Paikallisesti arvokas.

Kirjarannan pappila eli Kirkkoherran virasto on historiallisesti merkittävä Kuhmoisten seurakunnan pappilana ja virastona. Kirkkoarkkitehtina tunnetun arkkitehti Mikael Nordenswanin suunnittelema ja hyvin säilynyt rakennus on edustava esimerkki 1950-luvun romanttisesta modernismista. Suorakulmaisen, roiskerapatun ja harjakattoisen rakennuksen julksivuja elävöittää ajalleen tyypilliset piirteet ja materiaalit, muun muassa punatiili, liuskekivi ja tavutettu metalli. Kohde sijaitsee myös näkyvällä paikalla valtatie 24:n varrella, joten sillä on maisemallista merkitystä.

Kuhmoisten seurakunnan Kirjarannan pappila eli kirkkoherranvirasto sijaitsee valtatie 24:n ja Ala-Karkjärven välisellä maakaistaleella. Sen läheisyydessä sijaitsee asuinrakennuksia, joista viereinen on seurakunnan omistama Kirjorannan asuinrakennus ja Kuhmoisten vanha rukoushuone, nykyinen Kuhmoisten seurahuone. Kirkkoherranviraston lisäksi Kirjarannan pappilassa on asunto, joka on ennen ollut seurakunnan kirkkoherran virka-asunto. Piha-alueella sijaitsee myös 1950-luvun alussa tehty hirsinen piharakennus, johon lisättiin Keltaiseksi maalatussa piharakennuksessa on sijainnut kanala ja sikala. Siinä on myös ollut ulkokäymälä keskellä.

Kirkkoherranvirasto sijaitsee suurella ja vehreällä tontilla. Rakennuksen ympärillä on istutuksia, ja Ala-Karkjärveen viettävällä rinteellä on kasvitarha. Kirkkoherranvirasto on hyvin tyypillinen 1950-luvun tiilirakenteinen rakennus. Rakennuksena ajalleen tyypillisiä piirteitä ovat luonnonläheisyys, vaaleaksi rapattu julkisivu, liuskekiven käyttö yksityiskohdissa, punatiilen käyttö sisäänkäyntien ja tärkeimpien tilojen ikkunoiden korostamisessa, tiilikatto, puiset ikkunat ja sormipaneloidut ovet sekä metallista taivutetut kaiteet. Se koostuu kahdesta suorakulmaisesta, erikorkuisesta rakennusmassasta, jotka ovat limittäin toisiinsa nähden. Matalammassa osassa sijaitsee kirkkoherranvirasto toimistohuoneineen. Korkeammassa osassa sijaitsee vanha kirkkoherran virka-asunto, joka on kahdessa eri kerroksessa. Lisäksi rakennuksessa on osittainen kellarikerros asuinosan alla. Harjakaton etelälappeella on suorakulmainen erkkeri asuinosan ullakon sisähallin kohdalla. Länsijulkisivussa on päämakuuhuoneen ulokeparveke ja terassi, jonne pääsee olohuoneesta. Itäjulkisivussa on myös nelikulmainen erkkeri, joka sijaitsee kirkkoherran huoneen kohdalle. Sisätiloissa tällä kohdalla on alttarinurkkaus.

Kirjorannan pappilan on suunnitellut kirkkoarkkitehtuuristaan tunnettu tamperelainen arkkitehti Mikael Nordenswan. Hän on suunnitellut muun muassa Haapamäen kirkon 1952–53, Vangonmäen siunauskappelin (Jämsä) 1952 ja Kolhon kyläkirkon 1955. Kyseisissä rakennuksissa näkyy samoja piirteitä kuin Kirjarannan pappilassa. Näitä piirteitä ovat vaalea rappauspinta, liuskekiven käyttö julkisivussa, punatiiliset muuraukset ja tiilikatto.

Rakennus on rakennettu ajalleen tyypillisillä materiaaleilla ja rakenteilla. Tosin rakennuspiirustuksissa ei ole merkitty rakenneosien materiaaleja, mutta kenttätutkimuksissa selvisi havainnoin asioita. Perustukset ja kellarikerros on valettu teräsbetonista lautamuottien avulla. Sokkeli on pinnoitettu maalatulla rappauksella ja liuskekivillä. Vanhan inventoinnin mukaan rakennuksen runko olisi tehty laudasta, mutta piirustuksissa ulkoseinät ovat paksuhkot. Ulkoseinät voivat olla tehty myös tiilimuurina. Leikkauspiirustus viittaisi väli- ja yläpohjarakenteiden olevat puisia. Rakennus on käytetyistä rakenteista päätellen paikalla tehty.

Kirjaranta erotettiin Ylä-Puukilasta vuonna 1912.

Kuhmoisten seurakunnan työntekijät asuivat ennen hieman kauempana kirkonkylästä. Kirkkoherra asui Korolassa vuodesta 1837 lähtien ja kappalaiselle ostettiin Kopola vuonna 1884. Näistä taloista käsin he hoitivat kuhmoislaisten sielunelämää.

Vuoden 1989 inventoinnin mukaan mäen päälle, Ala-Karkjärven rantaan Kirjaranta -nimiselle maa-alalle rakennettiin vuonna 1928 asuinrakennus. Sen rakennutti rovasti Juha Palvan mukaan kauppias Niilo Heikkinen.

Ossi Viita käyttää kohteesta nimitystä Kirjoranta. Hänen mukaan Kuhmoisten seurakunta kiinnostui Kirjorannasta sotien jälkeen, kun pohdittiin uuden pappilan rakentamista. Sotien jälkeen seurakunnan päähuomio kohdistui kirkkoherran, kappalaisen ja kanttorin virkataloihin, jotka kaikki vaativat perusteellisempaa korjausta tai toisena vaihtoehtona uudisrakentamista. Seurakunnan toimia helpotti huomattavasti se, että virkatalot siirtyivät lopullisesti pois pappien hallinnasta vuonna 1945. Suunnitelmia oli monenlaisia. Kopolasta suunniteltiin tehtävän seurakuntatalo. Toisaalta pappilan siirtoa kirkolle pohdittiin, koska sen piirustukset oli alun perin tehty kehnosti. Piispa kehotti kunnostamaan Korolan ja Kopolan niiden pitkän historiallisen perinteen ja muistojen vuoksi. Korolan kanssa oltiin päättämättömiä, ja korjaussuunnnitelmien toteuttamista lykättiin. Samalla avautui keskustelu mahdollisuuksista rakentaa kokonaan uusi kirkkoherran pappila. Vuonna 1949 valtuusto kuitenkin päätti asennuttaa Korolaan keskuslämmitys ja sen peruskorjauksesta. Korjaustöihin ei kuitenkaan ryhdytty, vaan edelleen haikailtiin uuden kirkkoherranpappilan rakentamisesta. Haaveet siitä johtuivat osaksi siitä, että seurakuntalaiset olivat jo pitkään halunneet pappilan sijoittamista lähemmäksi kirkkoa, koska sinne oli sotien jälkeen alkanut syntyä tiheämpää asutusta.

Kun Korolan korjausten kustannukset nousivat useampaan miljoonaan markkaan, kirkkovaltuutetut päättivät viimein uuden pappilan rakentamisesta. Sen sijoitusvaihtoehdot olivat vähissä, sillä ainoastaan yksi sopiva vaihtotontti löytyi Kirjorannasta. Paikka sijaitsi kirkon ja silloisen seurakuntatalon välissä. Paikka viehätti kirkkovaltuutettuja ja mainittiin sen olevan myös hyvällä paikalla, kun uusi valtatie tulisi kulkemaan sen vierestä. Vanha pappilan alue pirstoutuisi pahasti tien tultua. Lisäksi uutta pidettiin sotien jälkeiseen tapaan vanhaa parempana vaihtoehtona monelta näkökulmalta katsottuna, joten uusi pappila päätettiin rakentaa keskemmälle palveluita ja ihmisiä. Rovasti Juha Palvan mukaan seurakunta teki vaihtokaupan kauppias Heikkisen kanssa: Korola vaihdettiin Kirjorantaan. Siten vanhan asuinrakennuksen omistajaksi tuli seurakunta, ja sen viereen rakennettiin uusi pappila.

Piirustukset laati kirkkosuunnittelijana tunnettu tamperelainen arkkitehti Mikael Nordenswan, ja seurakunta hyväksyi ne huhtikuussa 1951. Rakennuslupaa kunnalta haettiin heti hyväksymisen jälkeen. Urakoitisijana hankkeessa toimi tamperelainen Reino Ahtela Oy. Pappila oli valmis jo seuraavan vuoden joulukuussa. Yksikerroksisen rakennuksen pohjapinta-alaksi tuli 405 neliötä. Pihasuunnitelman mukaan sisäänkäynti pappilaan on ennen ollut rakennuksen eteläpuolelta, jossa sijaitsee liuskekivetty kuisti. Kuistille johtaa niin ikään liuskekivinen polku kasvillisuuden lävitse. Kuistin kautta on ollut sisäänkäynti myös kirkkoherranviraston kansliaan ja arkistoon ja edelleen viraston muihin tiloihin. Myös nykyisestä sisäänkäynnistä on päässyt viraston tiloihin: taloustoimistoon, yksityishuoneeseen, odotustilaan ja alttarin sisältäneeseen tilaan. Sisäänkäynti on ilmeisesti ollut lähinnä työntekijöiden käytössä, kuten nykyinen asunnon sisäänkäynti on ilmeisesti ollut palvelijoiden käytössä. Virka-asunnon puolella oli isännänhuoneen, olohuoneen, ruokasalin ja makuuhuoneen lisäksi keittiö ja palvelijan huone. Yläkerrassa sijaitsi sisähalli ja kaksi makuuhuonetta. Kellariin tuli sauna pukuhuoneineen ja pesutupa, varastoja, kattilahuone, leivontahuone ja mankelointihuone. Kellariin suunniteltiin myös autotallia, jonne olisi ollut sisäänajo pohjoisjulkisivulta.

Rakennus on säilynyt erittäin hyvin alkuperäisessä asussaan. Esimerkiksi kirkkoherranviraston ja terassin ulko-ovet sekä suurin osa ikkunoista ovat alkuperäisiä. Ainoastaan sisätilat ovat kokeneet suurempia muutoksia. Vuonna 1981 on joitakin ikkunoita uusittu pappilan puolella. Myös kirkkoherranviraston sisäänkäynnin oikealla puolella olevat kolme ikkunaa ovat suuremmat kuin piirustuksissa, joten ne saattavat olla 1950-lukua uudemmat. Vuonna 1985 rakennus peruskorjattiin, jolloin tapahtui myös joitakin sisäisiä muutoksia. Sisätiloihin tehtiin muun muassa WC. Myös toimiston tilojen järjestys ja sisäseinät ovat muuttuneet. Myös lämmitysjärjestelmä on muuttunut puulämmityksestä öljylämmitykseen.

Syksyllä 2012 kirkkoherranvirasto muutti Liiketalon tiloihin.