Maisemapelto (tai maisemaniitty, millä nimellä asiaa on alustavasti aiemmin tiedusteltu maakuntamuseolta) kuulostaa tavalta, jolla muinaisjäännösaluetta voi hoitaa. Niin kuin totesit, vesakoitumista ja muuta hallitsematonta kasvustoa on tarpeen hillitä jatkossa. Nyt alue on peltoa (jätetty ehkä jo viljelemättä?); lähtökohtaisesti vallitseva maankäyttö on muinaisjäännösalueella sallittua. Peltoviljelyssä vallitseva maankäyttö on kyntöä ja äestystä, mutta esim. salaojitusta, muuta ojitusta tai kaivamista ei lueta vallitsevaksi maankäytöksi. Kun sellaiseen on tarvetta, mm. arkeologisten koetutkimusten tarvetta arvioidaan aina ennen kaivutyötä, ja usein tutkimuksia tarvitaankin. Siksi kysyin tuota nykyisen peltomaan käyttöä tai maa-aineksen vaihtamista. Ehdottamasi suunnitelmaan sisältyvä selitteen lisämääre on hyvä ratkaisumalli. Jos pellon kyntöä ja äestystä tai vastaavaa kajoamista voimakkaampia toimenpiteitä maapohjaan ei ole suunnitteilla, arkeologisia tutkimuksia ei siltä osin tarvita.

Muinaisjäännösalueen hoitamisesta on säännelty myös muinaismuistolaissa (10 §). Siksi käänsi viestisi eteenpäin Museovirastolle, josta saat tiedon siitä, tarvitaanko muinaisjäännösalueella olevalle maisemapellolle hoitolupaa ja muita hyödyllisiä ohjeita. Asiaa virastossa hoitaa arkeologi Satu Mikkonen-Hirvonen (p. 040 128 6184), joka saa kopion myös tästä viestistä.

Kun muinaisjäännösaluetta koskeva yleissuunnitelma on valmis teidän puolestanne, lähettäkää se Pirkanmaan maakuntamuseoon ja Museovirastoon.