Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään ennakkolausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Tampereen Pyynikinrinteen kaupunginosassa (VII) sijaitsevaan As Oy Pirkankonnun asuinkerrostaloon ollaan laatimassa julkisivujen ja parvekkeiden kunnostussuunnitelmaa. Suunnitelmien laatimisen tueksi maakuntamuseota pyydetään arvioimaan aiottuja kunnostustoimenpiteitä.
Pirkankadun ja Mariankadun kulmauksessa sijaitseva As Oy Pirkankontu kuuluu Pyynikinrinteen valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön alueeseen ja välittömästi Mariankadun toiselta puolelta alkaa Hämeenpuiston valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (Museoviraston RKY-inventointi 2009). RKY-alueet on merkitty Tampereen keskustan strategiseen osayleiskaavan ja Pirkanmaan maakuntakaavaan 2040. RKY-alueita koskevat valtioneuvoston päätöksellä maankäyttö- ja rakennuslain valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Alueen arvojen säilyminen on huomioitava kaikessa maankäytössä.
Asemakaava on melko vanha, vuodelta 1987, eikä täysin huomioi kohteen kulttuuriympäristöarvoja. Asuinkerrostalo on suojeltu sr-12 -merkinnällä, jota koskeva kaavamääräys kuuluu: Kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne säilyy.
Pirkankatu 1:n maisemallisesti erittäin merkittävän ja näyttävän kaupunkikerrostalon on suunnitellut kaupunginarkkitehti Bertel Strömmer vuonna 1928. Kohde on huomioitu useissa selvityksissä, mm. Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998 ja Tampereen Pyynikintorin ympäristön rakennetun kulttuuriympäristön inventointi 2016 (Pirkanmaan maakuntamuseo). Em. selvitysten ja 16.9.2021 tehdyn maastokäynnin perusteella keskeisimmät säilytettävät ominaispiirteet ovat:
- Klassismin arkkitehtuurin piirteet: rakennuksen perusmuoto ja muotokieli, julkisivujen symmetria, viistetty kulma, kulman liiketilan korostettu sisäänkäynti, pohjakerroksen liiketilojen ja ensimmäisen asuinkerroksen sekä räystäiden alusten vaakasuuntaiset listoitukset, julkisivujen yläosassa vuorottelevat pyöreät ja nelikulmaiset (sisäpihalla vain pyöreät) jaotukseltaan koristeelliset ullakon ikkunat.
- Katutason liiketilojen säilyminen liiketiloiksi hahmotettavina: kadulle aukeavat liiketilojen ovet ja kookkaat näyteikkunat.
- Alkuperäiset, niitä vastaavat tai iäkkäät rakennusosat, materiaalit ja pinnat: mm. konesaumapeltikate, julkisivurappaus, lohkokiviperustus, kaduntason liiketilojen ja porrashuoneiden massiivipuiset (mahd. tammiset) ikkunat ja ulko-ovet, sisäpihan mahdollisesti 1950-luvun puiset ulko-ovet, parvekkeiden muoto, metalliputkikaiteet ja sisäovet, porrashuoneiden puurunkoiset ikkunat.
Maakuntamuseon näkemys on, että hankkeen ensisijainen tavoite tulisi olla näiden rakennusosien kunnostaminen, ei uusiminen. Rakennuksen kulttuurihistoriallinen arvo on pitkälti sitoutunut sen materiaaleihin. Kun materiaaleja ja rakennusosia korvataan uusilla, menetetään samalla osa rakennuksen kertovuudesta, patinasta ja alkuperäisistä piirteistä.
Julkisivukunnostuksen katujulkisivua koskevat alustavat suunnitelmat pitävät sisällään rappauksen paikkakorjaamiseni ja paikkamaalaamisen, huoneistojen ja ullakon ikkunoiden kunnostamisen tai uusimisen ja ikkunoiden vesipeltien uusimisen tarvittavin osin. Rakennuksen väritys on säilymässä ennallaan.
Katujulkisivun rappauskorjaukset ovat kannatettava toimenpide, eikä vesipeltien uusimiseen ole estettä. Rappauskorjaukset ja maalaus tulee tehdä nykyistä julkisivupintaa vastaavilla materiaaleilla. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan, suojellun rakennuksen pellitykset suositellaan tehtäväksi kuumasinkitystä pellistä tai kuparipellistä. Ullakon ikkunat sen sijaan vaikuttavat alkuperäisiltä, eikä niitä siksi tule uusia, vaan kunnostaa perinteisin menetelmin ja materiaalein.
Katujulkisivun asuinhuoneiden jo kertaalleen uusittujen ikkunoiden kunnostamiselle tai uusimiselle ei ole estettä. Mikäli ikkunat uusitaan, voidaan niiden alkuperäinen neliruutuinen puitejako palauttaa. Ikkunoiden alkuperäinen ilme käy ilmi vanhoista valokuvista sekä rakennuksen rakennuslupakuvista. Ikkunoiden materiaalina tulee käyttää puuta. Puitejakoa ei voi korvata päälle kiinnitettävillä ristikoilla, eikä ulkopuitteita tule toteuttaa alumiinisina. Puitejako voidaan toki toteuttaa vain ulkoikkunaan. Perusteena on, että ikkunoita on paljon, ne ovat tärkeä osa merkittävää katujulkisivuja ja rakennuksen kaupunkikuvallinen luonne rakentuu pitkälti ikkunoista ja niiden näkyvyydestä useampaan ilmansuuntaan. Suojelumerkinnän mukaan korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne säilyy. Alumiini-ikkunat eivät sovellu näin merkittävällä arvoalueella maamerkin asemassa sijaitsevaan 1920-luvun lopun asuinkerrostaloon.
Sisäpihan puolella ja porttikongissa on tarkoitus uusia julkisivurappaus (mikäli mahdollista eristerappauksena), uusia huoneistojen ikkunat, syöksytorvet, korvausilmasäleiköt, parvekkeiden betonilaatat ja ovet, uusia tai poistaa talotikkaat, kunnostaa porrashuoneiden ja ullakon ikkunat, sekä parantaa autohallin ajoluiskan ja roskakatoksen valaistusta.
Sisäpihan julkisivurappauksen uusiminen on hyväksyttävissä, mikäli se tehdään perinteisenä kolmikerrosrappauksena mahdollisimman huolellisesti alkuperäistä vastaavaksi. Paksu eristerappaus ei ole suositeltava, sillä se muuttaa julkisivun ilmettä merkittävästi muuttamalla parvekkeiden, ovien ja ikkunoiden syvennykset nykyistä syvemmiksi, kutistaa räystään olemattomaksi jne., jolloin rakennuksen mittasuhteet väistämättä muuttuvat alkuperäisestä.
Sisäpihan asuinhuoneiden jo kertaalleen uusittujen ikkunoiden uusimiselle ei ole estettä. Halutessa voidaan samalla palauttaa niiden alkuperäinen neliruutuinen puitejako. Kuten katujulkisivulla, ikkunoiden materiaalina suositellaan käyttämään puuta, sillä alumiini-ikkunat eivät sovellu arvokkaaseen 1920-luvun lopun asuinkerrostaloon. Ikkunoiden puitejakoa ei myöskään tule imitoida päälle kiinnitettävillä ristikoilla. Puitejako on mahdollista toteuttaa vain ulkoikkunaan. Syöksytorvet tulisi uusia nykyistä vastaavina nelikulmaisina ja käyttää materiaalina kuumasinkittyä peltiä. Korvausilmasäleiköt voidaan kunnosta tai uusia nykyistä vastaavina.
Parvekkeet betonilaatat vaikuttavat huonokuntoisilta, joten niiden uusiminen on hyväksyttävää. Parvekkeiden ilme ja mittasuhteet tulee säilyttää. Mikäli mahdollista, metalliset kaiteet tulisi kunnostaa ja palauttaa paikoilleen. Parvekkeiden sisemmät ovet ja ovien yläpuoliset ikkunat vaikuttavat alkuperäisiltä ja ne tulisi kunnostaa. Mikäli ne on välttämätön uusia tulisi tilalle vaihtaa puurunkoiset, alkuperäistä vastaavat ovet ja ikkunat.
Sisäpihan porrashuoneiden ja ullakon ikkunat vaikuttavat alkuperäisiltä, eikä niitä siksi tule uusia, vaan kunnostaa perinteisin menetelmin ja materiaalein. Talotikkaat ovat julkisivusta irrallinen lisäosa, joka voidaan tarvittaessa poistaa tai korvata uusilla nykystandardit täyttävillä tikkailla. Valaistuksen parantamiseen maakuntamuseolla ei ole huomautettavaa.
Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään ennakkolausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Tampereen Pyynikinrinteen kaupunginosassa (VII) sijaitsevaan As Oy Pirkankonnun asuinkerrostaloon ollaan laatimassa julkisivujen ja parvekkeiden kunnostussuunnitelmaa. Suunnitelmien laatimisen tueksi maakuntamuseota pyydetään arvioimaan aiottuja kunnostustoimenpiteitä.
Pirkankadun ja Mariankadun kulmauksessa sijaitseva As Oy Pirkankontu kuuluu Pyynikinrinteen valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön alueeseen ja välittömästi Mariankadun toiselta puolelta alkaa Hämeenpuiston valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (Museoviraston RKY-inventointi 2009). RKY-alueet on merkitty Tampereen keskustan strategiseen osayleiskaavan ja Pirkanmaan maakuntakaavaan 2040. RKY-alueita koskevat valtioneuvoston päätöksellä maankäyttö- ja rakennuslain valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Alueen arvojen säilyminen on huomioitava kaikessa maankäytössä.
Asemakaava on melko vanha, vuodelta 1987, eikä täysin huomioi kohteen kulttuuriympäristöarvoja. Asuinkerrostalo on suojeltu sr-12 -merkinnällä, jota koskeva kaavamääräys kuuluu: Kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne säilyy.
Pirkankatu 1:n maisemallisesti erittäin merkittävän ja näyttävän kaupunkikerrostalon on suunnitellut kaupunginarkkitehti Bertel Strömmer vuonna 1928. Kohde on huomioitu useissa selvityksissä, mm. Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998 ja Tampereen Pyynikintorin ympäristön rakennetun kulttuuriympäristön inventointi 2016 (Pirkanmaan maakuntamuseo). Em. selvitysten ja 16.9.2021 tehdyn maastokäynnin perusteella keskeisimmät säilytettävät ominaispiirteet ovat:
- Klassismin arkkitehtuurin piirteet: rakennuksen perusmuoto ja muotokieli, julkisivujen symmetria, viistetty kulma, kulman liiketilan korostettu sisäänkäynti, pohjakerroksen liiketilojen ja ensimmäisen asuinkerroksen sekä räystäiden alusten vaakasuuntaiset listoitukset, julkisivujen yläosassa vuorottelevat pyöreät ja nelikulmaiset (sisäpihalla vain pyöreät) jaotukseltaan koristeelliset ullakon ikkunat.
- Katutason liiketilojen säilyminen liiketiloiksi hahmotettavina: kadulle aukeavat liiketilojen ovet ja kookkaat näyteikkunat.
- Alkuperäiset, niitä vastaavat tai iäkkäät rakennusosat, materiaalit ja pinnat: mm. konesaumapeltikate, julkisivurappaus, lohkokiviperustus, kaduntason liiketilojen ja porrashuoneiden massiivipuiset (mahd. tammiset) ikkunat ja ulko-ovet, sisäpihan mahdollisesti 1950-luvun puiset ulko-ovet, parvekkeiden muoto, metalliputkikaiteet ja sisäovet, porrashuoneiden puurunkoiset ikkunat.
Maakuntamuseon näkemys on, että hankkeen ensisijainen tavoite tulisi olla näiden rakennusosien kunnostaminen, ei uusiminen. Rakennuksen kulttuurihistoriallinen arvo on pitkälti sitoutunut sen materiaaleihin. Kun materiaaleja ja rakennusosia korvataan uusilla, menetetään samalla osa rakennuksen kertovuudesta, patinasta ja alkuperäisistä piirteistä.
Julkisivukunnostuksen katujulkisivua koskevat alustavat suunnitelmat pitävät sisällään rappauksen paikkakorjaamiseni ja paikkamaalaamisen, huoneistojen ja ullakon ikkunoiden kunnostamisen tai uusimisen ja ikkunoiden vesipeltien uusimisen tarvittavin osin. Rakennuksen väritys on säilymässä ennallaan.
Katujulkisivun rappauskorjaukset ovat kannatettava toimenpide, eikä vesipeltien uusimiseen ole estettä. Rappauskorjaukset ja maalaus tulee tehdä nykyistä julkisivupintaa vastaavilla materiaaleilla. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan, suojellun rakennuksen pellitykset suositellaan tehtäväksi kuumasinkitystä pellistä tai kuparipellistä. Ullakon ikkunat sen sijaan vaikuttavat alkuperäisiltä, eikä niitä siksi tule uusia, vaan kunnostaa perinteisin menetelmin ja materiaalein.
Katujulkisivun asuinhuoneiden jo kertaalleen uusittujen ikkunoiden kunnostamiselle tai uusimiselle ei ole estettä. Mikäli ikkunat uusitaan, voidaan niiden alkuperäinen neliruutuinen puitejako palauttaa. Ikkunoiden alkuperäinen ilme käy ilmi vanhoista valokuvista sekä rakennuksen rakennuslupakuvista. Ikkunoiden materiaalina tulee käyttää puuta. Puitejakoa ei voi korvata päälle kiinnitettävillä ristikoilla, eikä ulkopuitteita tule toteuttaa alumiinisina. Puitejako voidaan toki toteuttaa vain ulkoikkunaan. Perusteena on, että ikkunoita on paljon, ne ovat tärkeä osa merkittävää katujulkisivuja ja rakennuksen kaupunkikuvallinen luonne rakentuu pitkälti ikkunoista ja niiden näkyvyydestä useampaan ilmansuuntaan. Suojelumerkinnän mukaan korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne säilyy. Alumiini-ikkunat eivät sovellu näin merkittävällä arvoalueella maamerkin asemassa sijaitsevaan 1920-luvun lopun asuinkerrostaloon.
Sisäpihan puolella ja porttikongissa on tarkoitus uusia julkisivurappaus (mikäli mahdollista eristerappauksena), uusia huoneistojen ikkunat, syöksytorvet, korvausilmasäleiköt, parvekkeiden betonilaatat ja ovet, uusia tai poistaa talotikkaat, kunnostaa porrashuoneiden ja ullakon ikkunat, sekä parantaa autohallin ajoluiskan ja roskakatoksen valaistusta.
Sisäpihan julkisivurappauksen uusiminen on hyväksyttävissä, mikäli se tehdään perinteisenä kolmikerrosrappauksena mahdollisimman huolellisesti alkuperäistä vastaavaksi. Paksu eristerappaus ei ole suositeltava, sillä se muuttaa julkisivun ilmettä merkittävästi muuttamalla parvekkeiden, ovien ja ikkunoiden syvennykset nykyistä syvemmiksi, kutistaa räystään olemattomaksi jne., jolloin rakennuksen mittasuhteet väistämättä muuttuvat alkuperäisestä.
Sisäpihan asuinhuoneiden jo kertaalleen uusittujen ikkunoiden uusimiselle ei ole estettä. Halutessa voidaan samalla palauttaa niiden alkuperäinen neliruutuinen puitejako. Kuten katujulkisivulla, ikkunoiden materiaalina suositellaan käyttämään puuta, sillä alumiini-ikkunat eivät sovellu arvokkaaseen 1920-luvun lopun asuinkerrostaloon. Ikkunoiden puitejakoa ei myöskään tule imitoida päälle kiinnitettävillä ristikoilla. Puitejako on mahdollista toteuttaa vain ulkoikkunaan. Syöksytorvet tulisi uusia nykyistä vastaavina nelikulmaisina ja käyttää materiaalina kuumasinkittyä peltiä. Korvausilmasäleiköt voidaan kunnosta tai uusia nykyistä vastaavina.
Parvekkeet betonilaatat vaikuttavat huonokuntoisilta, joten niiden uusiminen on hyväksyttävää. Parvekkeiden ilme ja mittasuhteet tulee säilyttää. Mikäli mahdollista, metalliset kaiteet tulisi kunnostaa ja palauttaa paikoilleen. Parvekkeiden sisemmät ovet ja ovien yläpuoliset ikkunat vaikuttavat alkuperäisiltä ja ne tulisi kunnostaa. Mikäli ne on välttämätön uusia tulisi tilalle vaihtaa puurunkoiset, alkuperäistä vastaavat ovet ja ikkunat.
Sisäpihan porrashuoneiden ja ullakon ikkunat vaikuttavat alkuperäisiltä, eikä niitä siksi tule uusia, vaan kunnostaa perinteisin menetelmin ja materiaalein. Talotikkaat ovat julkisivusta irrallinen lisäosa, joka voidaan tarvittaessa poistaa tai korvata uusilla nykystandardit täyttävillä tikkailla. Valaistuksen parantamiseen maakuntamuseolla ei ole huomautettavaa.
Jaa
Facebookissa