Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Maakuntamuseo on tutustunut sille toimitettuun aineistoon, ja maakuntamuseon rakennustutkija on käynyt kohteessa 16.10.2020.

Huvilarakennus kuuluu Särkijärven etelärannan huvilayhdyskuntaan, joka on syntynyt yksityisen maanomistajan metsämaista lohkotuille tonteille 1900-luvun alkupuolella. Särkijärven länsipäähän, Vuoresojantien ympärille, muodostui työväen kesäkotiyhdistyksen loma-asutusalue, ja Särkijärven varsinaiselle etelärannalle yksityisten huviloiden naapurusto, johon kuuluu kymmenkunta tonttia. Tälle alueelle ei ole ajotietä. Rantahuvilat ja erityisesti niiden saunarakennukset sijaitsevat näkyvillä paikoilla Särkijärven rantamaisemassa. Läheisen Isokuusen alueen kaavoitusta varten laaditussa selvityksessä (Isokuusen ensimmäisen vaiheen asemakaava. Maisemaselvitys/WSP Finland Oy 2013) todetaan, että Särkijärven ranta on alueen merkittävintä maisematilaa. Särkijärven huvilarannikkoa ei valitettavasti ole käsitelty Vuoreksen arvokkaat kulttuuriympäristöt ja arkeologiset kohteet -selvityksessä (Pirkanmaan maakuntamuseo 2002).

Kiinteistöllä ei ole asemakaavaa. Vuonna 2003 hyväksytyssä Vuoreksen osayleiskaavassa kiinteistöllä on voimassa määräys ra: "Alueen osa, jolla olevat asuin- ja lomarakennukset voidaan säilyttää. Uuden asuin- tai lomarakennuksen rakentaminen ei ole sallittua." Ympäröivä metsäalue on osoitettu merkinnällä VLL-1: Luonnonmukainen lähivirkistysalue.

Maakuntamuseon tietojen mukaan huvila tunnetaan nimellä Juhola, ja se on tiettävästi kauppias Jussi (Juho) Seppäsen rakennuttama. On mahdollista, että kirvesmiehenä olisi toiminut alueella tunnettu ja paljon rakentanut kirvesmies Manninen. Huvilan päärakennus on sopusuhtainen, 1900-luvun alun tyypillinen hirsihuvila. Rakennuksen päämuoto, ikkunat ja julkisivun yksityiskohdat, kuten ikkunallinen kuisti ja päätykoristeet, ovat hyvin säilyneet. Rantasauna laitureineen sijaitsee rakennusajalle tyypillisesti aivan vesirajassa. Rakennuksen ominaispiirteet, kuten jyrkkä kattomuoto ja ristikkoikkunat, ovat hyvin säilyneet.

Hirsirakenteisessa, pitkään kylmillään olleessa huvilassa on pidetty syksyllä 2018 kuntokatselmus, jossa rakennuksen vaurioita on havainnoitu aistinvaraisesti (Kuntokatselmusraportti 12.09.2018, Dimen Oy). Tuolloin katon on todettu vuotaneen jo pitkään useasta kohdasta, mikä käy selkeästi ilmi myös raportin sisältämistä valokuvista. Raportissa mainitaan lisäksi voimakas mikrobiperäinen haju. Ilmeisesti kattovuodot ovat saaneet jatkua katselmuksen jälkeenkin, mikä on pahentanut vaurioita. Raportin perusteella on pääteltävissä, että ainakin huvilan vesikatto ja yläpohja ovat laajoilta alueilta tuhoutuneet, samoin hirsirungossa on useita vaurioalueita. Lattiaan asti ulottuvien hirsivaurioiden kohdalla vuotovesi on todennäköisesti vahingoittanut myös rossipohjan täytteitä.

Maakuntamuseo toteaa, että huvila kokonaisuutena edustaa merkittävää huvilarakentamisen aikakautta ja vaihetta Tampereen ja Lempäälän rantojen käytön historiassa. Päärakennus ja sauna kertovat piirteiltään hyvin säilyneinä hirsi- ja huvilarakentamisen perinteestä. Huvilalla on maisemallisesti merkittävä sijainti osana Särkijärven etelärannan huvilarannikkoa.

Maakuntamuseo katsoo, että huvilan häviäminen kokonaan maisemasta heikentäisi alueen arvoja merkittävästi. Edellä kuvatut vauriot rakennuksessa ovat kuitenkin niin mittavia, että rakennuksen kunnostustyön laajuutta voi verrata uudisrakentamiseen, jolloin merkittävä osa rakennuksen kulttuurihistoriallisista arvoista menetettäisiin. Näin ollen maakuntamuseo pitää päärakennuksen purkamista mahdollisena, joskin hyvin valitettavana.

Mikäli rakennus päädytään purkamaan, on kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti ja rakennusperinteen säilyttämisen vuoksi erittäin suositeltavaa tarjota varaosiksi rakennuksen käyttökelpoisia rakennusosia, kuten kaakeliliesi, kaakeliuuni ja mahdolliset muut tulisijat, alkuperäiset ikkunat ja peiliovet karmeineen, listoitukset ja ehjät hirret.

Huvilan lisäksi purkamislupaa haetaan kiinteistöllä sijaitseville kevytrakenteisille varastorakennuksille sekä rantasaunalle. Ulkorakennusten kuntoa on hankkeen kuvauksessa luonnehdittu huonoksi, ja niistä on lupahakemuksen liitteessä valokuvat, mutta tarkempaa tietoa niiden nykytilasta ei ole käytettävissä. Varastorakennuksiin ei liity erityistä rakennusperinteistä arvoa, eikä maakuntamuseolla ole niiden purkamisesta huomautettavaa. Mikäli hirsirakenteinen sauna on säästynyt merkittäviltä ja pitkäaikaisilta kattovuodoilta, sen korjaaminen tai siirtäminen uudelle käyttöpaikalle ovat huomionarvoisia vaihtoehtoja.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.

Huvilarakennus kuuluu Särkijärven etelärannan huvilayhdyskuntaan, joka on syntynyt yksityisen maanomistajan metsämaista lohkotuille tonteille 1900-luvun alkupuolella. Särkijärven länsipäähän, Vuoresojantien ympärille, muodostui työväen kesäkotiyhdistyksen loma-asutusalue, ja Särkijärven varsinaiselle etelärannalle yksityisten huviloiden naapurusto, johon kuuluu kymmenkunta tonttia. Tälle alueelle ei ole ajotietä. Rantahuvilat ja erityisesti niiden saunarakennukset sijaitsevat näkyvillä paikoilla Särkijärven rantamaisemassa. Läheisen Isokuusen alueen kaavoitusta varten laaditussa selvityksessä (Isokuusen ensimmäisen vaiheen asemakaava. Maisemaselvitys/WSP Finland Oy 2013) todetaan, että Särkijärven ranta on alueen merkittävintä maisematilaa. Särkijärven huvilarannikkoa ei valitettavasti ole käsitelty Vuoreksen arvokkaat kulttuuriympäristöt ja arkeologiset kohteet -selvityksessä (Pirkanmaan maakuntamuseo 2002).

Kiinteistöllä ei ole asemakaavaa. Vuonna 2003 hyväksytyssä Vuoreksen osayleiskaavassa kiinteistöllä on voimassa määräys ra: "Alueen osa, jolla olevat asuin- ja lomarakennukset voidaan säilyttää. Uuden asuin- tai lomarakennuksen rakentaminen ei ole sallittua." Ympäröivä metsäalue on osoitettu merkinnällä VLL-1: Luonnonmukainen lähivirkistysalue.

Maakuntamuseon tietojen mukaan huvila tunnetaan nimellä Juhola, ja se on tiettävästi kauppias Jussi (Juho) Seppäsen rakennuttama. On mahdollista, että kirvesmiehenä olisi toiminut alueella tunnettu ja paljon rakentanut kirvesmies Manninen. Huvilan päärakennus on sopusuhtainen, 1900-luvun alun tyypillinen hirsihuvila. Rakennuksen päämuoto, ikkunat ja julkisivun yksityiskohdat, kuten ikkunallinen kuisti ja päätykoristeet, ovat hyvin säilyneet. Rantasauna laitureineen sijaitsee rakennusajalle tyypillisesti aivan vesirajassa. Rakennuksen ominaispiirteet, kuten jyrkkä kattomuoto ja ristikkoikkunat, ovat hyvin säilyneet.

Hirsirakenteisessa, pitkään kylmillään olleessa huvilassa on pidetty syksyllä 2018 kuntokatselmus, jossa rakennuksen vaurioita on havainnoitu aistinvaraisesti (Kuntokatselmusraportti 12.09.2018, Dimen Oy). Tuolloin katon on todettu vuotaneen jo pitkään useasta kohdasta, mikä käy selkeästi ilmi myös raportin sisältämistä valokuvista. Raportissa mainitaan lisäksi voimakas mikrobiperäinen haju. Ilmeisesti kattovuodot ovat saaneet jatkua katselmuksen jälkeenkin, mikä on pahentanut vaurioita. Raportin perusteella on pääteltävissä, että ainakin huvilan vesikatto ja yläpohja ovat laajoilta alueilta tuhoutuneet, samoin hirsirungossa on useita vaurioalueita. Lattiaan asti ulottuvien hirsivaurioiden kohdalla vuotovesi on todennäköisesti vahingoittanut myös rossipohjan täytteitä.

Maakuntamuseo toteaa, että huvila kokonaisuutena edustaa merkittävää huvilarakentamisen aikakautta ja vaihetta Tampereen ja Lempäälän rantojen käytön historiassa. Päärakennus ja sauna kertovat piirteiltään hyvin säilyneinä hirsi- ja huvilarakentamisen perinteestä. Huvilalla on maisemallisesti merkittävä sijainti osana Särkijärven etelärannan huvilarannikkoa.

Maakuntamuseo katsoo, että huvilan häviäminen kokonaan maisemasta heikentäisi alueen arvoja merkittävästi. Edellä kuvatut vauriot rakennuksessa ovat kuitenkin niin mittavia, että rakennuksen kunnostustyön laajuutta voi verrata uudisrakentamiseen, jolloin merkittävä osa rakennuksen kulttuurihistoriallisista arvoista menetettäisiin. Näin ollen maakuntamuseo pitää päärakennuksen purkamista mahdollisena, joskin hyvin valitettavana.

Mikäli rakennus päädytään purkamaan, on kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti ja rakennusperinteen säilyttämisen vuoksi erittäin suositeltavaa tarjota varaosiksi rakennuksen käyttökelpoisia rakennusosia, kuten kaakeliliesi, kaakeliuuni ja mahdolliset muut tulisijat, alkuperäiset ikkunat ja peiliovet karmeineen, listoitukset ja ehjät hirret.

Huvilan lisäksi purkamislupaa haetaan kiinteistöllä sijaitseville kevytrakenteisille varastorakennuksille sekä rantasaunalle. Ulkorakennusten kuntoa on hankkeen kuvauksessa luonnehdittu huonoksi, ja niistä on lupahakemuksen liitteessä valokuvat, mutta tarkempaa tietoa niiden nykytilasta ei ole käytettävissä. Varastorakennuksiin ei liity erityistä rakennusperinteistä arvoa, eikä maakuntamuseolla ole niiden purkamisesta huomautettavaa. Mikäli hirsirakenteinen sauna on säästynyt merkittäviltä ja pitkäaikaisilta kattovuodoilta, sen korjaaminen tai siirtäminen uudelle käyttöpaikalle ovat huomionarvoisia vaihtoehtoja.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.