Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta asiasta. Tiilestä muurattu sellu- ja kemihierretehtaan voimalaitoksen piippu on todennäköisesti vuodelta 1914 ja korotettu vuonna 1977 17 metrillä alkuperäisestä 60 metristä. Piippu liittyy olennaisella tavalla paperiteollisuuden tarvitsemaan voimantuotantoon. Lielahden piipulla on suuri symbolinen arvo tamperelaisen teollisuuden kulttuurihistorian kuvaajana, ja sillä on erityistä maisemallista merkitystä etenkin Näsijärven yli avautuvissa kaukomaisemassa, joissa piippu merkitsee Lielahden tehdasalueen paikan ja kertoo alueen historiasta ja luonteesta. Piippu on Museoviraston laatimassa inventoinnissa määritelty paikallisesti merkittäväksi, ja sen säilyttämisestä on sovittu Metsäliiton ja Museoviraston välisessä yhteistyösopimuksessa vuonna 2002 ilmaisulla ”mikäli tuotannolliset ja taloudelliset syyt niin sallivat”. Piippu on nyt siirtynyt Tampereen kaupungin omistukseen, ja piipun suojelutilanne tulee ratkaistavaksi asemakaavassa. Tampereen tehtaanpiiput -selvityksessä (1991) todetaan, että Lielahden sulfiittiselluloosatehdas edustaa Tampereen perinteikästä paperiteollisuutta ja piippu on luokiteltu ”muihin huomattaviin piippuihin”, joiden säilyttäminen ratkaistaan alueen kaavoituksen yhteydessä. Uusin tehdasaluetta käsittelevä selvitys, 2014 maakuntakaavaa varten laadittu Pirkanmaan rakennettujen kulttuuriympäristöjen selvitys, toteaa, että Lielahden tehdasalue on maakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö ja höyryvoimalaitos ja sen piippu kuuluvat arvoalueen rakennuskulttuurin ydinalueisiin.

Maakuntamuseo on vuonna 2013 antanut lausunnon (DIAR: 315/2013) voimalaitoksen eteläpään ja piipun purkamislupahakemuksesta. Lausunnossaan maakuntamuseo totesi piipun purkamisesta seuraavaa: ”Ottaen huomioon piipun maisemallisen ja tuotantohistoriallisen sekä erityisesti symbolisen arvon, katsoo maakuntamuseo, että rakennuksen purkaminen merkitsisi maankäyttö- ja rakennuslain 118 §:n tarkoittamien kaupunkikuvallisten ja historiallisten arvojen hävittämistä. Maakuntamuseo ei siten puolla purkuluvan myöntämistä piipulle. Huomioon tulee ottaa, että alueen uudiskäyttö vaatii asemakaavan uudistamisen ja että kulttuurihistoriallisesti arvokkaan piipun säilyttäminen on asianmukaista ratkaista siinä yhteydessä. Purkulupaa ei tule myöntää ennen sitä. Piipun pään korjaamisen vaihtoehtona voidaan selvittää voiko piippua lyhentää alkuperäiseen mittaansa poistamalla vaurioitunut osa.”

Lielahden piippu on jäänyt käytöstä vuonna 2008. Piipun pää on vaurioitunut pahoin mm. salaman iskujen ja pakkasrapauman seurauksena. Piipun kunnosta on laadittu asianmukainen selvitys, jonka mukaan piipun jatkoksen liitoskohdassa muuraus on erittäin haurasta ja siinä on läpireikiä. Selvityksen mukaan piipun huippu on vaarassa sortua, mikä aiheuttaisi piipulle kokonaisuudessaan vakavia vaurioita. Piipun huippuosa 17 metrin matkalta ei ole enää korjattavissa, vaan piipun kunnostaminen edellyttää ylimmän osan purkamista. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että tässä tapauksessa piipun yläpää 17 metrin matkalta on mahdollista purkaa turvallisuussyistä. Samalla tulee varmistaa asianmukaisin kunnostus- ja suojaustoimin, että jäljelle jäävän piipun kunto ei heikkene nykyisestä. Pirkanmaan maakuntamuseolle tulee toimittaa suunnitelma piipun tulevaisuudesta. Suunnitelmassa on syytä käsitellä eri vaihtoehtoja piipun ja sen arvojen tulevaisuuden turvaamiseksi. Suunnitelmaa laadittaessa tulee olla yhteydessä Pirkanmaan maakuntamuseoon.