Pirkanmaan maakuntamuseolta on pyydetty lausuntoa otsikon mukaisessa asiassa. Kohde sijaitsee Pispalanrinteen valtakunnallisesti arvokkaalla rakennetun kulttuuriympäristön alueella. Alueella on voimassa 15.2.2016 vahvistettu asemakaava, jossa rakennus on varustettu merkinnällä srp-2: ”Suojeltava rakennus. Rakennus edustaa hyvin paikallista rakentamistapaa ja sillä on rakennushistoriallista, historiallista ja kaupunkikuvallista merkitystä. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksen ominaispiirteet tulee ottaa muutos- ja korjaustöissä huomioon. Julkisivujen kulttuurihistoriallista arvoa ei saa turmella.”  Asemakaavan valmisteluvaiheessa kiinteistön silloinen omistaja on selvittänyt rakennuksen kuntoa (Kuntotarkastus, Raksystems Anticimex, 12.2.2014). Pirkanmaan maakuntamuseo on antanut selvityksen perusteella Tampereen kaupungille rakennuksen mahdollista suojelumerkintää koskevan lausunnon (diar: 81/2014), jossa todetaan muunmuassa seuraavaa: ” Kuntoarvioita tulee kuntoarvioista annetun ohjeen mukaisesti täydentää osoittamalla tarkemmin vaurioiden laajuus sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen rakennusosien korjausmahdollisuudet sen sijaan, että arvioidaan vain teoreettisesti tekninen käyttöikä. Vasta täydennetyn raportin perusteella voidaan arvioida, minkä laajuisesta korjaamisesta on kyse ja onko suojelumerkintä perusteltu ja kohtuullinen.” Tuolloin kuntoselvitystä ei ole täydennetty vaaditulla tavalla, ja rakennukselle on määrätty suojelumerkintä.

Rakennuksen nykyiset omistajat ovat aloittaneet kohteessa suojelumääräyksen mukaisesti suunnitellun korjaushankkeen, jonka aikana talon rakenteista on paljastunut odotettua laajempia kosteusvaurioita. Korjaustyöt on keskeytetty ja rakenteiden korjattavuudesta on pyydetty asiantuntijalausunto. Maakuntamuseolle on toimitettu dokumentit kiinteistön edellisen omistajan teettämästä kuntotarkastuksesta sekä edellä mainitusta rakennuksen korjausmahdollisuuksien arvioinnista (Rakennusinsinööritoimisto Jommi Suonketo, 4.4.2019). Viimeksi mainitussa on esitetty riittävällä tarkkuudella vaurioiden laajuus ja rakenteiden korjaamisen ongelmakohdat. Selvitysaineiston sekä kohteeseen 7.5.2019 tehdyn maastotarkastuksen perusteella voidaan todeta seuraavaa:

Tarkasteluhetkellä kaikki seinäpinnat ja lämpöeristeet oli purettu, samoin alapohjan täytteet ja laudoitukset. Runko ja sen muutosvaiheet sekä vauriot olivat nähtävissä. Alkujaan hirsirunkoista rakennusta on myöhemmin laajennettu ja korotettu rankorakenteisella osalla. Muutostöiden yhteydessä hirsikehikko on katkaistu ja muokattu siten, että sen rakenteellinen vakaus on heikentynyt eikä perinteinen korjaaminen kengittämällä ole enää mahdollista. Sekä hirsi- että rankorakenteisessa rungossa on lukuisia, osin laajoja, eri-ikäisiä lahovaurioita, joista osa ulottuu ulkoverhoukseen asti. Vauriot ovat syntyneet pitkällä aikajaksolla ja aiheutuneet pääosin vanhoista, sittemmin korjatuista kattovuodoista sekä rinnetontin hulevesien aiheuttamasta kosteusrasituksesta. Todennäköisesti rakennusrungon kunto on ollut huono jo asemakaavaa valmisteltaessa, mutta todellista tilannetta on ollut mahdotonta todeta ilman laajoja rakenneavauksia. Vakavimmat vauriot ovat rakennuksen ylärinteen puoleisessa osassa, joka on perustettu erittäin matalan kivijalan varaan alapohjan tuuletuksen jäädessä riittämättömäksi. Osa alahirsistä on käytännössä maassa, ja päätyseinällä niitä vasten on valettu valesokkeli. Hirsiseinän osalta kyseinen seinä on korjauskelvoton, ja sen uusiminen edellyttäisi myös ulkoverhouksen purkamista.

Kokonaisuutena arvioiden välttämättömät korjaustyöt olisivat niin mittavat, että niiden myötä menetettäisiin pääosa rakennuksen alkuperäisyydestä ja siihen sitoutuneista arvoista. Näinollen rakennuksen purkaminen on mahdollista, joskin erittäin valitettavaa.

Pirkanmaan maakuntamuseolta on pyydetty lausuntoa otsikon mukaisessa asiassa. Kohde sijaitsee Pispalanrinteen valtakunnallisesti arvokkaalla rakennetun kulttuuriympäristön alueella. Alueella on voimassa 15.2.2016 vahvistettu asemakaava, jossa rakennus on varustettu merkinnällä srp-2: ”Suojeltava rakennus. Rakennus edustaa hyvin paikallista rakentamistapaa ja sillä on rakennushistoriallista, historiallista ja kaupunkikuvallista merkitystä. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksen ominaispiirteet tulee ottaa muutos- ja korjaustöissä huomioon. Julkisivujen kulttuurihistoriallista arvoa ei saa turmella.”  Asemakaavan valmisteluvaiheessa kiinteistön silloinen omistaja on selvittänyt rakennuksen kuntoa (Kuntotarkastus, Raksystems Anticimex, 12.2.2014). Pirkanmaan maakuntamuseo on antanut selvityksen perusteella Tampereen kaupungille rakennuksen mahdollista suojelumerkintää koskevan lausunnon (diar: 81/2014), jossa todetaan muunmuassa seuraavaa: ” Kuntoarvioita tulee kuntoarvioista annetun ohjeen mukaisesti täydentää osoittamalla tarkemmin vaurioiden laajuus sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen rakennusosien korjausmahdollisuudet sen sijaan, että arvioidaan vain teoreettisesti tekninen käyttöikä. Vasta täydennetyn raportin perusteella voidaan arvioida, minkä laajuisesta korjaamisesta on kyse ja onko suojelumerkintä perusteltu ja kohtuullinen.” Tuolloin kuntoselvitystä ei ole täydennetty vaaditulla tavalla, ja rakennukselle on määrätty suojelumerkintä.Rakennuksen nykyiset omistajat ovat aloittaneet kohteessa suojelumääräyksen mukaisesti suunnitellun korjaushankkeen, jonka aikana talon rakenteista on paljastunut odotettua laajempia kosteusvaurioita. Korjaustyöt on keskeytetty ja rakenteiden korjattavuudesta on pyydetty asiantuntijalausunto. Maakuntamuseolle on toimitettu dokumentit kiinteistön edellisen omistajan teettämästä kuntotarkastuksesta sekä edellä mainitusta rakennuksen korjausmahdollisuuksien arvioinnista (Rakennusinsinööritoimisto Jommi Suonketo, 4.4.2019). Viimeksi mainitussa on esitetty riittävällä tarkkuudella vaurioiden laajuus ja rakenteiden korjaamisen ongelmakohdat. Selvitysaineiston sekä kohteeseen 7.5.2019 tehdyn maastotarkastuksen perusteella voidaan todeta seuraavaa:Tarkasteluhetkellä kaikki seinäpinnat ja lämpöeristeet oli purettu, samoin alapohjan täytteet ja laudoitukset. Runko ja sen muutosvaiheet sekä vauriot olivat nähtävissä. Alkujaan hirsirunkoista rakennusta on myöhemmin laajennettu ja korotettu rankorakenteisella osalla. Muutostöiden yhteydessä hirsikehikko on katkaistu ja muokattu siten, että sen rakenteellinen vakaus on heikentynyt eikä perinteinen korjaaminen kengittämällä ole enää mahdollista. Sekä hirsi- että rankorakenteisessa rungossa on lukuisia, osin laajoja, eri-ikäisiä lahovaurioita, joista osa ulottuu ulkoverhoukseen asti. Vauriot ovat syntyneet pitkällä aikajaksolla ja aiheutuneet pääosin vanhoista, sittemmin korjatuista kattovuodoista sekä rinnetontin hulevesien aiheuttamasta kosteusrasituksesta. Todennäköisesti rakennusrungon kunto on ollut huono jo asemakaavaa valmisteltaessa, mutta todellista tilannetta on ollut mahdotonta todeta ilman laajoja rakenneavauksia. Vakavimmat vauriot ovat rakennuksen ylärinteen puoleisessa osassa, joka on perustettu erittäin matalan kivijalan varaan alapohjan tuuletuksen jäädessä riittämättömäksi. Osa alahirsistä on käytännössä maassa, ja päätyseinällä niitä vasten on valettu valesokkeli. Hirsiseinän osalta kyseinen seinä on korjauskelvoton, ja sen uusiminen edellyttäisi myös ulkoverhouksen purkamista.Kokonaisuutena arvioiden välttämättömät korjaustyöt olisivat niin mittavat, että niiden myötä menetettäisiin pääosa rakennuksen alkuperäisyydestä ja siihen sitoutuneista arvoista. Näinollen rakennuksen purkaminen on mahdollista, joskin erittäin valitettavaa.