Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa Hämeenkyrön Kyröskoskella osoitteessa Tehtaantie 9 sijaitsevan Metsä Board Kyron kartonkitehtaan tehdasalueella sijaitsevan hiomon purkamiseen. Lupahakemuksen liitteenä olevasta asemapiirroksesta käy ilmi, että puuhiomon lisäksi on tarkoitus purkaa myös sen koillispäädyssä sijaitseva satulakattoinen vesivoimalaitosrakennus. Maakuntamuseo käsittelee rakennuksia lausunnossaan erillisinä rakennuksia ja toteaa asiassa seuraavaa.
Selvitystilanne ja kulttuurihistorialliset arvot
Kyron kartonkitehdas on maamme vanhimpia alkuperäisellä paikallaan edelleen toimivia paperiruukkeja. Hammaren & Co -nimisenä aloittanut Kyröskosken tehdas on perustettu vuonna 1870. Tehtaan myötä on muodostunut koko sitä ympäröivä tehdasyhdyskunta ja Kyröskosken taajama. Tehdasalueen erittäin merkittävät taajamakuvalliset ja kulttuurihistorialliset arvot on tunnistettu lukuisissa selvityksissä, joita ovat mm. Kyröskosken rakennusinventointi (Pirkanmaan maakuntamuseo, 2001), METRI - Metsäliitto-Yhtymän toimipaikkojen rakennushistoriallinen inventointi (Metsämannut Oy, 2002) ja Hämeenkyrön osayleiskaavainventointi (Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto, 2017). Kyröskosken tehdas on myös mukana Museoviraston ja Metsäliiton yhtiön vuonna 2002 solmimassa historiallista rakennuskantaa koskevassa suojelusopimuksessa, jonka tavoitteena oli kulttuurihistoriallisten teollisuusrakennusten vaaliminen.
Selvitysten ja maakuntamuseon rakennustutkijan ja perinnerakennusmestarin kohteelle 13.4.2023 tekemän maastokäynnin perusteella nykyisen hiomon paikalla, kosken partaalla, vanhakantaiseen tapaan vesivoiman äärellä on sijainnut puuhiomo vuodesta 1882 lähtien. Aluksi rakennus oli puinen, vuodesta 1901 lähtien punatiilinen. Vuonna 1913 hiomon koillispäähän rakennettiin vesivoimalaitos. Molempia rakennuksia uudistettiin ja laajennettiin vuonna 1926 arkkitehti Birger Federleyn laatimien suunnitelmien mukaan. Voimalaitoksen vesiturbiineille johdettiin mittavat vesiputket padolta. Rakennusten perustukset ovat osin peräisin varhaisemmista rakennusvaiheista, sillä niihin on kosken puolelle kaiverrettu vuosiluvut 1900 ja 1912.
Kaarikattoinen hiomo korotettiin myöhemmin kaksikerroksiseksi, jolloin rakennus muuttui tasakattoiseksi, osa koskenpuoleisista ikkuna-aukoista muurattiin umpeen ja katolle rakennuksen lounaispäätyyn sijoitettiin laboratorio. Hiomon ilme on useista rakennusvaiheista ja tehdyistä muutoksista johtuen kerroksellinen. Koillispään vesivoimalaitoksen julkisivut ovat puolestaan säilyttäneet pääosin erinomaisesti 1920-luvun ilmeensä.
Hiomon sisätiloja hallitsevat seitsemän suurikokoista hiomakonetta, joiden syöttö tapahtui toisessa kerroksessa. Puuhiomon toiminta on lopetettu joitain vuosia sitten. Vesivoimalaitoksen vaikuttavat sisätilat pintamateriaaleineen ovat säilyneet poikkeuksellisen hyvin. Vanhaa vesivoimalaitosta on ylläpidetty tehtaan varavoimalana, mistä johtuen myös historiallisesti arvokkaat laitteistot ovat säilyneet.
Hiomo ja etenkin voimalaitos edustavat kartonkitehtaan merkittävää rakennusperintöä. Rakennuksilla on sijaintinsa vuoksi koskinäkymässä maisemallista arvoa ja pitkään jatkuneen teollisen toiminnan vuoksi selkeitä teollisuushistoriallisia arvoja. Voimalaitoksella, jonka 1920-luvun ilme, materiaalit ja laitteistot ovat säilyneet poikkeuksellisen hyvin, on lisäksi merkittäviä rakennusperinteisiä ja arkkitehtonisia arvoja. Vesivoimala on tehdasmiljöön symbolinen sydän - vesivoima on ollut tärkein syy tehtaan sijoittumiselle kyseiselle paikalleen Kyröskosken äärelle ja voimala on mahdollistanut tehtaan toiminnan ja sen laajentumisen 1900-luvun alussa.
Kaava- ja suojelutilanne
Tehdasalueella on voimassa vuonna 1967 hyväksytty rakennuskaava, jossa alueelle on osoitettu ainoastaan pääkäyttötarkoitusmerkintä teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueena (T). Ikääntyneestä kaavasta puuttuvat nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaiset selvityksissä todettujen kulttuuriympäristön arvojen vaalimiseen tähtäävät merkinnät, minkä vuoksi se on vähintään näiltä osin katsottava vanhentuneeksi maankäytön ohjauksen välineenä.
Alueella on myös voimassa Hämeenkyrön keskustan 2010 yleiskaava vuodelta 1996. Siinä alue on niin ikään osoitettu teollisuus- ja varastoalueeksi (T), minkä lisäksi alueelle on osoitettu kaksi rakennustaiteellisesti tai kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia tai rakennusryhmiä sisältävää osa-aluetta (sl-2). Nyt purkamislupahakemuksen kohteena olevat hiomo ja vesivoimalaitos eivät kuulu em. osa-alueisiin. Yleiskaava on katsottu kunnassa monin osin vanhentuneeksi ja alueen osayleiskaavan uudistamistyö onkin käynnistetty syksyllä 2016.
Pirkanmaan 2040 maakuntakaavassa alue on osoitettu taajamatoimintojen alueeksi, kasvutaajamien kehittämisvyöhykkeeksi sekä osaksi Kyröskosken tehdasyhdyskunnan valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Maakuntakaavan RKY-alueita koskevan suunnittelumääräyksen mukaan: Alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen arvot säilyvät. Uusi rakentaminen on sopeutettava alueen kulttuuriympäristön ominaispiirteisiin ja ajalliseen kerroksellisuuteen. Viimeksi mainittu merkintä perustuu Museoviraston vuonna 2009 päivittämään RKY-inventointiin. RKY-alueita koskevat Valtioneuvoston hyväksymät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT). Ko. tavoitteiden mukaisesti kaikessa maankäytössä tulee huolehtia, että alueen kulttuurihistorialliset ja maisemalliset arvot säilyvät.
Purkamisen perusteet ja kunto
Rakennusten purkamista perustellaan tarpeettomuudella sekä niiden huonolla kunnolla. Lupapisteeseen on toimitettu purettavaksi aiottuja rakennuksia koskeva rakenne- ja kuntoselvitys (Vanhan Hiomon rakenneselvitys, Sitowise 7.3.2023), joka perustuu aistinvaraisiin havaintoihin sekä rakennusten vanhoihin rakennepiirustuksiin. Kuntoselvityksen ja kohdekäynnillä 13.4.2023 tehtyjen havaintojen perusteella voidaan todeta seuraavaa.
Rakennukset on piirustusten mukaan alkujaan perustettu puupaaluille ja niiden alla kulkee vesikanavia, jotka aiheuttavat rakenteille jatkuvaa kosteusrasitusta. Perustusten ja alapohjarakenteiden nykyistä rakennetta tai kuntoa ei ole selvitetty, mutta hiomon alle johtavan kanavan näkyvissä betonirakenteissa on selviä vaurioita. Rakennusten luoteispuolella maan pinta on huomattavasti alimman lattiatason yläpuolella ja johtaa valumavedet seinälle. Pitkäaikainen kosteusrasitus on aiheuttanut ainakin voimalaitoksen tiiliseinän vaurioitumisen, mikä on selvästi nähtävissä myös sisätiloissa ja ulottuu lähes koko luoteisseinälle.
Hiomon tasakatto on heikkokuntoinen ja on vuotanut sisätiloihin asti jo pitkään, mutta voimalaitoksen satulakaton sisäpinnoilla ei näkynyt merkkejä merkittävistä vuodoista. Ulkopuolelta nähden voimalaitoksen peltikatto on pahoin ruostunut.
Yhteenvetona voidaan todeta, että merkittävimmät aistinvaraisesti havaittavat vauriot keskittyvät hiomorakennuksen kattoon sekä yläpohjaan ja voimalaitoksen luoteisseinustalle. Rakennuksissa on laajoja vaurioita, mutta käytettävissä oleva aineisto ei riitä osoittamaan niitä korjauskelvottomiksi.
Pirkanmaan maakuntamuseon kanta
Maankäyttö- ja rakennuslain 139 pykälässä todetaan, että Purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että useissa inventoinneissa arvokkaaksi tunnistettujen ja valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön alueella sijaitsevien teollisuusrakennusten purkaminen merkitsisi mitä ilmeisimmin maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n mukaisten rakennetun ympäristön perinne- ja kauneusarvojen hävittämistä.
Lisäksi tulee tarkasteltavaksi myös MRL § 139:n toinen peruste, sillä alueella on käynnissä osayleiskaavan muutos. Kaavaa laaditaan sitä varten laaditun rakennetun ympäristön selvityksen (Hämeenkyrön osayleiskaavainventointi, 2017) pohjalta. Siinä kulttuurihistorialliselta arvoltaan korkeimpaan, 1-luokkaan, erittäin merkittäväksi kohteeksi arvotettu tehdasalue rakennuksineen suositellaan ehdottomasti säilytettävän. Pirkanmaan maakuntamuseon näkemyksen mukaan selvityksissä arvokkaaksi todettujen rakennusten purkaminen kesken käynnissä olevaa osayleiskaavan muutosprosessia haittaa meneillään olevaa kaavoitusta.
Pirkanmaan maakuntamuseo ei puolla purkamisluvan myöntämistä, vaan esittää, että tehdasalueen rakennusten tulevaisuus tulisi ensisijassa ratkaista käynnissä olevan kaavamuutoksen yhteydessä.
Maakuntamuseo katsoo, että poikkeuksellisen hyvin 1920-luvun asussa sekä julkisivuiltaa että sisätiloiltaan säilyneen ja erittäin merkittäviä teollisuushistoriallisia arvoja käsittävän vesivoimalaitoksen kuntoa tulisi selvittää tarkemmin rakennuksen korjattavuuden ja säilyttämismahdollisuuksien arvioimiseksi. Voimalan purkaminen tulisi olla mahdollista ainoastaan jos se kuntotutkimuksella todetaan korjauskelvottomaksi. Rakennukselle tulisi pyrkiä löytämään uusi käyttötarkoitus, joskin on ymmärrettävää, että uudiskäyttöä rajoittaa rakennuksen sijainti suljetulla tehdasalueella. Rakennus voisi soveltua esimerkiksi tehtaan omaan käyttöön varastona, taukotilana, kokoustilana, kuntosalina tms.
Puuhiomon kulttuurihistorialliset ja maisemalliset arvot ovat vesivoimalaitosta jossain määrin vähäisemmät. Lisäksi rakennuksen kunto vaikuttaa selvästi heikommalta ja koneiden poistaminen sekä rakennukseen soveltuvan uudiskäytön suunnittelu haastavammalta. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että hiomorakennuksen purkaminen voisi edellä mainituista syistä olla mahdollista, joskin erittäin valitettavaa. Mikäli puuhiomolle myönnetään purkamislupa, tulee lupaehdoksi asettaa rakennuksen huolellinen dokumentointi ennen purkua. Dokumentointiin on saatavissa tarkempia ohjeita Pirkanmaan maakuntamuseolta.
Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole kohteesta kommentoitavaa.
Mahdollinen purkamislupa valitusosoitteineen tulee viipymättä toimittaa tiedoksi Pirkanmaan maakuntamuseolle.
Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa Hämeenkyrön Kyröskoskella osoitteessa Tehtaantie 9 sijaitsevan Metsä Board Kyron kartonkitehtaan tehdasalueella sijaitsevan hiomon purkamiseen. Lupahakemuksen liitteenä olevasta asemapiirroksesta käy ilmi, että puuhiomon lisäksi on tarkoitus purkaa myös sen koillispäädyssä sijaitseva satulakattoinen vesivoimalaitosrakennus. Maakuntamuseo käsittelee rakennuksia lausunnossaan erillisinä rakennuksia ja toteaa asiassa seuraavaa.
Selvitystilanne ja kulttuurihistorialliset arvot
Kyron kartonkitehdas on maamme vanhimpia alkuperäisellä paikallaan edelleen toimivia paperiruukkeja. Hammaren & Co -nimisenä aloittanut Kyröskosken tehdas on perustettu vuonna 1870. Tehtaan myötä on muodostunut koko sitä ympäröivä tehdasyhdyskunta ja Kyröskosken taajama. Tehdasalueen erittäin merkittävät taajamakuvalliset ja kulttuurihistorialliset arvot on tunnistettu lukuisissa selvityksissä, joita ovat mm. Kyröskosken rakennusinventointi (Pirkanmaan maakuntamuseo, 2001), METRI - Metsäliitto-Yhtymän toimipaikkojen rakennushistoriallinen inventointi (Metsämannut Oy, 2002) ja Hämeenkyrön osayleiskaavainventointi (Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto, 2017). Kyröskosken tehdas on myös mukana Museoviraston ja Metsäliiton yhtiön vuonna 2002 solmimassa historiallista rakennuskantaa koskevassa suojelusopimuksessa, jonka tavoitteena oli kulttuurihistoriallisten teollisuusrakennusten vaaliminen.
Selvitysten ja maakuntamuseon rakennustutkijan ja perinnerakennusmestarin kohteelle 13.4.2023 tekemän maastokäynnin perusteella nykyisen hiomon paikalla, kosken partaalla, vanhakantaiseen tapaan vesivoiman äärellä on sijainnut puuhiomo vuodesta 1882 lähtien. Aluksi rakennus oli puinen, vuodesta 1901 lähtien punatiilinen. Vuonna 1913 hiomon koillispäähän rakennettiin vesivoimalaitos. Molempia rakennuksia uudistettiin ja laajennettiin vuonna 1926 arkkitehti Birger Federleyn laatimien suunnitelmien mukaan. Voimalaitoksen vesiturbiineille johdettiin mittavat vesiputket padolta. Rakennusten perustukset ovat osin peräisin varhaisemmista rakennusvaiheista, sillä niihin on kosken puolelle kaiverrettu vuosiluvut 1900 ja 1912.
Kaarikattoinen hiomo korotettiin myöhemmin kaksikerroksiseksi, jolloin rakennus muuttui tasakattoiseksi, osa koskenpuoleisista ikkuna-aukoista muurattiin umpeen ja katolle rakennuksen lounaispäätyyn sijoitettiin laboratorio. Hiomon ilme on useista rakennusvaiheista ja tehdyistä muutoksista johtuen kerroksellinen. Koillispään vesivoimalaitoksen julkisivut ovat puolestaan säilyttäneet pääosin erinomaisesti 1920-luvun ilmeensä.
Hiomon sisätiloja hallitsevat seitsemän suurikokoista hiomakonetta, joiden syöttö tapahtui toisessa kerroksessa. Puuhiomon toiminta on lopetettu joitain vuosia sitten. Vesivoimalaitoksen vaikuttavat sisätilat pintamateriaaleineen ovat säilyneet poikkeuksellisen hyvin. Vanhaa vesivoimalaitosta on ylläpidetty tehtaan varavoimalana, mistä johtuen myös historiallisesti arvokkaat laitteistot ovat säilyneet.
Hiomo ja etenkin voimalaitos edustavat kartonkitehtaan merkittävää rakennusperintöä. Rakennuksilla on sijaintinsa vuoksi koskinäkymässä maisemallista arvoa ja pitkään jatkuneen teollisen toiminnan vuoksi selkeitä teollisuushistoriallisia arvoja. Voimalaitoksella, jonka 1920-luvun ilme, materiaalit ja laitteistot ovat säilyneet poikkeuksellisen hyvin, on lisäksi merkittäviä rakennusperinteisiä ja arkkitehtonisia arvoja. Vesivoimala on tehdasmiljöön symbolinen sydän - vesivoima on ollut tärkein syy tehtaan sijoittumiselle kyseiselle paikalleen Kyröskosken äärelle ja voimala on mahdollistanut tehtaan toiminnan ja sen laajentumisen 1900-luvun alussa.
Kaava- ja suojelutilanne
Tehdasalueella on voimassa vuonna 1967 hyväksytty rakennuskaava, jossa alueelle on osoitettu ainoastaan pääkäyttötarkoitusmerkintä teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueena (T). Ikääntyneestä kaavasta puuttuvat nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaiset selvityksissä todettujen kulttuuriympäristön arvojen vaalimiseen tähtäävät merkinnät, minkä vuoksi se on vähintään näiltä osin katsottava vanhentuneeksi maankäytön ohjauksen välineenä.
Alueella on myös voimassa Hämeenkyrön keskustan 2010 yleiskaava vuodelta 1996. Siinä alue on niin ikään osoitettu teollisuus- ja varastoalueeksi (T), minkä lisäksi alueelle on osoitettu kaksi rakennustaiteellisesti tai kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia tai rakennusryhmiä sisältävää osa-aluetta (sl-2). Nyt purkamislupahakemuksen kohteena olevat hiomo ja vesivoimalaitos eivät kuulu em. osa-alueisiin. Yleiskaava on katsottu kunnassa monin osin vanhentuneeksi ja alueen osayleiskaavan uudistamistyö onkin käynnistetty syksyllä 2016.
Pirkanmaan 2040 maakuntakaavassa alue on osoitettu taajamatoimintojen alueeksi, kasvutaajamien kehittämisvyöhykkeeksi sekä osaksi Kyröskosken tehdasyhdyskunnan valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Maakuntakaavan RKY-alueita koskevan suunnittelumääräyksen mukaan: Alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen arvot säilyvät. Uusi rakentaminen on sopeutettava alueen kulttuuriympäristön ominaispiirteisiin ja ajalliseen kerroksellisuuteen. Viimeksi mainittu merkintä perustuu Museoviraston vuonna 2009 päivittämään RKY-inventointiin. RKY-alueita koskevat Valtioneuvoston hyväksymät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT). Ko. tavoitteiden mukaisesti kaikessa maankäytössä tulee huolehtia, että alueen kulttuurihistorialliset ja maisemalliset arvot säilyvät.
Purkamisen perusteet ja kunto
Rakennusten purkamista perustellaan tarpeettomuudella sekä niiden huonolla kunnolla. Lupapisteeseen on toimitettu purettavaksi aiottuja rakennuksia koskeva rakenne- ja kuntoselvitys (Vanhan Hiomon rakenneselvitys, Sitowise 7.3.2023), joka perustuu aistinvaraisiin havaintoihin sekä rakennusten vanhoihin rakennepiirustuksiin. Kuntoselvityksen ja kohdekäynnillä 13.4.2023 tehtyjen havaintojen perusteella voidaan todeta seuraavaa.
Rakennukset on piirustusten mukaan alkujaan perustettu puupaaluille ja niiden alla kulkee vesikanavia, jotka aiheuttavat rakenteille jatkuvaa kosteusrasitusta. Perustusten ja alapohjarakenteiden nykyistä rakennetta tai kuntoa ei ole selvitetty, mutta hiomon alle johtavan kanavan näkyvissä betonirakenteissa on selviä vaurioita. Rakennusten luoteispuolella maan pinta on huomattavasti alimman lattiatason yläpuolella ja johtaa valumavedet seinälle. Pitkäaikainen kosteusrasitus on aiheuttanut ainakin voimalaitoksen tiiliseinän vaurioitumisen, mikä on selvästi nähtävissä myös sisätiloissa ja ulottuu lähes koko luoteisseinälle.
Hiomon tasakatto on heikkokuntoinen ja on vuotanut sisätiloihin asti jo pitkään, mutta voimalaitoksen satulakaton sisäpinnoilla ei näkynyt merkkejä merkittävistä vuodoista. Ulkopuolelta nähden voimalaitoksen peltikatto on pahoin ruostunut.
Yhteenvetona voidaan todeta, että merkittävimmät aistinvaraisesti havaittavat vauriot keskittyvät hiomorakennuksen kattoon sekä yläpohjaan ja voimalaitoksen luoteisseinustalle. Rakennuksissa on laajoja vaurioita, mutta käytettävissä oleva aineisto ei riitä osoittamaan niitä korjauskelvottomiksi.
Pirkanmaan maakuntamuseon kanta
Maankäyttö- ja rakennuslain 139 pykälässä todetaan, että Purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että useissa inventoinneissa arvokkaaksi tunnistettujen ja valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön alueella sijaitsevien teollisuusrakennusten purkaminen merkitsisi mitä ilmeisimmin maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n mukaisten rakennetun ympäristön perinne- ja kauneusarvojen hävittämistä.
Lisäksi tulee tarkasteltavaksi myös MRL § 139:n toinen peruste, sillä alueella on käynnissä osayleiskaavan muutos. Kaavaa laaditaan sitä varten laaditun rakennetun ympäristön selvityksen (Hämeenkyrön osayleiskaavainventointi, 2017) pohjalta. Siinä kulttuurihistorialliselta arvoltaan korkeimpaan, 1-luokkaan, erittäin merkittäväksi kohteeksi arvotettu tehdasalue rakennuksineen suositellaan ehdottomasti säilytettävän. Pirkanmaan maakuntamuseon näkemyksen mukaan selvityksissä arvokkaaksi todettujen rakennusten purkaminen kesken käynnissä olevaa osayleiskaavan muutosprosessia haittaa meneillään olevaa kaavoitusta.
Pirkanmaan maakuntamuseo ei puolla purkamisluvan myöntämistä, vaan esittää, että tehdasalueen rakennusten tulevaisuus tulisi ensisijassa ratkaista käynnissä olevan kaavamuutoksen yhteydessä.
Maakuntamuseo katsoo, että poikkeuksellisen hyvin 1920-luvun asussa sekä julkisivuiltaa että sisätiloiltaan säilyneen ja erittäin merkittäviä teollisuushistoriallisia arvoja käsittävän vesivoimalaitoksen kuntoa tulisi selvittää tarkemmin rakennuksen korjattavuuden ja säilyttämismahdollisuuksien arvioimiseksi. Voimalan purkaminen tulisi olla mahdollista ainoastaan jos se kuntotutkimuksella todetaan korjauskelvottomaksi. Rakennukselle tulisi pyrkiä löytämään uusi käyttötarkoitus, joskin on ymmärrettävää, että uudiskäyttöä rajoittaa rakennuksen sijainti suljetulla tehdasalueella. Rakennus voisi soveltua esimerkiksi tehtaan omaan käyttöön varastona, taukotilana, kokoustilana, kuntosalina tms.
Puuhiomon kulttuurihistorialliset ja maisemalliset arvot ovat vesivoimalaitosta jossain määrin vähäisemmät. Lisäksi rakennuksen kunto vaikuttaa selvästi heikommalta ja koneiden poistaminen sekä rakennukseen soveltuvan uudiskäytön suunnittelu haastavammalta. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että hiomorakennuksen purkaminen voisi edellä mainituista syistä olla mahdollista, joskin erittäin valitettavaa. Mikäli puuhiomolle myönnetään purkamislupa, tulee lupaehdoksi asettaa rakennuksen huolellinen dokumentointi ennen purkua. Dokumentointiin on saatavissa tarkempia ohjeita Pirkanmaan maakuntamuseolta.
Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole kohteesta kommentoitavaa.
Mahdollinen purkamislupa valitusosoitteineen tulee viipymättä toimittaa tiedoksi Pirkanmaan maakuntamuseolle.
Jaa
Facebookissa