rakennusperinteinen

asutushistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Vanha ratsutila, sijaitsee isojaon jälkeisellä paikalla, mahdollisesti 1700-luvun lopusta. Karoliinisen pohjakaavan omaava klassisistisvaikutteinen päärakennus 1780- tai 1790-luvulta. Pihapiirissä myös pirttirakennus 1790-luvulta, kivinavetta 1873. Lisäksi 1900-luvun alun talousrakennuksia. Kokonaisuus rakennushistoirallisesti erittäin edustava ja useimmat rakennuksista hyvin vanhassa asussaan säilyneitä. Tilan rakennukset sijaitsevat maisemllisesti keskeisellä paikalla ja muodostavat sen itäpuolella sijaitsevan Haunian tilan kanssa vanhan rusthollin piirteitä säilyttäneen peltojen ympäröimän maisemakokonaisuuden. Tilan rakennuksissa on hyvin säilynyt rakentamisajankohtansa piirteitä.

Pihapiirissä on päärakennus (n. 1790-l.), pirttirakennus (n. 1790-l.) ja kivistä holvattu kellari (1867). Asuinrakennusten länsipuolella on kivinavetta (1873), rehusuuli (1891-1911), talli (1800-l. loppu), kanala (1920-l.), kuivuri (1920-l.) sekä aitta (1747). Pihapiirissä on ennen sotia ollut kolme tai neljä isoa rakennusta, jotka on siirretty muualle. Mm. pakarirakennus on siirretty 1920-luvulla Osuuskaupan myymäläksi.

Klassismin piirteitä omaavan 1½-kerroksisen päärakennuksen perustuksena on lohkokivi. Hirsirunko on vuorattu vaakalaudoituksella, seinät ovat vaaleat ja listat vaaleanpunaiset. Aumakatto on katettu betonitiilillä. Ikkunat ovat 6-ruutuiset, räystäiden alla on 4-osaiset haukanikkunat. Rakennuksen pitkällä pohjoisseinällä on kuusikulmainen umpikuisti, joka on vuorattu peiterimoitetulla pystylaudoituksella. Parioven yläpuolella on koristeellinen kamanaikkuna. 9-ruutuisten ikkunoiden yläpuolella on samanlaiset koristeikkunat. Pohjoisseinällä on myös kaksi muuta sisäänkäyntiä. Päärakennuksessa on seitsemän huonetta, eteinen ja keittiö. Keskeissalipohjakaavan mukaisesti sali sijaitsee keskellä rakennusta ja sen molemmilla puolilla on kaksi kamaria. Länsipäädyssä on myöhemmin jatkettu keittiö. Koillisnurkassa olevasta huoneesta on otettu hiukan tilaa saunaa varten. Salissa ja kamareissa on kaakeliuunit, koillisnurkan kamarin uuni on koristelunsa perusteella 1700-luvun lopun tyylinen.

1-kerroksisen pirttirakennuksen perustuksena on luonnonkivi, jota on osin tuettu betonivalulla. Hirsirunko on vuorattu peiterimoitetulla pystylaudoituksella, pohjoispääty on vuoraamaton. Seinät ovat punaiset, listat valkoiset. Satulakatto on katettu betonitiilillä. Pohjoispäässä on vellikello telineessään. Ikkunat ovat 6-ruutuiset, räystäiden alla on 4-ruutuiset haukanikkunat. Ulko-oven yläpuolella on kolmiruutuinen kamanaikkuna. Rakennuksen pohjoispäädyssä on 1-kerroksinen pulpettikattoinen autotalli. Se on vuorattu peiterimoitetulla pystylaudoituksella ja katettu pellillä. Pirttirakennuksessa on kaksi kamaria, iso pirtti sekä pakari, jossa on 51 leivän uuni.

1½-kerroksisen kivinavetan päätykolmioissa on punainen pystylaudoitus. Satulakatto on katettu aaltopellillä. Katon etelälappeessa on satulakattoinen frontoni, jossa on 12-ruutuinen ikkuna. Pääosin 6-ruutuisissa ikkunoissa on ristikkokoristeita. Navetan pohjoissivustalla on tiilirunkoinen karjakeittiö, jonka länsipuolella on betoninen karjasilta ylempään kerrokseen. Navetassa on pitkä ruokintapöytä. Sieltä on otettu sähköt pois vuoden 1981 jälkeen, välikatto on vaarassa pudota.

Päärakennuksen koillispuolella on vuonna 1861 rakennettu kivinen maakellari, jonka satulakatto on katettu betonitiilillä. Sisäkatto on holvattu kivistä.

Kaksikerroksinen kanala on rakennettu 1920-luvulla 1500:lle kanalle. Perustuksena on betonivalu. Hirsirunko on vuorattu peiterimoitetulla pystylaudoituksella, seinät ovat punaiset ja listat valkoiset. Aumakatto on katettu aaltopellillä. Ikkunat ovat 4-ruutuisia. Ennen vuotta 1900 rakennetun 1½-kerroksisen tallin perustuksena on lohkokivi. Hirsirunko on vuorattu peiterimoitetulla pystylaudoituksella, seinät ovat punaiset ja listat valkoiset. Satulakatto on katettu aaltopellillä. Ruutuikkunoissa on ristikkokoristelua. Katon itälappeessa on satulakattoinen kaaveli.

Kaksikerroksisen aitan perustuksena on lohkokivi, lattia on muurattu tiilistä. Rakennuksessa on kaksinkertaiset seinät viljavarkauksien estämiseksi. Hirsirunko on vuorattu vaakalaudoituksella, seinät ovat punaiset ja listat valkoiset. Satulakatto on katettu pellillä ja sen alla on päre, sisäkatto on tehty tukin puolikkaista. Yläkerran portaat on rakennettu sodan aikana. Tallirakennuksen länsipuolella Hunkkelintien varressa on rakennus, joka on ollut taksvärkkärien sauna. Sinne mahtui 50 henkilöä kerralla. Sauna lahosi ja osasta puita tehtiin traktoritalleja. Rakennuksen satulakatto on katettu pellillä. Hunkkelintien länsipuolella talouskeskuksen luoteispuolella on lautarakenteinen 50 metriä pitkä suuli sekä kuivuri.

Leiniälän kylän Katara mainitaan Ruotsin valtakunnan asiakirjoissa 1300- ja 1400-luvuilla. Leiniälän vanha kylätontti on sijainnut kiinteistön nykyisen sijaintipaikan pohjoispuolella lähempänä Rautaveden rantaa. Nykyiselle paikalleen Katara siirtyi vuonna 1792 tehdyn isojaon jälkeen, mahdollisesti 1820-luvulla. Kahden manttaalin ratsutilana Katara oli pitäjän suurin, omistajilla oli pitkään hallussaan myös viereinen Haunian ratsutila.

Kataran ensimmäisenä isäntänä mainitaan Jöns Kataran vuonna 1466. 1300-1500-luvuilla Katara oli maatila. 1700-luvulla se siirtyi aatelisten omistukseen, vuosina 1768-1774 Kataraa omisti luutnantti Tollet. Vuodesta 1775 alkaen sitä isännöi kihlakunnantuomari Henrik von Pfaler, hänen jälkeensä Benjam von Pfaler vuosina 1819-29. Vuosina 1837-63 tilaa isännöinyt Eric Iso-Kovero otti sukunimekseen Katara ja hänen aikanaan Katara ja Haunia olivat vielä yhtä rusthollia. Eric Iso-Koveron poika kuoli tapaturmaisesti vuonna 1884, jonka jälkeen tilaa emännöi Eric Iso-Koveron vaimo Johanna vuoteen 1891 saakka. Ketolan kappalaispappilasta kotoisin ollut miniä puolestaan alkoi emännöidä Hauniaa. Vuosina 1891-1911 Kataran isäntänä oli Oskar Katara, hänen jälkeensä vuosina 1911-21 tilaa omisti Heikkilä. Tila menetti metsää ja maata mm. torppien itsenäistymisen sekä siirtolaisten asuttamisen aikoina. Kataralla on ollut mahdollisesti 15 torppaa, vuonna 1910 torppia oli kahdeksan. Torppia on ollut mm. Illossa Pirkanmaantien eteläpuolella. Nykyinen isäntä on tullut Kataraan vävyksi vuonna 1946 ja tila on jaettu vuonna 1982. Koska omistajat ovat vaihtuneet eikä tila ole kulkenut samalla suvulla, ei tilaan liittyviä varhaisempia asiakirjoja ole juurikaan säilynyt.

Tilan päärakennus on tehty karoliinisen pohjakaavan mukaan luultavasti 1780-tai 1790-luvulla. Rakennusta on jatkettu nykyiseen muotoonsa mahdollisesti 1880-luvulla, jolloin länsipäätyyn tehtiin keittiötilat. Tätä ennen päärakennuksessa oli vain lämmityskeittiö, jossa pirttirakennuksessa valmistettu ruoka pysyi lämpimänä. Salia on pienennetty vuoden 1900 tienoilla. Sen länsipuolelle rakennettiin väliseinä, jolloin saatiin pieni makuuhuone salin ja kamarin väliin. Samaan aikaan vaihdettiin salia ympäröivien huoneiden väliovet. Vesikatto on katettu betonitiilillä 1930-luvulla. Keskuslämmitys on asennettu vuonna 1959. Päärakennusta on maalattu 1980-luvulla ja se on yleensä ollut vaaleansävyinen. Viimeisin remontti päärakennuksessa tehtiin 1990-luvun vaihteessa ja sen suunnitteli arkkitehti Railo. Tuolloin mm. keittiö koneellistettiin ja huonetilojen tapetteja ja lattioita uudistettiin. Keittiön puuhella sekä leivinuuni on purettu.

Pirttirakennus on rakennettu luultavasti 1790-luvulla, tarinan mukaan samanaikaisesti päärakennuksen kanssa. Ennen päärakennuksen keittiön valmistumista (1880-l.) rusthollin ruoka valmistettiin pirttirakennuksessa. Katto on katettu betonitiilillä 1960-luvulla ja samalla vuosikymmenellä rakennuksen pohjoispäätyyn on rakennettu autotalli. Tilan karjakko asui pirttirakennuksen kamarissa 1980-luvulle saakka. Rakennuksessa ei ole tehty korjauksia eikä sinne ole asennettu lämmityslaitteita. Nykyisin pirttirakennus toimii varastona ja on talvisin kylmillään.

Kivinavetta on rakennettu vuonna 1873 ja sen pitkälle pohjoissivulle on tehty tiilinen karjakeittiö 1920- tai 1930-luvulla. 1960- ja 1970-luvuilla karjanhoidon koneellistuttua tilalla ei enää tarvittu karjanhoitajia. Karja on myyty vuonna 1981 ja nykyisin navetta on tyhjillään.

Pihapiirissä oleva maakellari on rakennettu vuonna 1867. Aatelisomistajien aikaan kellari on toiminut mm. viinikellarina ja se on edelleen käytössä. Kanala sekä kuivuri on rakennettu 1920-luvulla. Kanala on toiminut lautavarastona 1950-luvulta alkaen. Näitä vanhempi tallirakennus on korjattu sikalaksi vuonna 1900. Rehusuuli on rakennettu vuosien 1891-1912 välisenä aikana. Rakennus on myöhemmin toiminut konevarastona. Talouskeskuksen lounaispuolella Tampereentien varressa sijaitseva aitta on rakennettu vuonna 1747.

Talonpoikaiskulttuurisäätiö myönsi Kataran tilalle perinteisen rakentamisen kunniakirjan vuonna 1990.

Kataran tila sijaitsee Leiniälän kylässä Tampereentien varressa sen pohjoispuolella. Tonttialueella on laaja Tampereentien varteen ulottuva puutarha ja puuistutuksia, erityisesti vaahteraa. Piha on 1940-luvun loppupuolella ollut kivinen, nykyisin ympäriajettavassa pihassa on nurmikko.

Pihapiirin rakennuskanta tulisi pyrkiä kokonaisuudessaan säilyttämään. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää myös pihamiljöön säilyttämiseen kokonaisuutena; vanhaan puustoon, pihan yleisilmeeseen sekä lähiympäristön säilyttämiseen avoimena.

Piilonen, Juhani 1997: Sastamalan historia 3. 1860-1920. Vammalan Kirjapaino Oy.

Pirkanmaan seutukaavoitus. Pirkanmaan kulttuurihistorialliset kohteet. Julkaisu B 174. Tampereen seutukaavaliitto 1990.

Vammalan-Mouhijärven kulttuuriympäristöjen kehityshanke. A. Rakennetun ympäristön selvitys. 1.painos 1997, 2. painos 1999.

Onni ja Aune Perälä, Vammala.