Kiitos viestistä. Tavoitan Museoviraston lakimiehen myöhemmin tällä viikolla ja palaan kajoamislupaa ja mahdollisten jatkotutkimusten kustantamista koskevaan asiaan sen jälkeen. Mikäli muinaismuistolain 11 §:n mukainen kajoamisluvan hakeminen ELY-keskukselta on tässä tapauksessa asianmukainen menettely (vaikka kaavahankkeesta säännellään nimenomaan lain 13 §:ssä), maakuntamuseo antaa ohjeita asian vireille laittamisesta. Mikäli kajoamislupamenettely tulisi kyseeseen, se koskisi muinaisjäännösalueen eteläisintä osaa.

Ennen sitä, uudesta luonnosvaihtoehdosta voi alustavasti todeta, että näinkin ryhmiteltynä kolmen erillisen asunnon massa on edelleen liian massiivinen ja se saattaisi valtakunnallisesti merkittävän muinaismuiston ymmärrettävyyden uudisrakentamiselle alisteiseen, arvoa selvästi heikentävään asemaan. Ainakin pihan keskellä olevasta asunnosta on syytä luopua, paras ratkaisu on osoittaa rakennusala pihan perälle olevan rakennuksen kohdalle ja työstää luonnosta vielä tältä osin. Tällä vältetään myös kajoamistarve ja lisätutkimusten tekeminen. Tontin länsiosaa ei myöskään ole koekaivauksessa selvitetty, ja aiemmasta maankäytöstä huolimatta ei ole tiedossa, onko 1900-luvun alkupuolella rakennetun ulkorakennuksen alla tai muualla pihan tässä osassa ehjää kiinteää muinaisjäännöstä. Rakennuspaikan suunnitteleminen tontin länsiosaan edellyttäisi vielä sen kohdan selvittämistä.