Kohde kuuluu Kissanmaan ensimmäisen asemakaavan jälkeiseen varhaisimpaan rakentamisen vaiheeseen. Kiinteistön alkuperäisyysaste on heikentynyt merkittävästi 1980-1990-luvulla tehtyjen remonttien ja muutosten myötä, joissa mm. kuistin päälle on rakennettu parveke ja katemateriaali, ikkunat sekä ovet on vaihdettu.

Kiinteistön itä-länsisuuntainen, pitkän suorakaiteen muotoinen (924 m2) tontti sijaitsee Karhunkadun varressa, siten että tontin länsipääty rajautuu Karhunkatuun. Tonttia rajaa idästä, etelästä ja lännestä orapihlaja-aita, pohjoisrajasta osa on orapihlaja-aitaa, osa takorauta-aitaa ja osa ruusupensaita. Tontilla on yksi katuliittymä Karhunkadulle. Liittymä on hiekkapintainen ajotie. Liittymäkohdassa on aukko orapihlaja-aidassa. Liittymässä on aiemmin ollut portit, jotka nyt on poistettu. Jäljellä ovat metalliset tummanharmaiksi maalatut portinpylväät.

Tontin pinta on tasainen ja pääosin nurmea. Kasvillisuutena puutarhatontilla on isoja mäntyjä, vanhoja omenpuita, kirsikka- ja luumupuita, jasmikepensaita, sireeniä, alppiruusuja, ruusuja, syyshortensiaa, villiviiniä, perennoja, tyrniä, marja-aroniaa, vadelmaa ja marjapensaita. Kasvillisuus on sekoitus uudempaa ja alkuperäistä 1950-luvun kasvillisuutta.

Tontilla on yksi asuinrakennus sijaiten itä-länsisuuntaisesti lähellä Karhunkadun reunaa. Lisäksi tontilla on 2001 rakennettu satulakattoinen autotallirakennus. Tallin kate on tummaa tillijäljitelmä peltiä ja seinien vuoraus valkoiseksi maalattua lomalautaa.

Kiinteistössä sijaitsevan asuinrakennuksen on suunnitellut Veijo Vuorinen, joka on vastannut yhteensä 5 kissanmaalaistalon alkuperäisistä rakennuslupapiirrustuksista.

Kiinteistön nykyiset omistajat ovat ostaneet talon vuonna 1985 lähes alkuperäiskuntoisena alkuperäisiltä omistajilta.

Kohteen lähiympäristössä on mittasuhteiltaan kohdetta muistuttavia omakotitaloja. Länsipuolella on pieni, osin luonnotilainen Karhunkadun mutkan puistoalue.

Alkuperäiset rakennuslupapiirrokset sekä myöhemmät mahdolliset muutos- tai laajennuslupapiirrokset. Tampereen kaupunki, Rakennusvalvonnan arkisto.

Aisa Iivonen