Honkasen myllyn jäänteiden tarkastaminen tuli ajankohtaiseksi Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen rahoittaman Jaaranjoen pohjapatojen rakennushankkeen myötä. Hankkeen tarkoituksena on alivesien nostaminen Jaaranjoen peratulla osalla, jossa uoma on nykyisellään tarkoitettua syvemmällä. Yksi pohjapadoista (nro 4) on suunniteltu rakennettavaksi noin 40 m entisen myllyrakennuksen lounaispuolelle, myllystä vesiä pois johtavan uoman eteläpäähän. Tutkimusten tarkoituksena oli myllyn alueen tarkastaminen ja siellä olevien myllytoimintaan liittyvien jäänteiden kartoittaminen – esi- ja jälkitöiden aikana suoritettujen tutkimusten avulla oli lisäksi tarkoitus haarukoida myllyn perustamisajankohtaa. Mastotyöt suoritettiin 23.–24.9.2013, kenttätyönjohtajana toimi arkeologi (FM) Kerkko Nordqvist ja apulaistutkijana arkeologi (FM) Sarita Sandell.

Tutkimusalue sijaitsee Sastamalan kunnan länsiosassa Kiikoisissa, Kiikoisten kirkosta noin 1,9 km lounaaseen, Jaaran kylässä. Myllyn paikka on Kiikoisjärvestä (59,6 m mpy) laskevan Jaaranjoen (Piilijoen) yläjuoksulla, noin 100–150 m Kiikoisjärven säännöstelypadosta lounaaseen, osoitteessa Jokivarrentie 19 sijaitsevan tilan pihapiirissä ja siihen kuuluvien rakennusten luoteispuolella – matkaa tielle on jokivarresta noin 120 m ja kyläkeskukseen joen pohjoispuolella noin 300 m. Myllyn jäännökset niihin liittyvine rakenteineen sijaitsevat Jaaranjoen etelärannalla, jossa ne levittäytyvät noin 150 m pitkälle ja 20–40 m leveälle rantatasangolle, joka rajautuu selvärajaisesti kaakkoon nousevaan jyrkkään rantatörmään. Maaperä tutkitulla alueella on hiekkamoreenia, ympäröivillä peltoalueilla savea (ks. maaperäkartta 212102 Kiikoinen).

Tutkimusalueen lähiympäristön asutushistoria ulottuu kivikauteen. Välittömästi kartoitetun alueen länsipuolella, rantatörmän päällä samaisen tilan pihapiirissä sijaitsee Honkasen [254010010] kivikautinen asuinpaikka, joen vastarannalla noin 120 m myllystä luoteeseen Yli-Jaaran kivikautinen asuinpaikka [254010009] ja joen länsirannalla noin 700 m alavirtaan Uusi-Jaaran [254010002] kivikautinen asuin- ja hautapaikka. Lähimmät historialliseen aikaan mahdollisesti ajoittuvat muinaisjäännökset ovat tarkemmin ajoittamattomia kivi- ja viljelyröykkiöitä kohteissa Tuomola S [254000002] 600 m länteen, Seppälä [254010013] 700 m luoteeseen ja Muraja [254000004] 900 m koilliseen.

Historiallisen asutuksen juuret Kiikoisjärven länsirannalla ulottuvat myöhäiskeskiajalle. Kiikoisten kylässä on 1470–1480-luvuilla ollut kaksi, ja myöhemmin 1500- ja 1600-luvuilla kolme taloa, jotka pysyivät kuitenkin alueen ainoina tiloina aina 1700-luvun toiselle puoliskolle asti (Suvanto 2001: 139–140; Piilonen 2007: 134, 211). Alue kuului Sastamalan pohjoisosan harvaan asuttuihin eräalueisiin, joiden asutustoiminta vilkastui vasta isojaossa tapahtuneen suurien kylien ja talojen liikamaiden erottamisen ja sitä seuranneen uudisasutuksen myötä. Tutkimusalue oli osa Kiimajärven ja Leikkuun kylien laajoja ulkopalstoja, joille perustettiin valtiovallan määräyksestä lähes 20 uudistaloa vuosina 1806–1810. Näiden talojen pohjana olivat seudulle 1700-luvun loppupuolella perustetut kyseisten kylien torpat – Lehtimäen talo, jonka tiluksiin Honkasen myllyn alue pitkään kuului, sijaitsi Kiimajärven kylän Lamminmaan ulkopalstalla ja oli yksi näistä torpan tilalle perustetuista kruununtiloista (Piilonen 2007: 244 – 246, 253).

Lehtimäen alueella olleista kahdesta myllystä ylempi eli lahkomylly on myllyistä vanhempi (Jokinen 1986; Juntumaa 2013): se on sijainnut Jaarankoskessa nykyisen säännöstelypadon paikalla hieman nykyisestä maantiesillasta alavirtaan. Alueen myllytoiminnan historia ulottuu ilmeisesti jo 1600-luvulle, sillä J. Strengin maakirjakartassa vuodelta 1644 Kiikoisten kylän ulkopuolelle on merkitty mylly. Vuodelta 1765 peräisin olevassa C. Mannebergin kartassa Lehtimäen tienoille on merkitty ”Kiimajärvi och Kikoisqvarn”. Kartan kohteesta – se esittää viereistä Jaaranmaan ulkopalstaa – ja mittakaavasta johtuen myllyn tarkempi paikka ei käy selville, mutta se tarkoittanee nimenomaan ylempää myllyä. J. Limonin ja Fr. Tesslairin vuonna 1796 tekemässä Jaaran alueen isojakokartassa Lehtimäen kohdalle on sen sijaan merkitty myllyltä vaikuttava rakenne. Kiimajärven kylän ulkopalstoilla tapahtuneen uudistalojen perustamisen yhteydessä mitatuissa kartoissa vuodelta 1810 (A. Ringbom) alueelle ei kuitenkaan ole merkitty myllyä, joskin nimistö viittaa sellaisen olemassaoloon. Vuodelta 1840 peräisin olevassa tilanjakokartassa (C.G. Wallenius) ylemmän myllyn paikalle on merkitty ”Myllymoisio” ja se tunnetaan kirjallisista lähteistä niin ikään 1840-luvulta (Jokinen 1986; Juntumaa 2013; J. Lehtinen pers.comm. 28.9.2013; J. Juntumaa pers.comm. 2.10.2013).

Tiedot alemmasta tai alisesta myllystä ovat sen sijaan niukemmat. Sitä ei näy missään edellä mainitussa kartoissa, joten sen synty ajoittunee 1800-luvulle. Vuodelta 1855 peräisin olevassa Kalmbergin kartastossa Jaaranjoen yläjuoksulle on merkitty kolme myllyä. Näistä pohjoisin on merkitty Lehtimäen kohdalle ja seuraava siitä hieman alavirtaan – tämä tarkoittanee alista myllyä; kolmas mylly on merkitty vajaat 2 km etelään Jaakolaan. 1880-luvulla tiedot alisesta myllystä lisääntyvät: mylläri Samuel Dahlströmin tiedetään vuokranneen myllyn vuonna 1880 ja ensimmäinen yksityiskohtaisempi kartta jossa alinen mylly esiintyy on L. Sallménin Jaarankosken myllyjä kuvaava kartta vuodelta 1881. Vuonna 1894 myllykontrahdin teki puolestaan Erland Honkanen, joka 1900-luvun alkupuolella osti tilan Lehtimäeltä; 1900-luvun alussa alinen mylly näkyy myös Lehtimäen tilan jakokartassa (V. Andersson). Jaarankosken molemmat myllyt jäivät käytöstä Kiikoisjärven säännöstelypadon rakentamisen myötä 1960-luvulla; lahkomylly tuhoutui kokonaan rakennus- ja ruoppaustöissä ja alisen myllynkin puuosat purettiin pian padon valmistumisen jälkeen (Lehtinen 2011; Juntumaa 2013; S. Honkanen, pers.comm. 24.9.2013; J. Juntumaa pers.comm. 2.10.2013).

-

Tarkastus tapahtui havainnoimalla maanpinnalle näkyviä rakenteita ja myllyn toimintaan liittyviä esinelöytöjä. Myllyn alue ja siihen liittyvät rakenteet kartoitettiin millimetripaperille bussolin ja mittanauhan avulla. Valituista kohdista mitattiin GPS-koordinaatit (mittausten tarkkuus ±4 m). Lisäksi alue dokumentoitiin valokuvaamalla ja sanallisesti. Lisätietoa myllyn käytöstä ja historiasta saatiin haastattelemalla mylläri Erland Honkasen pojanpoikaa.

Jälkitöiden yhteydessä kartta ja muistiinpanot piirrettiin ja kirjoitettiin puhtaaksi. Lisäksi myllyn historiasta hankittiin lisätietoja alueen tuntevilta kotiseututukijoilta (Juhani Lehtinen ja Jouni Juntumaa; ks. Lehtinen 2011; Juntumaa 2013). Sijaintikarttojen pohjana on käytetty Maanmittauslaitoksen Avoimien aineostojen tiedostopalvelusta (http://www.maanmittauslaitos.fi/aineistot-palvelut/latauspalvelut/ avoimien-aineistojen-tiedostopalvelu) saatuja digitaalisia maasto- ja peruskarttarastereita; sijaintitiedot on ilmoitettu ETRS-89 koordinaatteina. Digitaaliset kuvat on luetteloitu Pirkanmaan maakuntamuseon kuvatietokantaan. Alkuperäinen tutkimusraportti ja sen kopio sijaitsevat Pirkanmaan maakuntamuseon ja Museoviraston arkistoissa, lisäksi kopio raportista on toimitettu tutkimuksen tilaajalle.

Suunniteltu pohjapato nro 4, joka sijaitsee myllyuoman eteläpäässä ei tule tuhoamaan tai merkittävästi muuttamaan myllyyn liittyviä rakenteita tai maisemallista kokonaisuutta, etenkin jos se siirretään 12.9.2013 päivätyn muutoskuvan perusteella 5–10 m alkuperäisestä paikastaan alavirtaan. Täten Honkasen mylly ja siihen liittyvät jäänteet eivät aiheuta jatkotoimia suunniteltuun patohankkeeseen liittyen – rakenteet on kuitenkin suojeltava vaurioitumiselta alueella tehtävissä rakennustöissä.

Tutkimuksissa tarkastettiin ja kartoitettiin Honkasen myllyn alue ja sen lähiympäristö. Maastohavaintojen, sen enempää kuin historiallisten karttojen ja muiden käytettävissä olleiden lähteidenkään perusteella alueelta ei löydetty mitään merkkejä 1800-lukua vanhemmasta myllytoiminnasta. Suuri osa nykyään paikalla nähtävistä rakenteista ja esim. kaikki paikoillaan olevat myllykoneiston osat ovat peräisin 1900-luvulta. Myllyn jäänteet ovat kuitenkin puuosia lukuun ottamatta säilyneet verrattain hyvin ja yhdessä veden juoksuttamiseen tarkoitettujen rakenteiden sekä tilan 1800- ja 1900-luvulta peräisin olevien rakennusten kanssa muodostavat maisemallisen kokonaisuuden joka kertoo selkeästi alueen historiallisesta käytöstä. Näin ollen kohteen luokitteleminen kiinteäksi muinaisjäännökseksi on perusteltua – vaikka kohteelta ei tunnetakaan 1800-lukua vanhempia jälkiä myllytoiminnasta, on sen lähialueella on ollut myllytoimintaa vuosisatoja ja kyseinen mylly on ainoa jäänne tästä elinkeinonharjoittamisesta. Suoja-alueeksi myllyrakennuksen ympärille ehdotetaan 5 metriä; joen puolella suoja-alue kattaa koko maapadon alueen, myllyuoman päissä ja mantereen puolella rannassa 2 metriä uoman reunasta.

Henkilökohtaiset tiedonannot

Sähköiset lähteet

Suvanto, Seppo 2001: Vanhan Satakunnan henkilötiedosto (VSHT) 1303–1571 / Henkilötiedosto: Ylä-Satakunnan kihlakunta / Ala-Sastamalan l. Tyrvään hallintopitäjä. http://www.narc.fi/suvanto/sivut_0001-190_ALA-SASTAMALA_ELI_TYRVAA.pdf

Kartat

Heikki Rantatupa & Jyväskylän yliopisto (www.vanhakarta.fi)

Kalmberg, G.A. 1855. R III: List 10.

Kansallisarkisto, Maanmittaushallituksen uudistusarkisto (www.arkisto.fi)

Andersson, V. 1906. Jaara; RN:o 2 Lehtimäki lohottu 2:1–2. A37: 3/29–33.

Limon, J. & Tesslair, Fr. 1796: Kiikoinen; N:ot 1-3 ja Jaaran talo N:o 9 isojako sekä karttaselityksiä ja rajankäyntiasiakirjoja Järvenpään, Niemenmaan, Huhdanniitynmaan ja Nokarinmaan ulkopalstoista. A37: 6/1–12.

Manneberg, C. 1765. Jaara; Kartta ja asiakirjat osasta Viran eli Jaaramaan metsämaata. A37: 3/1.

Ringbom, A. 1810. Kiimajärvi; Charta öfver Lamminma urfjell. A36: 7/28, 63, 65 .

Streng, J. 1644. Öffwer Satagundes Häredht [Törffwis Sochn. Kiikoinen/Kiikoisjärvi]. A1 123.

Wallenius, C.G. 1840. Jaara; N:o 1 Erkkilä halottu 1:1–2. A37: 3/8–9.

Kirjalliset lähteet

Jokinen, P. (toim.) 1986. Kuvia ja sanoja Kiikoisten Jaarankylästä. Kiikoinen, Jaaran kylätoimikunta.

Juntumaa, J. 2013. Elämää Jaaran raitilla ennen ja nyt. Sastamala, Jaaran kyläseura ry.

Lehtinen, J. 2011. Juuret Jaarassa: Lehtimäen suku Kiikoisista. Sastamala, omakustanne.

Piilonen, J. 2007. Sastamalan historia 2: 1300–1860. Vammala, Sastamalan historiatoimikunta.

-