelualueen ulkopuolelle ei voida katsoa palvelevan parhaalla mahdollisella tavalla Hämeenpuiston arvojen turvaamista. Maakuntamuseo toivookin, että suunnittelualueen rajausta vielä harkittaisiin.

Hämeenpuiston arvot on tunnistettu alueelta laadituissa selvityksissä ja julkaisuissa: RKY-inventointi (Museovirasto 2009), Hämeenpuisto, Tampereen Esplanadi (Seija Hirvikallio 2012), Hämeenpuiston puistohistoriallinen selvitys (Maisemasuunnittelu Hemgård 2014). Lisäksi asemakaavan muutoshankkeen yhteydessä on tarkoitus laatia kaupunkikuvallinen nykytilan analyysi. Pirkanmaan maakuntamuseon näkemyksen mukaan hankkeeseen ei rakennetun ympäristön ja maiseman osalta liity lisäselvitystarpeita.

Hämeenpuiston keskeiset kaavatyössä huomioitavat kulttuurihistoriallisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokkaat ominaispiirteet ovat puiston esplanadimainen yhtenäinen yleisilme, neljä yli kilometrin pituista lehtipuuriviä, keskellä kulkeva sorapintainen kulkuväylä sekä puistoon eri vuosikymmeninä sijoitetut julkiset veistokset. Suunnittelualueella sijaitsevat Viktor Janssonin Vapaudenpatsas (1921), Lauri Leppäsen Minna Canthin patsas (1951) ja Heikki Varjan Uutinen (1981). Julkisen taiteen osalta hankkeesta tulisi pyytää lausunto Tampereen taidemuseolta (alueellista taidemuseotehtävää hoitava alueellinen vastuumuseo) ja taidemuseo tulisi myös lisätä hankkeen osallisten luetteloon.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa. Kaavaluonnos aineistoineen pyydetään toimittamaan Pirkanmaan maakuntamuseoon lausuntoa varten.