asutushistoria

Entinen itsellistalo. Päärakennus, navetta ja luhtiaitta ovat 1930-I. Luhtiaitta toimi alueen

kokoontumistilana mm. kursseja, tansseja. Rakennukset muodostavat mielenkiintoisen

kokonaisuuden.

Morikka sijaitsee Kuivaspään kylässä, Matinlahdentie varrella. Sen itäpuolella on Iso-

Hervannan torppa. Kuusiaidan rajaamassa pihapiirissä ovat hirsirunkoiset päärakennus,

luhtiaitta ja betonitiilinen navetta 1930-luvulta. Päärakennus alkujaan rakennettu 1930-

luvulla ja sitā on 1970-luvulta alkaen kunnostettu, muutettu ja laajennettu. Rakennuksessa

on betonisokkeli, hirsirunko, 6-ruutuiset ikkunat, satulakatto, peiterimavuoraus,

vihertäväksi maalattu. Kate on tiiltä, laajennusosassa mineriittiaaltolevyä. Itäpuolen

lappeella on satulakattoinen kaaveli.

Nykyinen omistaja on laajentanut 1970-luvulla rakennusta pohjoiseen lisäsiivellä. Lisäksi

talon silloinen umpikuisti on muutettu kahden pylvään avokuistiksi, jossa on

kansallisromanttistyyliset yhdestä puusta veistetyt paksut puupylväät. Kuistin päällä on

parveke. Avokuistin punagraniittiset kivet ovat tuotu 1970-I Saukonmäeltä puretuista

rakennuksista. Myös ikkunoiden vuorilautojen koristelu on ilmeisesti samalta ajalta.

Sisällä rakennuksessa on säilynyt vanhoja peiliovia, lattioita ym. Lisäksi yläkerran uusiin

tiloihin on hankittu vanhoja peiliovia. Alakerran tuvassa on tiilinen uuni ja kamarissa, jossa

mm. koulua käytiin on kaunis vihertävä jugend-kaakeliuuni. Viime vuosina yläkerrassa on

tehty remonttia, mm. länsipuolen lappeelle on rakennettu pulpettikattoinen kaaveli.

Kuusiaita on nykyisen omistajan istuttama. Samoin kiviset portinpylväät ovat tehty 1970-1

Kurun kivilouhoksen kivestä.

Kaksikerroksinen luhtiaitta/varasto on ilmeisesti hirsirakenteinen ja vaaleaksi maalatulla

peiterimalla vuorattu. Rakennus on betonisten nurkkakivien varassa. Pihapiirissä on

navetan ja tien välissä ollut talli ym. talousrakennus.

Morikka, vanhalta nimeltään Vähä-Hervanta on ilmeisesti syntynyt Hervannan torpan

isännän veljen asunnoksi 1850-luvulla.Vuonna 1901 Emil Ryödi myi Hervannan Verner

Palanderille, joka v. 1914 jakoi maat Iso-Hervantaan ja Morikkaan (Vähä-Hervantaan)

Morikassa elämä oli vilkasta ennen ja jälkeen sotien. Naisvoimisteluseura Säkenen ja

Yhtyneiden pukutehtaiden jäsenet tekivät retkiä Morikkaan jo 1930-I. Sotien jälkeen siellä

pidettiin mm. voimistelukursseja ja voin ja juustonvalmistuskursseja.

Tanssimiseen käytettiin ensin Morikan navetan parvea ja myöhemmin uuden aitan parvelle

laitettiin tanssimiseen sopiva lattia. Huvipaikka veti väkeä aina Tampereelta saakka. Myös

koulua käytiin Morikassa ennen oman koulurakennuksen valmistumista v. 1951.

Torpat muuttuivat itsenäistymisen jälkeen pienviljelytiloiksi, jolloin Hervannanmaahan syntyikin elinvoimainen pienviljelijäyhdistys, jonka 30-vuotisjuhla pidettiin juuri Morikassa.

Ennen ja jälkeen sotien kukoistaneesta vaiheesta ovat jäljellä navetta ja luhtiaitta. 1930-

luvulla syntynyt pienviljeliy -pihapiiri on muuttunut. Päärakennuksen muutoksien ja

kasvillisuuden, kuusiaita, ansiosta nykyinen ilmapiiri pyrkii jäljittelemään vuosisadan alun

huvilamiljöötä.

Morikka sijaitsee Hervannanjärven eteläpuolella, Matinlahden tien varrella. Mutkaisen tien

ympāristö on kivistä, mäkistä ja soista metsämaastoa. Naapurissa on Iso-Hervannan

entinen torppa, jonka lisäksi lähistölle on rakennettu muutamia omakotiataloja 1900-luvun

loppupuolella. Ympäristön pellot ovat metsittyneet tai metsitetty.

yleiskaava 418-14001

Pikkupeura Arja, Hervannanmaa, kivenheitto kaupungista, Tampere 2002.

Kiinteistörekisteri, Pirkanmaan-Satakunnan maanmittaustoimisto, Tampere