Illon vesihuolto-osuuskunta aloitti syksyllä 2013 vesi- ja viemäriverkostojen rakentamisen Sastamalassa Kaukola-Vinkkilä-Ritala alueille. Tähän liittyen Pirkanmaan maakuntamuseo suoritti vesi- ja viemäritöiden arkeologisen valvonnan Sastamalan Ritalassa loka-marraskuussa 2013. Mikroliitti Oy inventoi vesihuoltolinjan alueen vuonna 2011 (Poutiainen et al. 2011), mutta tuolloin Ritalan kohteen rajausta ei kuitenkaan pystytty määrittelemään eikä tietoa kohteen säilyneisyydestä myöskään ollut. Nyt suoritettujen tutkimusten tavoitteena olikin selvittää missä määrin erityisesti historialliseen aikaan liittyvät kulttuurikerrokset ovat säilyneet alueella. Tavoitteena oli myös katsoa, ettei viemäröintitöiden yhteydessä vahingossa tuhota kohteen osia sekä mahdollisesti tarkentaa kohteen rajausta. Tutkitun alueen laajuus oli n. 1200 m². Valvonnan esi- ja jälkitöineen suoritti arkeologi (FM) Sarita Sandell. Pirkanmaan maakuntamuseossa yhteyshenkilönä ja tutkimuksen valvojana toimi tutkija Ulla Lähdesmäki. Tutkimuksissa tarkistettiin Ritalaan tehdyn viemäri- ja vesiputkilinjan alue, tehtiin lisähavaintoja vanhasta kylätontista sekä paikannettiin uusi kivikautinen asuinpaikka. Tutkimusten tuloksena voidaan todeta, että uudempi maankäyttö on monin paikoin tuhonnut vanhempia kerroksia ja alueella mahdollisesti sijainneita rakenteita, mutta viitteitä alueen vanhemmista vaiheista on edelleen havaittavissa.

Tutkimusalue sijaitsee Sastamalan kaupungin lounaisosassa entisen Vammalan alueella, Ritalan kylässä, noin 7,7 km Tyrvään Pyhän Olavin kirkosta lounaaseen. Kylä on aikoinaan perustettu Kokemäenjoen yläjuoksulle pohjoisrannan tuntumaan ja nykyäänkin rantaan on noin 0,5 km. Kylä sijaitsee selvästi ympäristöstään erottuvalla, peltopalstoihin ja Sastamalantiehen (nro 249) rajautuvalla kumpareella, joka ilmeensä puolesta näyttää vanhalta kylämäeltä. Tutkimusalueen maaperä on sekä maaperäkartan (212104) että kenttähavaintojen perusteella miltei kauttaaltaan savea ja hiesua/hietaa, jonka seassa on kiviä ja suurempia lohkareita. Ainoastaan mäen alueella maaperä muuttuu kivikkoiseksi moreeniksi.

Nykyään Ritalan kylämäen alueella on kolme asuinkiinteistöä, Yli-Ritala, Ali-Ritala ja Tikkala, sekä useita maatalouteen ja eläinten hoitoon liittyviä ulkorakennuksia. Ali-Ritalan alueella on tasaista, hyvin hoidettua vanhan oloista pihapiiriä sekä muutama vuosi sitten vanhan palaneen rakennuksen tilalle rakennettu hevostalli. Yli-Ritalan pihapiirissä on pääasiassa nurmikkoa, erilaisia ulkorakennuksia ja koneille tasattua hiekkapihaa. Tikkalan pihapiiri taas on rintamamieshenkistä puutarhaa, joka näyttää välttyneen suuremmilta maanmuokkauksilta. Kokonaisuudessaan tutkimusalue ulottui Tikkalan pihapiiristä mäen länsipuolella sijaitsevan pellon kautta Sasatamalantien ja Ritalantien risteykseen ja siitä kylämäen itäpuolella sijaitsevan pellon reunaa pitkin Yli-Ritalan talolle sekä kylämäestä koilliseen jatkuvan Ritalantien luokse. Tutkittu alue sivusi kaikkia kolmea tonttia, mutta pihoihin tehtävistä liitännöistä valvontaa edellyttivät vain Tikkalan ja Yli-Ritalan liitännät, sillä Ali-Ritalan liitäntä toteutettiin vanhaa putkilinjaa pitkin.

Ritalan alueella on aiemmin suoritettu varsin vähän arkeologisia tutkimuksia, sillä kylä paikannettiin vesihuoltolinjan alueen inventoinnissa vasta vuonna 2011. Tällöin inventoinnin suorittaneet Mikroliitti Oy:n tutkijat havaitsivat vanhan kartta-aineiston analyysin ja maastokäynnin perusteella vanhan kylänpaikan Ritalan alueella. Koska Ritalan mäki on edelleen tiiviisti asuttua pihapiiriä, kylätontin sijaintia ei tuolloin määritetty tarkasti. Kartta-aineisto ei myöskään antanut valaistusta asiaan, sillä paikkaa kuvaavaa tarkempaa vanhaa karttaa (isojako) ei tuolloin löytynyt. 1700-luvun lopun Kuninkaan kartastoon on joenmutkan pohjoispuolelle merkitty kolme taloa. Nykyisen Ritalan kohdalla ei lue mitään, mutta siihen on merkitty kaksi taloa, kun taas Riddarla gård on merkitty lähempänä joen rantaa sijaitsevan rakennuksen kohdalle. 1800-luvulta peräisin olevassa Kiikan pitäjän kartassa nykyisen Ritalan alueelle ei ole merkitty asutusta, mutta 1930-luvun taloudellisessa kartassa jälleen on. Kartat eivät anna yksiselitteistä vastausta siihen, missä vanha kylätontti on sijainnut, mutta niiden, kirjallisten lähteiden ja maastohavaintojen perusteella voidaan päätellä että mäki on ollut enemmän tai vähemmän asuttu viimeistään 1400-luvulta lähtien. Myöskin 1800-luvun kartoissa ollut tyhjä kohta selittynee tilan hetkellisellä konkurssilla, sillä 1820-luvun lopulta mäellä tiedetään jo asuneen uusia rusthollareita.

Vuoden 2011 inventoinnin yhteydessä Ritalan kylätontin rajoista tai säilyneisyydestä ei pystytty yksiselitteisesti sanomaan kovinkaan paljon, joten viemäröintitöiden tullessa ajankohtaisiksi arkeologin suorittamaa valvontaa pidettiin kohteen luonteen takia välttämättömänä. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa alueella mahdollisesti säilyneistä kulttuurikerroksista ja rakenteista ja sitä kautta täydentää kohteesta olleita alustavia tietoja. Tavoitteena oli myös katsoa, ettei viemäröintitöiden yhteydessä vahingossa tuhota kohteen osia sekä mahdollisesti tarkentaa kohteen rajausta.

Ritalan vanhaan kylänpaikkaan liittyen tutkimuksissa suoritettiin historiallisen kartta-aineiston analyysi. Ritala on kuulunut Kiimajärven jakokuntaan ja tämän perusteella löydettiin kaksi uutta aluetta kuvaavaa vanhaa karttaa: A. Ringblomin isojakokartta vuosilta 1804-1811 sekä V. Anderssonin isojaon täydennystä Kiimajärven jakokunnassa kuvaava kartta vuodelta 1906. 1800-luvun alun kartassa Ritalan kohdalle on mahdollisesti merkitty jonkinlaista tonttimaata, muttei asutusta. Riddala gård on tässäkin merkitty lähemmäs jokea. 1900-luvun alun kartassa Ritalan kohdalla näkyy sen sijaan kolme taloa. Isojakokartta asemoitiin nykykartalle MapInfo Professional 11.5 ja Adobe PhotoShop CS3 -ohjelmia käyttäen. Asemointi onnistui yllättävän hyvin, sillä alkuhankaluuksien jälkeen kartasta löytyi hyvät referenssipisteet siltojen, joenmutkien ja peltokuvioiden perusteella. Vanhan isojakokartan asemointi peruskartalle antoi jonkinlaisia viitteitä kylänpaikan mahdollisesta sijainnista. Kartan mukaan kylätontin alue olisi 1800-luvulla keskittynyt pääasiassa mäen koillis- ja eteläpuolelle, minkä perusteella alueeseen kiinnitettiin tutkimuksissa erityistä huomiota.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan valvottavan alueen laajuus olisi ollut noin 1000 m², mutta työn edetessä suunnitellut linjaukset muuttuivat useampaan kertaan ja lopullisen tutkimusalueen laajuudeksi tuli noin 1200 m². Aluksi tutkimuksen kenttätyöajaksi oli suunniteltu 3 työpäivää, mutta hyvin nopeasti ilmeni, että se on riittämätön, sillä työmiehet eivät uskoneet saavansa viemäröintiä valmiiksi kolmessa päivässä ilman valvontaakaan. Kaivetut ojat olivat maanpinnalla leveydeltään noin 1,5 m - 2,5 m ja syvyydeltään noin 1,8 m - 2,2 m. Syvimmillään ojat olivat tielinjausten alla ja pelloilla. Maasto oli hyvin kivikkoista ja putkilinjan suunniteltu reitti oli paikoin ahdas suurille koneille, joten eteneminen oli toisinaan melko hidasta. Tämän vuoksi kenttätyöaika pidennettiin yhteensä 9 työpäivään.

Kaivutöiden alussa pohdittiin mahdollisuutta kaivaa kaivinkoneella kulttuurimaakerrokset pois puhtaaseen pohjamaahan asti koko viemärikaivannon linjalta, jolloin viemärioja oltaisiin kaivettu lopulliseen syvyyteensä vasta myöhemmin. Tämä ei kuitenkaan ollut järkevää töiden etenemisen kannalta, sillä suurten kaivinkoneiden takia noin 1m syvyinen oja olisi pitänyt kokonaan täyttää arkeologisen valvonnan ja lopullisen kaivamisen välissä. Putkilinjan valvottavalla osuudella oli myös kaksi autotietä, joten teiden sulkeminen useampaan kertaan olisi aiheuttanut paljon vaivaa alueen asukkaille. Toinen vaihtoehto olisi ollut valvonnan suorittaminen vain pintamaan osalta, mikä taas ei kulttuurikerrosten ja mahdollisten rakenteiden luotettavan dokumentoinnin kannalta tullut kysymykseen. Edellisten seikkojen takia putkilinjan kaivamista suoraan vaadittuun syvyyteen pidettiin ainoana järkevänä ratkaisuna.

Kaivaminen tapahtui miltei kokonaan kaivinkoneella ja muutamia tutkimusalueelta paljastuneita mahdollisia rakenteita kaivettiin tarkemmin esiin lapion ja lastan avulla. Putkilinjaa kaivettiin ja täytettiin samaan aikaan, mikä ei kuitenkaan löytöjen vähyyden vuoksi osoittautunut valvonnan kannalta ongelmaksi. Valvonta tapahtui havainnoimalla maanpinnalle näkyviä ja ojasta paljastuvia rakenteita, tarkistamalla kaivannon profiilit mahdollisten kulttuurikerrosten ja muiden ihmistoiminnasta kertovien ilmiöiden varalta sekä etsimällä löytöjä putkilinjan kohdalta maan päältä, kaivannon profiileista ja jo kaivetuista maakasoista. Havainnointiolosuhteet eivät tutkimuksen aikana olleet parhaat mahdolliset - valo alkoi vuodenajan takia käydä vähiin ja ilma oli muutenkin sateinen ja harmaa. Yhtenä päivänä oli pakkasta. Pimeät sadepäivät haittasivat huomattavasti havainnointia. Dokumentointi suoritettiin valokuvaamalla ja mittaamalla koordinaatit tärkeimmille ilmiöille Garmin GPSMAP 62:n avulla. Lisätietoa Ritalan mäen historiasta ja viimeaikaisesta maankäytöstä saatiin haastattelemalla sukuhistoriasta kiinnostunutta Tikkalan talon isäntää.

Löydöt otettiin talteen mittaamalla niiden löytöalueille koordinaatit. Kaikki löydöt tulivat sekoittuneesta tai sekundäärisestä kontekstista pellolta, metsiköstä ja myllätystä pihapiiristä. Kivikauteen ajoittuvat sekä mielenkiintoisimmat historiallisen ajan löydöt talletettiin Kansallismuseon kokoelmiin numeroilla KM 39715: 1-3 ja KM 39716: 1-3 (ks. Liite 3). Tutkimuksen aikana talteen kerätyt resentit löydöt ja palamattomat luut heitettiin valokuvaamisen jälkeen pois.

Vesi- ja viemäröintitöiden valmistuttua Sastamalan kaupunki ja Illon vesihuolto-osuuskunta mittasivat putkilinjan paikoilleen tarkkuus-GPS -laitteella ja luovuttivat pistetiedot ystävällisesti myös Pirkanmaan maakuntamuseon käyttöön.

Jälkitöiden yhteydessä kartat digitoitiin, muistiinpanot kirjoitettiin puhtaaksi ja löydöt pudistettiin, kuvattiin ja luetteloitiin. Historiallisen ajan löydöistä pyydettiin kommentti Helsingin yliopiston dosentti Georg Haggrénilta. Lisäksi kohteen historiaan perehdyttiin tarkemmin kuntahistorian (Piilonen 2007) ja sukuhistoriikkien (Raukko 2006; Ryömä 1988) avulla. Karttojen pohjana on käytetty Maanmittauslaitoksen Avoimien aineistojen tiedostopalvelun kautta saatuja perus- ja maastokarttarastereita. Koordinaatit on ilmoitettu ETRS-89 koordinaattijärjestelmässä. Digitaaliset kuvat on luetteloitu Tampereen museoiden kuva-arkistoon (KYY131). Alkuperäinen tutkimusraportti sijaitsee Pirkanmaan maakuntamuseossa ja raportista on lähetetty kopiot Museovirastoon sekä tutkimuksen tilaajalle.

Tutkimuksissa suoritettiin arkeologinen valvonta Ritalan vanhalla kylänpaikalla. Maastohavaintojen, historiallisten karttojen ja muiden lähteiden perusteella voidaan todeta, että Ritalan kylämäen asutushistoria ulottuu vähintään myöhäiskeskiaikaan. Uudempi maankäyttö näyttää kuitenkin monin paikoin tuhonneen vanhempia kerroksia ja alueella mahdollisesti sijainneita rakenteita. Suurin osa säilyneistä rakenteista ja rakennuksista on peräisin 1800-luvun puolivälin ja 2000-luvun väliltä. Tutkimusten aikana ei löydetty rakenteita, jotka olisi yksiselitteisesti voinut ajoittaa 1800-lukua vanhemmiksi.

Tutkimuksissa putkilinjauksen alueelta löytyi myös uusi kivikautinen asuinpaikka Yli-Ritala kylämäen itäpuolella sijaitsevalta pellolta. Pintapoiminnan kannalta olosuhteet (sade ja kynnetty pelto) olivat mainiot ja kohteelta löydettiinkin kvartsi-iskoksia, kaksi kvartsiesinettä ja yksi kivilajisäle. Löytöalue ulottuu pellon eteläreunasta navetan nurkalle noin 80 m matkan ja on leveydeltään 25-35 m. Koska tutkimus keskittyi Ritalan vanhan kylänpaikan tutkimiseen, kivikautiselle asuinpaikalle asetettu rajaus on alustava ja vain suuntaa-antava.

Toteutettu vesi- ja viemäriputkikaivanto ei tuhonnut tai muuttanut Ritalan vanhaan kylänpaikkaa eikä pellolla sijaitsevaan Yli-Ritalan kivikautiseen asuinpaikkaan mahdollisesti liittyviä rakenteita. Mäen länsipuolella sijaitsevan metsän/vesakon kautta Tikkalan talolle tehty viemärilinja oli, yhtä rakennetta lukuun ottamatta, tyhjää moreenikivikkoa. Sekundäärisestä kontekstista löytynyt kivisavikeraaminen partamieskannun fragmentti (KM 39715: 1) kertoo kuitenkin alueella olleen asutusta 1500-1600 -lukujen taitteessa eikä tutkitun linjan ulkopuolelle sijoittuvien vanhempien rakenteiden säilymisen mahdollisuutta voida siksi pitää täysin poissuljettuna. Tikkalan pihapiiri vaikuttaa välttyneen suuremmilta rakennusprojekteilta, joten sen alueella voisi mahdollisesti olla säilyneitä rakenteita tai kulttuurikerroksia. Ritalan vanhempiin asutusvaiheisiin liittyviä havaintoja ei tehty lainkaan mäen lounaisreunaa tai mäen Sastamalantien puoleista reunaa seuranneilta linjauksilta. Valvonnan alussa mahdolliseksi kivijalaksi/rakennuksen pohjaksi epäilty kivirakennekin paljastui lähemmässä tarkastelussa Sastamalantien ja Ritalantien risteyksestä lounaaseen pellon suuntaan lähtevän kärrypolun pengerrykseen liittyväksi rakenteeksi. Mäen itäpuoliselta pellolta sen sijaan löydettiin sekä historialliseen aikaan että kivikauteen liittyviä löytöjä, mutta minkäänlaisia rakenteita ei havaittu.

Suurimmat odotukset koskivat mäen itäpuolella olevalta pellolta Yli-Ritalan pihapiiriin kaivettua ojaa. Tutkimuksissa kuitenkin todettiin viimeaikaisen maankäytön tuhonneen suurimman osan vanhemmista kulttuurikerroksista eikä Yli-Ritalan pihapiiristä löydetty merkkejä 1700-lukua vanhemmasta asutuksesta. Pihamaa on viimeisten viiden vuoden aikana kaivettu auki useampaan kertaan mm. sähkötöiden yhteydessä, jolloin myös suurin osa pihamaalla olleista suurista kivistä on viety ulkorakennusten taakse kasaan. Täyttömaaksi oli selvästi tuotu vanhaa tunkiota, sillä myllätystä maasta paljastui vielä metrin syvyydestäkin muovia, sillipurkkeja ja muuta resenttiä roskaa. Sen seasta löytyi kuitenkin myös noin 1700-1800-luvuille ajoittuvan boluskoristeisen punasavivadin fragmentti (KM 39715: 2). Tutkimuksissa havaittiin säilynyttä kulttuurikerrosta vain heti pihan poikki kulkevan Ritalantien koillispuolella. Profiilissa näkyi selkeä tummempi kerros, josta löytyi palamattomia luita ja käsityönä valmistettujen olkisekoitteisten tiilten palasia. Kulttuurikerros liittynee kylän vaiheisiin 1800-luvulla, mutta yhtään ajoittavaa löytöä kerroksesta ei tehty.

Historiallisten lähteiden ja maastohavaintojen perusteella Ritala on kiistatta vanha kylämäki ja muodostaa alueen historiallisesta käytöstä kertovan maisemallisen kokonaisuuden. Kylämäki on edelleen pääosin asuttua tonttimaata, joten se kuuluu kategoriaan muu arkeologinen kulttuuriperintökohde. Valvonnan aikana tutkittiin pelkästään putkilinjan alue eikä pihapiireihin Yli-Ritalaa lukuun ottamatta kajottu, joten vanhempien kulttuurikerrosten osittainen säilyminen esim. Ali-Ritalan ja Tikkalan alueilla ei ole täysin poissuljettua. Tämän takia, tutkimuksen aikana tarkastettua putkilinjaa lukuun ottamatta, historiallisen kylätontin tarkempi aluerajaus ja säilyneisyys on edelleen epäselvä. Uudempi maankäyttö näyttää kuitenkin paikoin tuhonneen vanhempia kerroksia pahastikin (esim. Yli-Ritalan pihapiiri), joten tulevaisuuden rakennushankkeiden suhteen ehdotetaan hankekohtaisesti harkittuna valvontaa.

LÄHTEET

Henkilökohtaiset tiedonannot

Sähköiset lähteet

Poutiainen, H., Rostedt, T., Bilund, A. & Jussila, T. 2011: Sastamala Kaukola-Liuhala-Ruotsila Vesihuoltolinjan alueen muinaisjäännösinventointi 2011. Mikroliitti oy. http://mikroliitti.pp.fi/1-julkisetraportit/Sastamala/Sastamala_Kaukola-Liuhala-Ruotsila%20alueen%20muinaisj-inv-2011.pdf

Suvanto, S. 2001: Vanhan Satakunnan henkilötiedosto (VSHT) 1303–1571 / Henkilötiedosto: Ylä-Satakunnan kihlakunta / Ala-Sastamalan l. Tyrvään hallintopitäjä. http://www.narc.fi/suvanto/sivut_0001-190_ALA-SASTAMALA_ELI_TYRVAA.pdf

Kartat

Kansallisarkisto, Maanmittaushallituksen uudistusarkisto (www.arkisto.fi)

Andersson, V. 1906. Kiikka. A36:7/95-133 (7) Kiimajärvi; Isojaon täydennys Kiimajärven jakokunnassa. (digi.narc.fi)

Maanmittaushallitus 1749-1917. Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto (kokoelma). Pitäjänkartasto - 2121 04 1a* -/- -Kiikka. (digi.narc.fi)

Ringbom, A. 1811. Kiikka. A36:7/4-65 (17) Kiimajärvi. (digi.narc.fi)

Kirjalliset lähteet

Harju, E.-S. 2012. Kuninkaan kartasto Etelä-Suomesta 1776-1805. Helsinki, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Piilonen, J. 2007. Sastamalan historia 2: 1300–1860. Vammala, Sastamalan historiatoimikunta.

Raukko, E. (toim.) 2006. Ritalan Helenan huonetta ja sukua: Kiikan Ritalan suvun sukuluettelo 2006. Tampere, Kiikan Ritalan sukuseura ry.

Ryömä, K. 1988. Seitsemän riihen talo: Ritalan rustholli ja sen asukkaat menneinä aikoina Kiikassa. Vammala, Vammalan Kirjapaino Oy.

LÖYTÖLUETTELO

Luettelo Sastamalan Ritalan vesi- ja viemäröintitöiden arkeologisen valvonnan (2013) yhteydessä tehdyistä löydöistä (KM 39715-39716, diar. 28.11.2013).

KM 39715 SASTAMALA RITALA

KM 39715:1 Saviastianpala, 1 kpl, 74,02 g, partamieskannun kylkifragmentti

KM 39715:2 Punasavivadin fragmentti, 1 kpl, 65,10 g, boluskoristeisen vadin kappale

KM 39715:3 Punasaviastian kahva, 1 kpl, 11,19 g

KM 39716 SASTAMALA YLI-RITALA

KM 39716:1 Kivilaji-iskos, 1 kpl, 12,08 g

KM 39716:2 Kvartsiesineitä, 2 kpl, 5,24 g

KM 39716:3 Kvartsi-iskoksia, 2 kpl, 8,03 g