Tampereen ydinkeskustassa sijaitseva entisen Frenckellin paperitehtaan voimalaitoksen savupiippu on tarkoitus kunnostaa. Alustavia kunnostussuunnitelmia esiteltiin Pirkanmaan maakuntamuseolle Teams-kokouksessa 10.11.2022. Kokouksessa sovitun mukaisesti Pirkanmaan maakuntamuseo antaa ennakkolausunnon piipun kulttuurihistoriallisista arvoista, suojelutilanteesta sekä kunnostuksen suunnittelussa ja toteutuksessa huomioitavista seikoista.
Frenckellin piipun ja sen lähiympäristön kulttuurihistorialliset ja kaupunkikuvalliset arvot ovat erittäin merkittävät. Ensimmäisen kerran Frenckellin arvot on tunnistettu vuonna 1974 Tampereen yleiskaavan yhteydessä laaditussa kulttuurihistoriallisten ja rakennustaiteellisten kohteiden alustavassa luettelossa. Alue on osa Tammerkosken teollisuusmaisemaa, joka on maamme ensimmäinen ja tunnetuin teollinen kaupunkimaisema ja määritelty kansallismaisemaksi (Ympäristöministeriö 1993).
Alue on myös osa Tammerkosken teollisuusmaiseman valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (RKY-inventointi, Museovirasto 2009). Alueen ytimen muodostavat koskea rajaavat tehdasalueet, voimalaitokset sekä kosken ylittävät sillat. Valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä koskevat Valtioneuvoston vuonna 2017 hyväksymät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT), jotka edellyttävät huolehtimaan alueen arvojen säilymisestä kaikessa maankäytössä. Tammerkosken alue on myös keskeinen viimeistelyvaiheessa olevalle Tampereen kansalliselle kaupunkipuistolle.
Entistä Frenckellin tehdasaluetta koskee tällä hetkellä vuonna 2001 voimaan tullut asemakaava, jossa piipulle on osoitettu suojelumerkintä sr-5: Kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä tehtaan piippu, jota ei saa purkaa. Lisäksi ympäröivää puistoaluetta koskee merkintä sj-11: Kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti tärkeä alue. Aluetta koskevien muutos- ja rakennustoimenpiteiden sopeutumiseen ympäristöönsä on kiinnitettävä erityistä huomiota. Kaavan yleismääräyksen mukaan sr-merkinnällä osoitettuja rakennuksia koskevista muutos- ja korjaussuunnitelmista on pyydettävä museoviranomaisen lausunto.
Alueelle ollaan laatimassa asemakaavan muutosta (asemakaava 8776). Yhdyskuntalautakunnan joulukuussa 2022 hyväksymässä kaavaehdotuksessa edellä mainitut piipun ja puiston suojelumääräykset ovat ennallaan. Maassa säilyneiden Frenckellin paperitehtaan teollisuushistoriallisten jäännösten vuoksi alueeseen liittyy myös arkeologisia arvoja. Niiden suojelemiseksi piipun ympäristö on asemakaavaehdotuksessa merkitty alueen osaksi, jolla sijaitsee muinaismuistolailla rauhoitettu kiinteä muinaisjäännös (sm-4). Alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen ja muu siihen kajoaminen on muinaismuistolain nojalla kielletty. Aluetta koskevista suunnitelmista tulee pyytää museoviranomaisen lausunto. Asemakaavanmuutoksen suojelumerkinnät perustuvat Frenckellin rakennushistorialliseen selvitykseen (Arkkitehtitoimisto Hanna Lyytinen Oy, 2019) sekä lukuisiin alueelta laadittuihin arkeologisiin selvityksiin.
Teollinen toiminta Frenckellin alueella alkoi Tammerkosken ensimmäisten manufaktuurien joukossa pian Tampereen kaupungin perustamisen jälkeen 1780-luvun alussa. Vuonna 1832 paperiruukki siirtyi kirjanpainaja Johan Christoffer Frenckellille, joka antoi laitokselle nimen J.C. Frenckell & Son. Suomen ensimmäinen jatkuvatoiminen paperikone käynnistyi Frenckellin tehtaalla vuonna 1840.
Tehdas laajentui voimakkaasti 1870-luvulla, jolloin koskenrantaan rakennettiin insinööri Hermann Kauffmannin laatimien suunnitelman mukaan punatiiliset puuhioketehdas, pannuhuone ja kahdeksankulmainen savupiippu. Savupiippu säilyi, kun pannuhuone 1900-luvun alussa korvattiin Arkkitehti Birger Federley suunnittelemalla uudella kaarevakattoisella pannuhuoneella (nykyisin G Livelab).
Vuonna 1928 Frenckellin paperitehtaan toiminta päättyi, tehdasalue siirtyi kaupungin omistukseen ja siitä muodostui Tampereelle ominaisen teollisuusrakennusten uudelleenkäytön varhainen esimerkki. Piipun maisemallinen asema koskenrannassa vahvistui 1930-luvun alussa, jolloin puuhioketehdas ja vanhempi pannuhuone purettiin sen itäpuolelta.
Tampereen tehtaanpiipuista laadittiin vuonna 1991 selvitys, jossa Frenckellin noin 60 metriä korkea piippu on määritelty kulttuurihistoriallisilta ja kaupunkikuvallisilta arvoiltaan merkittävimpään koskenvarren symbolipiippujen ryhmään. Lähteestä riippuen vuonna 1870 tai vuosina 1875-1876 rakennettu Frenckellin piippu on vanhin kaupungin säilyneistä tehtaanpiipuista. Sillä on erityistä maisemallista merkitystä koskimaisemassa sekä laajemmin osana Tampereen keskustan silhuettia, jossa piippu merkitsee Tampereen teollisen sydämen sekä Frenckellin tehdasalueen sijainnin, toimii maamerkkinä laajalle ympäristöönsä ja kertoo alueen historiasta sekä luonteesta. Piipun teollisuushistoriallinen arvo on niin ikään merkittävä, sillä se edustaa Tampereen vanhinta savupiipputeollisuutta ja liittyy olennaisesti teollisuuden tarvitsemaan voimantuotantoon. Frenckellin tehtaanpiipulla on suuri symbolinen arvo tamperelaisen teollisuuden kulttuurihistorian kuvaajana.
Frenckellin piippu on poistettu käytöstä 1920-luvun lopussa. Piipun varhaisista muutos- tai kunnostustoimista ei ole maakuntamuseon tietojen mukaan säilynyt suunnitelmia tai työselostuksia. Vanhojen valokuvien perusteella piipun ilme kuitenkin on säilynyt pääosin alkuperäistä vastaavana. Piipun nykyinen lyijypeltinen ja puurunkoinen hattu on mahdollisesti peräisin 1930-luvulta, samoin kuin jalustaosan pellitykset. Tampereen tehtaanpiiput -selvityksen mukaan piipulle on 1970-luvun puolivälissä tehty laajempi peruskunnostus.
Tulevassa kunnostuksessa on suunnitteilla mm. seuraavat toimenpiteet:
- Piipun sisäpintojen puhdistus
- Huonokuntoisen piipunhatun korvaaminen teknisesti toimivammalla hatulla
- Piipun ilmanvaihdon parantaminen (hatun uusiminen, alaosan tuuletusaukot)
- Rapautuneiden laastisaumojen korjaaminen tarpeellisin osin
- Jalustan peltiosien uusiminen tarpeen mukaan
- Piipun ulkopinnan pesu ja käsittely suoja-aineella (impregnointi)
- Nykyisten valaisimien säilyttäminen
Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että edellä mainitut toimenpiteet ovat teollisuuspiippujen kunnostuksessa tyypillisiä, niiden säilymistä edesauttavia ja siten lähtökohtaisesti mahdollisia. Tulevaa piipun kunnostustyötä varten on tekeillä kuntotutkimus, mitä maakuntamuseo pitää erinomaisena lähtökohtana kunnostustyölle. Piipun kulttuurihistoriallinen arvo on suurelta osin sitoutunut sen ilmeeseen, rakennustapaan ja käytettyihin rakennusmateriaaleihin. Kunnostuksessa tulee noudattaa säästävän korjaamisen periaatteita pyrkien säilyttämään piipun nykyisiä materiaaleja mahdollisimman laajasti. Kunnostuksessa tulee välttää ylikorjaamista, korjata tai uusia vain välttämättömät osat ja käyttää uusittaessa rakennusajalle tyypillisiä materiaaleja.
Kunnostuksessa keskeistä on säilyttää nykyisen piipun pituus, yleisilme ja koristeelliset yksityiskohdat. Teknisesti toimimattoman ja huonokuntoisen piipunhatun uusimiselle ei ole estettä. Uusi hattu tulee suunnitella mahdollisimman vedenpitäväksi ja piipun ilmankiertoa edistäväksi, mutta kuitenkin huomaamattomaksi. Hatun pintamateriaalina suositellaan käytettävän kuparia tai kuumasinkittyä peltiä. Pellin kanssa kosketuksiin tulevien metalliosien tulisi olla valmistettu samasta metallista, jottei synny haitallisia korroosiopareja. Tehtaalla pohjamaalattua tai muovitettua peltiä ei voida suositella käytettäväksi kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kohteen korjauksessa. Piipun huippuun voidaan tarvittaessa asentaa nykymääräysten mukaiset lentoestevalot.
Piipun ilmanvaihtoa voidaan parantaa uusimalla nykyisen ilmanottoaukon ritilä ja tarvittaessa puhkaisemalla piipun jalustan etelä- tai länsisivuun uusi nykyistä vastaava ilmanvaihtoaukko. Rapautuneiden laastisaumojen korjaamiseen etenkin piipun alaosien paikkakorjauksissa tulisi käyttää koostumukseltaan alkuperäisen kaltaista laastia, jotta paikkaukset sopivat ympäröiviin vanhoihin saumoihin sekä kosteusteknisen käyttäytymisensä että ulkonäkönsä puolesta. Uusittava saumalaasti tulee sävyttää mahdollisimman lähelle alkuperäistä sauman väriä ja sauma myös viimeistellä kuten aiemmin on tehty. Mikäli kuntotutkimuksessa paljastuu rikkoutuneita tiiliä, tulee ne korvata vastaavilla piipputiilillä.
Piipun ulkopinnan käsittely suoja-aineella (impregnointi) on mahdollista, joskaan Pirkanmaan maakuntamuseo ei voi sitä suositella. Käsittely on huomaamaton ja sen tarkoitus on parantaa pinnan säänkestävyyttä. Markkinoilla on useampia tuotteita, mutta niiden eroista ja hyödyistä ei vielä ole käytettävissä pitkäaikaisia kokemuksia. Piipun poikkeuksellisen merkittävien kulttuurihistoriallisten ja kaupunkikuvallisten arvojen vuoksi piippua ei tule verkottaa eikä siihen tule asentaa sidevanteita, vaan se tulee pyrkiä säilyttämään hahmoltaan ja yksityiskohdiltaan mahdollisimman autenttisena.
Käytöstä poistetut teollisuuspiiput, kuten kaikki rakennukset ja rakennelmat, vaativat säännöllistä kunnon seurantaa ja huoltoa. Frenckellin piipun korjaussuunnitelma ja samanaikaisesti laadittava huoltosuunnitelma tähtäävät pitkäkestoiseen lopputulokseen, mitä Pirkanmaan maakuntamuseo pitää esimerkillisenä. Valmis piipun kunnostussuunnitelma pyydetään lähettämään Pirkanmaan maakuntamuseolle lausuntoa varten.
Tampereen ydinkeskustassa sijaitseva entisen Frenckellin paperitehtaan voimalaitoksen savupiippu on tarkoitus kunnostaa. Alustavia kunnostussuunnitelmia esiteltiin Pirkanmaan maakuntamuseolle Teams-kokouksessa 10.11.2022. Kokouksessa sovitun mukaisesti Pirkanmaan maakuntamuseo antaa ennakkolausunnon piipun kulttuurihistoriallisista arvoista, suojelutilanteesta sekä kunnostuksen suunnittelussa ja toteutuksessa huomioitavista seikoista.
Frenckellin piipun ja sen lähiympäristön kulttuurihistorialliset ja kaupunkikuvalliset arvot ovat erittäin merkittävät. Ensimmäisen kerran Frenckellin arvot on tunnistettu vuonna 1974 Tampereen yleiskaavan yhteydessä laaditussa kulttuurihistoriallisten ja rakennustaiteellisten kohteiden alustavassa luettelossa. Alue on osa Tammerkosken teollisuusmaisemaa, joka on maamme ensimmäinen ja tunnetuin teollinen kaupunkimaisema ja määritelty kansallismaisemaksi (Ympäristöministeriö 1993).
Alue on myös osa Tammerkosken teollisuusmaiseman valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (RKY-inventointi, Museovirasto 2009). Alueen ytimen muodostavat koskea rajaavat tehdasalueet, voimalaitokset sekä kosken ylittävät sillat. Valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä koskevat Valtioneuvoston vuonna 2017 hyväksymät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT), jotka edellyttävät huolehtimaan alueen arvojen säilymisestä kaikessa maankäytössä. Tammerkosken alue on myös keskeinen viimeistelyvaiheessa olevalle Tampereen kansalliselle kaupunkipuistolle.
Entistä Frenckellin tehdasaluetta koskee tällä hetkellä vuonna 2001 voimaan tullut asemakaava, jossa piipulle on osoitettu suojelumerkintä sr-5: Kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä tehtaan piippu, jota ei saa purkaa. Lisäksi ympäröivää puistoaluetta koskee merkintä sj-11: Kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti tärkeä alue. Aluetta koskevien muutos- ja rakennustoimenpiteiden sopeutumiseen ympäristöönsä on kiinnitettävä erityistä huomiota. Kaavan yleismääräyksen mukaan sr-merkinnällä osoitettuja rakennuksia koskevista muutos- ja korjaussuunnitelmista on pyydettävä museoviranomaisen lausunto.
Alueelle ollaan laatimassa asemakaavan muutosta (asemakaava 8776). Yhdyskuntalautakunnan joulukuussa 2022 hyväksymässä kaavaehdotuksessa edellä mainitut piipun ja puiston suojelumääräykset ovat ennallaan. Maassa säilyneiden Frenckellin paperitehtaan teollisuushistoriallisten jäännösten vuoksi alueeseen liittyy myös arkeologisia arvoja. Niiden suojelemiseksi piipun ympäristö on asemakaavaehdotuksessa merkitty alueen osaksi, jolla sijaitsee muinaismuistolailla rauhoitettu kiinteä muinaisjäännös (sm-4). Alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen ja muu siihen kajoaminen on muinaismuistolain nojalla kielletty. Aluetta koskevista suunnitelmista tulee pyytää museoviranomaisen lausunto. Asemakaavanmuutoksen suojelumerkinnät perustuvat Frenckellin rakennushistorialliseen selvitykseen (Arkkitehtitoimisto Hanna Lyytinen Oy, 2019) sekä lukuisiin alueelta laadittuihin arkeologisiin selvityksiin.
Teollinen toiminta Frenckellin alueella alkoi Tammerkosken ensimmäisten manufaktuurien joukossa pian Tampereen kaupungin perustamisen jälkeen 1780-luvun alussa. Vuonna 1832 paperiruukki siirtyi kirjanpainaja Johan Christoffer Frenckellille, joka antoi laitokselle nimen J.C. Frenckell & Son. Suomen ensimmäinen jatkuvatoiminen paperikone käynnistyi Frenckellin tehtaalla vuonna 1840.
Tehdas laajentui voimakkaasti 1870-luvulla, jolloin koskenrantaan rakennettiin insinööri Hermann Kauffmannin laatimien suunnitelman mukaan punatiiliset puuhioketehdas, pannuhuone ja kahdeksankulmainen savupiippu. Savupiippu säilyi, kun pannuhuone 1900-luvun alussa korvattiin Arkkitehti Birger Federley suunnittelemalla uudella kaarevakattoisella pannuhuoneella (nykyisin G Livelab).
Vuonna 1928 Frenckellin paperitehtaan toiminta päättyi, tehdasalue siirtyi kaupungin omistukseen ja siitä muodostui Tampereelle ominaisen teollisuusrakennusten uudelleenkäytön varhainen esimerkki. Piipun maisemallinen asema koskenrannassa vahvistui 1930-luvun alussa, jolloin puuhioketehdas ja vanhempi pannuhuone purettiin sen itäpuolelta.
Tampereen tehtaanpiipuista laadittiin vuonna 1991 selvitys, jossa Frenckellin noin 60 metriä korkea piippu on määritelty kulttuurihistoriallisilta ja kaupunkikuvallisilta arvoiltaan merkittävimpään koskenvarren symbolipiippujen ryhmään. Lähteestä riippuen vuonna 1870 tai vuosina 1875-1876 rakennettu Frenckellin piippu on vanhin kaupungin säilyneistä tehtaanpiipuista. Sillä on erityistä maisemallista merkitystä koskimaisemassa sekä laajemmin osana Tampereen keskustan silhuettia, jossa piippu merkitsee Tampereen teollisen sydämen sekä Frenckellin tehdasalueen sijainnin, toimii maamerkkinä laajalle ympäristöönsä ja kertoo alueen historiasta sekä luonteesta. Piipun teollisuushistoriallinen arvo on niin ikään merkittävä, sillä se edustaa Tampereen vanhinta savupiipputeollisuutta ja liittyy olennaisesti teollisuuden tarvitsemaan voimantuotantoon. Frenckellin tehtaanpiipulla on suuri symbolinen arvo tamperelaisen teollisuuden kulttuurihistorian kuvaajana.
Frenckellin piippu on poistettu käytöstä 1920-luvun lopussa. Piipun varhaisista muutos- tai kunnostustoimista ei ole maakuntamuseon tietojen mukaan säilynyt suunnitelmia tai työselostuksia. Vanhojen valokuvien perusteella piipun ilme kuitenkin on säilynyt pääosin alkuperäistä vastaavana. Piipun nykyinen lyijypeltinen ja puurunkoinen hattu on mahdollisesti peräisin 1930-luvulta, samoin kuin jalustaosan pellitykset. Tampereen tehtaanpiiput -selvityksen mukaan piipulle on 1970-luvun puolivälissä tehty laajempi peruskunnostus.
Tulevassa kunnostuksessa on suunnitteilla mm. seuraavat toimenpiteet:
- Piipun sisäpintojen puhdistus
- Huonokuntoisen piipunhatun korvaaminen teknisesti toimivammalla hatulla
- Piipun ilmanvaihdon parantaminen (hatun uusiminen, alaosan tuuletusaukot)
- Rapautuneiden laastisaumojen korjaaminen tarpeellisin osin
- Jalustan peltiosien uusiminen tarpeen mukaan
- Piipun ulkopinnan pesu ja käsittely suoja-aineella (impregnointi)
- Nykyisten valaisimien säilyttäminen
Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että edellä mainitut toimenpiteet ovat teollisuuspiippujen kunnostuksessa tyypillisiä, niiden säilymistä edesauttavia ja siten lähtökohtaisesti mahdollisia. Tulevaa piipun kunnostustyötä varten on tekeillä kuntotutkimus, mitä maakuntamuseo pitää erinomaisena lähtökohtana kunnostustyölle. Piipun kulttuurihistoriallinen arvo on suurelta osin sitoutunut sen ilmeeseen, rakennustapaan ja käytettyihin rakennusmateriaaleihin. Kunnostuksessa tulee noudattaa säästävän korjaamisen periaatteita pyrkien säilyttämään piipun nykyisiä materiaaleja mahdollisimman laajasti. Kunnostuksessa tulee välttää ylikorjaamista, korjata tai uusia vain välttämättömät osat ja käyttää uusittaessa rakennusajalle tyypillisiä materiaaleja.
Kunnostuksessa keskeistä on säilyttää nykyisen piipun pituus, yleisilme ja koristeelliset yksityiskohdat. Teknisesti toimimattoman ja huonokuntoisen piipunhatun uusimiselle ei ole estettä. Uusi hattu tulee suunnitella mahdollisimman vedenpitäväksi ja piipun ilmankiertoa edistäväksi, mutta kuitenkin huomaamattomaksi. Hatun pintamateriaalina suositellaan käytettävän kuparia tai kuumasinkittyä peltiä. Pellin kanssa kosketuksiin tulevien metalliosien tulisi olla valmistettu samasta metallista, jottei synny haitallisia korroosiopareja. Tehtaalla pohjamaalattua tai muovitettua peltiä ei voida suositella käytettäväksi kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kohteen korjauksessa. Piipun huippuun voidaan tarvittaessa asentaa nykymääräysten mukaiset lentoestevalot.
Piipun ilmanvaihtoa voidaan parantaa uusimalla nykyisen ilmanottoaukon ritilä ja tarvittaessa puhkaisemalla piipun jalustan etelä- tai länsisivuun uusi nykyistä vastaava ilmanvaihtoaukko. Rapautuneiden laastisaumojen korjaamiseen etenkin piipun alaosien paikkakorjauksissa tulisi käyttää koostumukseltaan alkuperäisen kaltaista laastia, jotta paikkaukset sopivat ympäröiviin vanhoihin saumoihin sekä kosteusteknisen käyttäytymisensä että ulkonäkönsä puolesta. Uusittava saumalaasti tulee sävyttää mahdollisimman lähelle alkuperäistä sauman väriä ja sauma myös viimeistellä kuten aiemmin on tehty. Mikäli kuntotutkimuksessa paljastuu rikkoutuneita tiiliä, tulee ne korvata vastaavilla piipputiilillä.
Piipun ulkopinnan käsittely suoja-aineella (impregnointi) on mahdollista, joskaan Pirkanmaan maakuntamuseo ei voi sitä suositella. Käsittely on huomaamaton ja sen tarkoitus on parantaa pinnan säänkestävyyttä. Markkinoilla on useampia tuotteita, mutta niiden eroista ja hyödyistä ei vielä ole käytettävissä pitkäaikaisia kokemuksia. Piipun poikkeuksellisen merkittävien kulttuurihistoriallisten ja kaupunkikuvallisten arvojen vuoksi piippua ei tule verkottaa eikä siihen tule asentaa sidevanteita, vaan se tulee pyrkiä säilyttämään hahmoltaan ja yksityiskohdiltaan mahdollisimman autenttisena.
Käytöstä poistetut teollisuuspiiput, kuten kaikki rakennukset ja rakennelmat, vaativat säännöllistä kunnon seurantaa ja huoltoa. Frenckellin piipun korjaussuunnitelma ja samanaikaisesti laadittava huoltosuunnitelma tähtäävät pitkäkestoiseen lopputulokseen, mitä Pirkanmaan maakuntamuseo pitää esimerkillisenä. Valmis piipun kunnostussuunnitelma pyydetään lähettämään Pirkanmaan maakuntamuseolle lausuntoa varten.
Jaa
Facebookissa