Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainittuun rakennuslupahakemukseen. Nokian keskustassa, kukkulalla, kaupungintalon takana sijaitsevaa puukerrostaloa on tarkoitus kunnostaa ja mm. rakentaa uudet sisäänkäyntiportaat ja -katokset sekä uusia ulkoverhous.

Alueella on voimassa vuonna 2011 hyväksytty asemakaava, jossa Harjukatu 19 asuinrakennukselle on osoitettu suojelumerkintä sr-7. Sitä koskeva suojelumääräys kuuluu: Suojeltava rakennus. Kulttuurihistoriallisesti ja ympäristökuvan kannalta merkittävä rakennus, jota ei saa purkaa. Rakennukseen ei saa tehdä sellaisia korjaus- tai muutostöitä, jotka turmelevat rakennuksen ulkoasua ja arvoa. Mikäli rakennusta on aikaisemmin muutettu tai korjattu sen kulttuurihistoriallista tai maisemallista arvoa häiritsevällä tavalla, on rakennus korjaus- tai muutostöiden yhteydessä pyrittävä korjaamaan entistäen tai muuten alueen rakennusperinteeseen hyvin soveltuvalla tavalla.

Suojelumerkintä perustuu vuonna 2009 laadittuun Harjukadun ja Välikadun välisen alueen rakennusinventointiin, jonka perusteella Harjukatu 19 puukerrostalo on rakennettu vuonna 1936. Rakennuksessa on nähtävissä 1920-30-luvuille tyypillisen puuklassismin tyylipiirteitä, kuten aumakatto, lunetti-ikkunat, julkisivujen symmetria, 6-ruutuiset risti-ikkunat ja päätykolmiollinen sisäänkäyntikatos. Rakennus on yksi harvoista Nokian keskustassa säilyneistä 1900-luvun alkupuolen rakennuksista. Alkujaan rakennus on ollut julkisivuiltaan rapattu. Sittemmin rappaus on vaihdettu kömpelöksi lomalaudoitukseksi ja ensimmäisen kerroksen sisäänkäyntejä sekä aukotusta muutettu.

Nyt esitetyt suunnitelmat vaikuttavat rakennuksen alkuperäiseen ilmeeseen sovitetuilta ja ovat siten pääosin hyväksyttävissä. Uusien sisäänkäyntikuistien ja katon materiaaliksi on kuitenkin suunnitelmiin merkitty etäisesti paanu- tai liuskekivikattoa imitoiva palahuopa, joka ei modernina materiaalina parhaalla mahdollisella tavalla sovellu suojeltuun 1930-luvun rakennukseen. Paremmin soveltuvia materiaaleja olisivat tiili, konesaumapelti tai kolmiorimahuopa, kenties myös saumahuopa. Näiltä osin suunnitelmia tulisi vielä kehittää.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainittuun rakennuslupahakemukseen. Nokian keskustassa, kukkulalla, kaupungintalon takana sijaitsevaa puukerrostaloa on tarkoitus kunnostaa ja mm. rakentaa uudet sisäänkäyntiportaat ja -katokset sekä uusia ulkoverhous.

Alueella on voimassa vuonna 2011 hyväksytty asemakaava, jossa Harjukatu 19 asuinrakennukselle on osoitettu suojelumerkintä sr-7. Sitä koskeva suojelumääräys kuuluu: Suojeltava rakennus. Kulttuurihistoriallisesti ja ympäristökuvan kannalta merkittävä rakennus, jota ei saa purkaa. Rakennukseen ei saa tehdä sellaisia korjaus- tai muutostöitä, jotka turmelevat rakennuksen ulkoasua ja arvoa. Mikäli rakennusta on aikaisemmin muutettu tai korjattu sen kulttuurihistoriallista tai maisemallista arvoa häiritsevällä tavalla, on rakennus korjaus- tai muutostöiden yhteydessä pyrittävä korjaamaan entistäen tai muuten alueen rakennusperinteeseen hyvin soveltuvalla tavalla.

Suojelumerkintä perustuu vuonna 2009 laadittuun Harjukadun ja Välikadun välisen alueen rakennusinventointiin, jonka perusteella Harjukatu 19 puukerrostalo on rakennettu vuonna 1936. Rakennuksessa on nähtävissä 1920-30-luvuille tyypillisen puuklassismin tyylipiirteitä, kuten aumakatto, lunetti-ikkunat, julkisivujen symmetria, 6-ruutuiset risti-ikkunat ja päätykolmiollinen sisäänkäyntikatos. Rakennus on yksi harvoista Nokian keskustassa säilyneistä 1900-luvun alkupuolen rakennuksista. Alkujaan rakennus on ollut julkisivuiltaan rapattu. Sittemmin rappaus on vaihdettu kömpelöksi lomalaudoitukseksi ja ensimmäisen kerroksen sisäänkäyntejä sekä aukotusta muutettu.

Nyt esitetyt suunnitelmat vaikuttavat rakennuksen alkuperäiseen ilmeeseen sovitetuilta ja ovat siten pääosin hyväksyttävissä. Uusien sisäänkäyntikuistien ja katon materiaaliksi on kuitenkin suunnitelmiin merkitty etäisesti paanu- tai liuskekivikattoa imitoiva palahuopa, joka ei modernina materiaalina parhaalla mahdollisella tavalla sovellu suojeltuun 1930-luvun rakennukseen. Paremmin soveltuvia materiaaleja olisivat tiili, konesaumapelti tai kolmiorimahuopa, kenties myös saumahuopa. Näiltä osin suunnitelmia tulisi vielä kehittää.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.