Maakunnallisesti arvokas kirkkoympäristö.

Vuoden 1989 inventoinnin mukaan Papinsaaren vanha siunauskappeli edustaa Keski-Suomessa harvinaistuvaa hautausmaaperinteeseen liittyvää julkista rakentamista 1930-luvulta. Rakennuksen alkuperäinen asu on säilynyt hyvin.

Vanha siunauskappeli on historiallisesti merkittävä rakennus Kuhmoisten seurakunnan yhtenä siunauskappelina. Se edustaa 1930-luvun kirkollista rakentamista, ja rakennuksessa on viitteitä klassistiseen arkkitehtuuriin. Rakennus sijaitsee maisemallisesti merkittävällä alueella Papinsaaren hautausmaalla ja muodostaa alueelle yhdessä uuden siunauskappelin kanssa historiallisen jatkumon.

Arkkitehti Olli Kuusen suunnittelema 1966 valmistunut uusi siunauskappeli on rakennustaiteellisesti merkittävä sen ollessa yksi harvoista betonibrutalismin esimerkeistä Keski-Suomessa. Hyvin säilyneen rakennuksen arkkitehtuurissa on monia esiinnousevia yksityiskohtia, kuten seinäpintojen käsittely, kiinteät, betoniset alttarilaitteet, ilmassa leijuvat saarnipenkit, Somersalon lasimaalaus ja vaikuttava itäinen ikkunaseinä.

Kappeli on myös rakennusteknisesti merkittävä sen ollessa ensimmäisiä rakennuksia Suomessa, jossa on käytetty esijännitetty kaarikattoa. Uusi siunauskappeli on olennainen osa Papinsaaren hautausmaan maisemaa ja yleisilmettä. Se muodostaa vanhan siunauskappelin kanssa historiallisen jatkumon alueelle. Se on paikallisesti merkittävä 1960-luvun kirkollisena rakennuksena ja Kuhmoisten kirkkohistorian 1900-luvun jälkipuolen edustajana.

Uusi siunauskappeli on ehdolla valtakunnallisesti arvokkaaksi Keski-Suomessa lähes ainutlaatuisen ja Suomessa harvinaisen 1960-luvun betonibrutalistisen arkkitehtuurin edustajana. Rakennus on yksi ensimmäisistä esijännitettyä kattokaarta käyttävien rakennusten joukossa Suomessa.

Papinsaari sijaitsee Päijänteessä aivan Kuhmoisten kirkonkylää vasta päätä. Sinne johtaa silta saaren pohjoispäästä, venetalaiden vierestä (katso Papinsaaren silta). Papinsaaren hautausmaa sijaitsee aivan saaren pohjoiskärjessä. Sillan jälkeen vasemmalla sijaitsevat venelaiturit, ja oikealla avautuu hautausmaan parkkialue. Hautausmaan ohitse kulkee hiekkatie, jonka varrella sijaitsee muutama omakotitalo. Hautausmaan loputtua aukeaa saaren eteläosassa olevat peltoaukeat ja metsiköt. Peltoaukean keskellä sijaitsee Kuhmoisten jätevesien käsittelylaitos. Kirkolle Papinsaaresta on matkaa noin yksi kilometri.

Papinsaari on muinainen kalmisto, ja sieltä onkin kaivaustöiden yhteydessä löydetty muinaismuistoksi luokiteltuja esineitä, kuten käätyjä ja solkia, jotka ovat olleet innoittajana myös Kalevala –korujen mallina.

Hautausmaa on erittäin luonnonkauniilla paikalla ja se on hyvin hoidettu puistomainen alue.

Hautausmaata ympäröi hernepensas- ja kuusiaita. Alueen länsipuolella ei ole lainkaan aitaa. Kaikkiaan hautausmaalle on neljästä kohtaa itälaidalta sekä pääkulkuväylä hautausmaan pohjoislaidalla (ei portteja). Hautausmaan keskivaiheilla on etelä-pohjoinen suuntainen harjanne, jonka päällä sijaitsee uusi ja vanha siunauskappeli sekä huoltorakennus ja puistoksi rauhoitettu alue. Harjanteen kohdalla kulkee hautausmaan pääkulkuväylä uuden siunauskappelin editse. Hautausmaa jakautuu maastollisesti ja historiallisesti kahteen eri puoleen: vanhempi pohjoispuoli on korkeammalla ja uudempi eteläpuoli matalammalla. Hautausmaan lohkolla IV sijaitsee vuoden 1918 sodassa kaatuneiden punaisten hauta-alue ja muistopatsas.

Papinsaaren hautausmaalla on kaksi siunauskappelia. Varhaisimman puurakenteisen siunauskappelin tilalle valmistui vuonna 1930 maanviljelijä Väinö Paloniemen piirtämä kappeli. Se kävi kuitenkin pian ahtaaksi ja niinpä uuden hankkiminen tuli tarpeelliseksi. Vuonna 1966 papinsaareen valmistui arkkitehti Olli Kuusen suunnittelema siunauskappeli, jota on vuoden 1989 inventoinnin mukaan sanottu Pohjoismaiden kauneimmaksi. Papinsaari kappeleineen on paikkakunnan huomattavia nähtävyyksiä. Lisäksi alueella sijaitsee uusi vuonna 1986 valmistunut huoltorakennus, jossa on traktoritalli, varastotilaa ja sosiaaliset tilat hautausmaan työntekijöille.

Kiinteistötietojärjestelmän mukaan hautausmaata varten maata on lohkottu Kylä-Kauppilasta, Saksan tilasta ja Simolasta vuonna 1922 sekä Uusi-Korppilasta vuonna 1969. Vanhasta maa-alueesta ei ollut tietoja.

Vuoden 1989 inventoinnin mukaan Papinsaaren alue on paikallisesti merkittävä entinen pappilan alue sekä myöhempi hautausmaa-alue, jossa sijaitsevat rakennustaiteellisesti merkittävät uusi ja vanha siunauskappeli.

Papinsaaren hautausmaa on historiallisesti ja maisemallisesti merkittävää aluetta. Se sisältää useita eri aikakausien uskomuksiin ja tapoihin liittyviä paikkoja ja rakennuksia aina esihistorialliselta ajalta 1900-luvun modernismiin. Varsin vahvasti alueella on läsnä kristinuskon ympäristöt ja tilat.

Alueella sijaitsee rakennustaiteellisesti merkittävät siunauskappelit, joista kumpikin on oman aikansa edustaja. Lisäksi uusi siunauskappeli on rakennusteknisesti merkittävä sen ollessa Suomen ensimmäisiä rakennuksia, jossa on käytetty esijännitettyä kaarikattoa.

Papinsaaren alueella ei ole asemakaavaa, eivätkä rakennukset kuulu Kirkkolain piiriin (rakennettu vuoden 1917 jälkeen).

Papinsaaren keskiosassa on kallio, jossa on sijainnut muistitiedon ja muinaismuistolöytöjen perusteella ”vanha uhripaikka”. Kalliossa on uhraukseen sopiva luonnon muovaama kolo, johon kertyy vettä. Papinsaaren alueelta on tehty myös muita muinaismuistolöytöjä, muun muassa hautausmaan länsirajalla on ilmeisesti rajamerkki (alttarikiviröykkiö) sekä kappaleita rautakaudelta ja ajalta 800 jKr. Ennen kristinuskon tuloa kuhmoislaisten vanha kalmisto oli Päijänteen rannassa Rantalan tienoilla sieltä löytyneen hautalöydön perusteella. Toisen ruumishaudan perusteella Saksan talon mailla on ollut Päijänteen rannassa myös toinen hautausmaa 1200-luvun tienoilla.

Vuoden 1989 inventoinnin mukaan vuonna1229 Paavi Gregorius IX vahvisti Suomen kirkon oikeuden niihin lehtoihin ja pakanallisten jumalain palvontapaikkoihin, joita kristinuskoon äsken kääntyneet olivat sille luovuttaneet. Näin Papinsaarikin olisi siirtynyt kirkon omistukseen jo katolisella ajalla. Saaren aikaisempi nimi lienee ollut Tapialan saari (mainittu vuonna 1532). Saarella lienee ollut vielä 1700-luvulla uhripuita. Vanha tuomiokirje vuodelta 1532 vahvistaa Kuhmoisten jakokunnan talonpoikien luovuttaneen sielunhoitajalleen Tapialan saaren, johon sitten oli raivattu peltoa papille. Mainittu tuomiokirje lienee ollut kirkon aikaisempien oikeuksien vahvistu. Virallisesti perustettu ”pappila” on ollut Kuhmoisten itsenäistymiseen saakka vain Padasjoen kirkon torppa. Torppa on sijainnut Papinsaarella ainakin jo vuonna 1767. Myöhemmin sinne asettui asumaan Kuhmoisten kappalainen. Tie Papinsaareen kulki Lintsalmen yli rakennettua siltaa pitkin. Vaikka Pappila siirrettiin saarelta pois, sai se myöhemmin uuden kirkollisen tehtävän. Hautausmaa perustettiin ja vihittiin Papinsaareen 1890-luvun alussa. (Vähäkangas)

Ranta kirjoitta, että vuonna 1879 tuli voimaan terveydenhoitoasetus, jonka mukaan hautausmaat eivät saaneet enää sijaita lähellä tiheään asuttuja paikkoja. Vanhan hautausmaan sijaitessa keskellä kirkonkylää, tuli uuden hautausmaan perustaminen ajankohtaiseksi. Kesti kuitenkin kymmenkunta vuotta ennen kuin kuhmoislaiset pääsivät yhteisymmärrykseen uuden hautausmaan paikasta. Kapean salmen erottama Papinsaari valittiin sen sijoituspaikaksi muun muassa, koska se sijaitsi erillään asutuksesta, mutta oli lähellä kirkkoa, sekä sen ollessa hyvin kaunis paikka. Reitti kirkolta hautausmaalle kulki Kirkkotietä pitkin vanhan hautausmaan ja paarihuoneen ohitse. Rannan mukaan hautausmaa-alue lunastettiin Korppilan tilan maista. Teija Aholan hautausmaainventoinnin ja Seppo Suvannon Kuhmoisten historian mukaan hautausmaata varten ostettiin maa-alue Juho Branderin omistamasta Äkämäen Kauppila-nimisestä tilasta Papinsaaren pohjoiskärjestä. Aholan mukaan kirkonkokous päätti hankkia kaksi suurta venettä ja rakentaa laiturit molemmille rannoille. Myös saaren ja mantereen välistä siltaa alettiin heti suunnitella.

Papinsaaren hautausmaan perustamiseen saatiin lopullinen lupa Keisarilliselta Senaatilta vuonna 1891. Hautausmaa vihittiin käyttöön jo kuitenkin 10.8.1890. Hautausmaan ensimmäisen hautapaikkakartan vuonna 1891 laati K. Sahlberg. Hautausmaa aidattiin sen perustamisen yhteydessä höyläämättömistä laudoista rakennetulla puuaidalla. Ensimmäinen puurakenteinen ruumishuone eli läpikäytävä on sijainnut Papinsaaren hautausmaan pohjoispäässä. Myös siunaushuoneena toiminut lämmittämätön rakennus valmistui vuonna 1891. Se tehtiin pystyyn asetetuista höylätyistä laudoista, ja päädyissä oli leveät pariovet. Ikkunat olivat korkeat, suippokaariset ja moniruutuiset. Ruumiiden siunaus suoritettiin vanhalla hautausmaalla siihen asti kunnes läpikäytävä oli valmis. Rakennus jäi varastoksi 1930-luvulla uuden siunauskappelin valmistuttua hautausmaan keskelle. Vuonna 1959 puurakennus siirrettiin muutaman kilometrin päässä kirkonkylästä sijaitsevan Kangasniemen talon pihapiiriin. Siellä vanha kappeli toimi sementtivalimona, joka lopetti toimintansa 1960-luvulla.

Hautausmaainventoinnin mukaan vuonna 1917 hautausmaa oli täyttymässä ja alettiin suunnitella hautausmaan laajennusta. Samalla kiinnitettiin huomiota hautausmaan kuntoon ja kaunistamiseen. Itä-Hämeen maanviljelysseuran puutarhuri oli seurakunnan pyynnöstä tarkastanut Papinsaaren hautausmaan ja tehnyt sen kuntoon saattamiseksi ehdotuksen. Lopulta hautausmaata laajennettiin vuonna 1921 Hilja Hirvensalolta ostetuilla maa-aloilla itä- ja länsisivuilla. Samaan aikaan hautausmaata laajennettiin etelään päin kahteen otteeseen Simolan ja Saksan perintötilojen maista lohkotuilla alueilla. Uusille alueille teetettiin myös suunnitelmat järjestelyjä varten. 1930-luvulla suunnitelmia laativat Alvar Luotonen, Ola Mannström ja Suomen kotipuutarhaliitto. Vuonna 1941 Toivo Koskinen laati osakartan hautausmaan alueesta. 1940-luvulla hautausmaata ympäröin osin kuusiaita, osin piikkilanka-aita. Viidan mukaan Hautausmaan laajentumisen myötä seurakunta alkoi keskustella uuden siunauskappelin rakentamisesta. Vuonna 1930 valmistui uusi kivirakenteinen, Väinö Paloniemen suunnittelema rakennus hautausmaan keskelle.

1950-luvulla hautausmaa kävi jälleen ahtaaksi, jolloin saaren pohjoiskärjestä ostettiin lisämaata Kaarina Noronmetsältä Äkämäen Kylä-Kauppila -nimisestä tilasta (Ahola). Rannan mukaan aluetta laajennettiin 1950- ja 1960-luvulla ostamalla lisää maata Korppilalta ja Hinskalalta, joilla oli alueella laidunmaata ja viljelyksiä. Viidan ja Aholan mukaan hautausmaan aluetta laajennettiin saaren pohjoispäässä ensin vuonna 1952 ja sen jälkeen vielä useammalla pienemmällä kaupalla ja alueiden vaihdolla. Lisämaiden osto helpotti hieman pysäköintiongelmaa hautausmaan vieressä. Toiseksi ongelmaksi tulivat Papinsaaren rannassa siellä täällä lojuvat veneet. Lopulta seurakunta päätti rakentaa laiturin. Hautausmaata laajennettiin vielä vuosina 1961 ja 1963 (Viita). Seurakuntapalvelu Oy teki uuden hautausmaasuunnitelman ja kartoituksen, jonka perusteella hautausmaata kunnostettiin (Ahola). Paloniemen suunnittelema kappeli toimi siunauspaikkana 1960-luvulle saakka, jolloin Papinsaareen valmistui arkkitehti Olli Kuusen suunnittelema uusi siunauskappeli. Vanha siunauskappeli jäi varastoksi. 1980-luvulla Sen viereen rakennettiin hautausmaan huoltorakennus.

Vuonna 2012 vanhaa siunauskappelia kunnostettiin Kuhmoisten seurakunnan museoksi. Myös uuden siunauskappelin kunnostamiseen ryhtymistä suunnitellaan.

(ks. rakennusten tiedot)

Ossi Viita (2000) Kuhmoisten historia II vuosina 1917–1973. Metsäpitäjä maakuntien rajalla. Kustantaja Kuhmoisten kunta. Gummeruksen Kirjapaino Oy Jyväskylä. Sivut 275–277.

Keski-Suomen museon tutkimusarkisto. Kuhmoisten rakennusperinnön inventointi, kortti nro 74 ja 76. Inventoija Pekka Vähäkangas, 26.5.1989.

Keski-Suomen museo/Teija Ahola: Kuhmoisten hautausmaiden inventointi. 1991.

Ranta, Sirkka-Liisa. 1999. Kirkonkylä Päijänteen kainalossa, Kuhmoisten keskustaajaman muutos 1900-luvulla. Kansantieteellinen arkisto 44. Suomen muinaismuistoyhdistys. s. 77–83.

Maanmittauslaitos. Kiinteistötietojärjestelmä.

Museovirasto. Kulttuuriympäristö rekisteriportaali, muinaisjäännökset. http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx. (viitattu 17.8.2012)

Suullisia tietoja antanut Kuhmoisten seurakunnan talouspäällikkö Arja Lehtinen, 6.6.2012.