rakennusperinteinen

sosiaalihistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Rakennushistoriallinen arvo – Rakennusperinteinen

Huvilatyyppinen asuinrakennus on rakennettu todennäköisesti 1890-luvulla ja korotettu 1920-luvun lopulla. Rakennuksessa on säilynyt runsaista muutoksista huolimatta 1920-luvun puuklassismin tyylipiirteitä ja joitain rakennusmateriaaleja, kuten päätyihin taittuvat räystäät, aumakattoiset kuistit ja lunetti-ikkunat. Pihan pinnat, rakenteet ja kasvillisuus ovat pääosin perinteiset.

Historiallinen arvo – Sosiaalihistoria

Alueella 1900-luvun alkupuolella tyypillinen asumisen tapa, pieniä asuntoja puutalossa, on säilynyt hahmotettavissa.

Ympäristöarvo – Maisemallisesti keskeinen sijainti

Kookkaalla asuinrakennuksella on maisemallista merkitystä Pispalanharjulle aukeavan Ansionkallion pohjoisrinteen maisemassa.

Arvoalue

Kohde sijaitsee Kaupungin vanhan raja-aidan ympäristön kulttuurihistoriallisella arvoalueella (2012/A0005).

Pyynikintiestä erkanevan sorapintaisen ajotien päässä sijaitseva pohjoiseen laskeva tontti, jolla huvilatyyppinen 1800-luvun lopulla rakennettu ja 1928 korotettu kookas tyyliltään klassinen asuinrakennus.

Pihapiiri on Tahmelan vanhimpia. Tonttimaa on kuulunut alkujaan Provastin perintötilan tilan maihin ja ollut aluksi vuokralla. Tontti on lohkottu 1920-luvulla Kaarilan kartanon omistajalta Otto Thunebergiltä, jonka omistukseen Provastin maat olivat siirtyneet. Tontti oli keskeisellä paikalla kadun varressa, sillä Töyräskatu kulki tontin lounaispuolitse ylös Ansionkalliolle.

Aiemmassa inventoinnissa haastatellun pitkäaikaisen omistajan Marja-Leena Hellmanin mukaan asuinrakennuksen tarkkaa rakennusvuotta tai rakentajaa ei tiedetä, mutta talo olisi 1800-luvun lopulta. Ville Mäkinen osti kiinteistön 1922 H. ja Elina Järviseltä. Mäkinen ajoi kaupungille tavarakuljetuksia. Mäkisen tytär oli Marja-Leena Hellmanin anoppi, joka Tahmelassa tunnettiin "Hellmannin mummuna". Taloa on kutsuttu päätaloksi (?). Asuinrakennusta korotettiin 1928, jolloin se sai nykyisen ilmeensä.

Pihassa tontin luoteisrajalla pitkittäin sijaitsi myös kookas piharakennus, joka oli alun perin hevostalli. Lisäksi aivan nykyisen Torpankadun reunassa oli todennäköisesti 1930-luvulla rakennettu saunarakennus. Saunarakennus purettiin pois 1980-luvun lopulla, koska sen muurit olivat vaurioituneet kaupungin ampuessa läheistä tienpohjaa. Talli oli purettu jo aiemmin. Saunarakennus oli väriltään vaalea, kuten päärakennuskin ennen.

Hellmannin mummun jälkeen kiinteistö siirtyy hänen kahdelle pojalleen. Vuonna 1979 toinen pojista, Marja-Leena Hellmanin mies, osti toisen veljen osuuden kiinteistöstä. Vuodesta 1999 kiinteistö on ollut yksin Marja-Leenan nimissä. Asuinrakennukseen on tehty peruskorjausta 1960-luvulla, 1980-luvulla ja 2000-luvulla. Hellmanin jälkeen kiinteistöllä on 2000-luvulla ollut kaksi omistajaa. Asuinrakennuksessa on ainakin laajennuksen jälkeen ollut useita asuntoja. Enimmillään asuntoja on ollut 7, 2000-luvun alussakin vielä 3. Nykyisin asunnot on yhdistetty yhden perheen käyttöön.

Pihapiiriä ympäröivillä tonteilla on säilyneitä 1900-luvun alun pihapiirejä rakennuksineen. Lounaispuolinen kiinteistö on voimakkaiden muutosten vuoksi jätetty inventoinnin ulkopuolelle. Tontin kaakkoispuolella on rakentamaton, luonnontilainen metsäalue. Siellä on kulkenut Tampereen ja Pohjois-Pirkkalan välinen kaupunginraja, jolle 1900-luvun alkuvuosina rakennettiin luonnonkivistä ladottu raja-aita. Kiviaitaa on säilynyt tontin rajalla.

Tontti on rauhallisella paikalla ja suojainen, mutta siltä avautuu upeat näkymät Pispalanharjulle. Kulku pihaan on sorapintaista Pyynikintiestä erkanevaa ajotietä (ajotie on yhteinen naapuritontin kanssa) sekä puuportaita Torpankadulta. Pääsisäänkäynti on pihan puolelta, jonne vie sorapintainen polku, johon on keskelle upotettu askelvälein betonilaattoja. Pääoven edustalla on avokalliota. Pääosin nurmipintaisella pihalla kasvaa mänty, koivu sekä runsaasti erilaisia pensaita ja kukkaistutuksia. Torpankadulta tonttia on pengerretty korkealla pulterimuurilla, jonka väleissä kasvaa kukkivia kalliokasveja. Pihan pinnat, rakenteet ja kasvillisuus ovat pääosin perinteiset.

Pihapiirin ja rakennusten arvojen säilymisen kannalta tärkeää on:

Asuinrakennuksen, pihan pintojen, rakenteiden ja kasvillisuuden muodostaman 1900-luvun alkupuolelle ominaisen pihapiirin säilyminen.

Asuinrakennuksen julkisivujen aukotuksen, kattomuodon, kattokulman, runkomuodon ja rakennusajankohdalle ominaisten julkisivumateriaalien, muotojen ja tyylipiirteiden säilyminen.

Useiden asuntojen tai vaikutelman useista asunnoista säilyminen asuinrakennuksessa (useat sisäänkäynnit).

Paikoin korkean kivijalan ja sen rakennusmateriaalien säilyminen nähtävillä.

Asuinrakennuksen aseman säilyminen kaukomaisemassa.

Pispalan rakennusinventointi: PMM/ Kati Lahtinen/ 12.6.2003. 2003 inventoinnin kohdenumero 332.

- Ansionkallion palstoitussuunnitelma 1899, Toivo Borgenström; Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

- Ilmakuva-aineisto, Tampere 1946, 1956, 1966. Tampereen kaupunki ja maanmittauslaitos.

- Pohjois-Pirkkala, Pispala, tonttikartta 1930, P.A. Ahomaa (Ahonius); Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

- Rakennus- ja muutosluvat, Tampereen kaupunki, Rakennusvalvonnan arkisto.

- Viistoilmakuvat, http://www.bing.com/maps (Bird’s eye view).