212304

Vesilahti

alueen keskipiste

Kohteen alustava rajaus liittekartalla (kartta 6).

Metallinilmaisin- ja pintapoimintalöytöjen levintä, maastotarkastuksen havainnot, maaston topografiset ominaisuudet.

Kohde sijaitsee Pyhäjärven Laukonselän luoteisrannalla, Hinsalaan ulottuvan niemen länsipäässä, Palajahden ja Laukonselän välisellä kapealla kannaksella. Muinaisjäännösalue on osittain viljellyllä pellolla, osittain historiallisen Laukon kartanon tilakeskuksen ja puiston rakennetussa miljöössä. Alueella on 1800- ja 1900-luvun alun rakennuskantaa. Aluetta halkoo lounais-koillissuuntainen maantie Hinsalaan.

Laukko-nimiseen muinaisjäännösalueeseen sisältyvät alakohteina ennen tarkastusta 2017 tiedossa olleet kiinteät muinaisjäännökset Laukon kartano (mj.rek.nro 1000001982, kartanonpaikka) ja Laukon puisto (922010010, rautakautinen kalmisto). Vuonna 2017 tehdyn maastotarkastuksen jälkeen metallinilmaisin-löytöjen levinnän ja maastohavaintojen perusteella rajattiin alustavasti näitä laajempi Laukko-niminen muinaisjäännösryhmä. Se käsittää tyypiltään erilaisia ja eri-ikäisiä kiinteitä muinaisjäännöksiä. Niiden tarkan maanalaisen laajuuden ja säilyneisyyden selvittäminen vaatii koekaivauksia. Esinelöytöjen ja Laukon historiatietojen perusteella muinaisjäännösryhmä ajoittuu sekä esihistorialliselle että historialliselle ajalle. Peltoalueilta on tietoja myös kvartsilöydöistä, mikä saattaa viitata kivikautiseen toimintaan. Ilman tarkempia arkeologisia kaivaustutkimuksia ryhmään lukeutuvien jäännösten funktioita, sijaintia tai lomittumista ei ole mahdollista määritellä. Metallinilmaisimella talteen otettujen löytöjen pohjalta tehty Laukon muinaisjäännösryhmän alustava rajaus on tarkastusraportin liitteen 2 kartalla 6.

Muuinaisjäännösrekisterin ja vuonna 2015 Laukon puistossa tehdyn koekaivaus- ja valvontatutkimuksen raportin perusteella (Kalle Luoto, Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto) Laukon säterikartano on muodostunut alunperin Laukon kylästä. Kylä mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1416. Laukon tilan oletetaan kuitenkin syntyneen jo varhaiskeskiajalla. Pihapiiristä eri aikoina löydetyt rautakautiset esineet viittaavat myös rautakautiseen asutukseen. Keskiajalla ja uuden ajan alkupuolella Laukosta kehittyi yksi Suomen merkittävimmistä aateliskartanoista, jonka varhaishistoriaan oletetaan liittyneen kivinen asuinlinna. Kartanon omistajissa on ollut suuraatelia edustaneen Kurki-suvun jäseniä ja 1810-luvulta lähtien Tampereen teollisuustoiminnassa mukana olleen Törngren-suvun jäseniä sekä 1900-luvun alkukymmeninä Haarla-suvun jäseniä.

Muinaisjäännösrekisterin kohdekuvauksen perusteella Laukkoon liittyy perimätietoa lappalaisten heimolinnoituksesta ja kartanon menneisyyteen on liitetty tarunhohtoinen pirkkalaispäällikkö Matti Kurki. Keskiajan lopulla Laukossa olleen kivilinnan rakennuttajaksi on oletettu Arvid Kurkea. Kartanon pihassa oleva ns. pirunkellari on ollut osa kivilinnaa.

Laukon puisto -niminen kalmistoksi tulkittu kohde sijaitsee Laukon kartanon päärakennuksesta n. 100 m lounaaseen, loivasti kaakkoon viettävällä puiston rinteellä. Paikalta on löydetty 1930-luvun lopulla ja myöhemminkin kalmistoon viittaavia esineitä noensekaisesta maasta isojen kivien välistä. Kyseessä voi olla polttokenttäkalmisto tai joukko matalia, kiven- ja maansekaisia röykkiöitä. Osa kohteesta on tuhoutunut nurmikentän tasoituksessa ja kaapelointityössä.

Syksyllä 2017 tarkastetun alueen maankäyttö on liittynyt kylän ja sittemmin kartanon moneen otteeseen muuttuneisiin pihapiireihin sekä peltoviljelyyn. Kartanon rakennuskanta on vaihdellut eri aikakausina. Nykyisen tilakeskuksen rakennukset ovat 1800- ja 1900-luvulta; päärakennus on valmistunut vuonna 1931 ja talousrakennukset ovat pääosin 1900-luvun alusta. Pihapiiriä ja sen maapohjaa on vuosisatojen aikana muokattu ja käsitelty, varsinkin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun aikana.

Laukon kartanon puistossa ja lähiympäristössä on tehty eri aikoina arkeologisia inventointeja ja koekaivauksia. Museovirasto ja kartano toteuttivat yhteistyönä 1989 lähtien 1990-luvun loppuun asti useita kaivauksia puistossa sijaitsevan kivikellarin vieressä ja lähimaastossa (K. Uotila, Museovirasto ja Muuritutkimus Ky). 2000-luvun inventoinneista ja koetutkimuksista kartanon mailla ja pihapiirissä ovat vastanneet Mikroliitti Oy ja Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy. Kaivauksissa pihapiiristä on saatu talteen etenkin eri aikakausille ajoittuvaa esineistöä rakennuskannasta kertovien havaintojen ollessa niukempia. Eri puolille pihapiiriä tehdyt koekaivaukset ovat kuitenkin osoittaneet pihan eri alueilla olleen vaihtelevaa ja moninaista käyttöhistoriaa. Kenttätyöraporttien perusteella etelän puoleisella puistoalueella on runsas uudelle ajalle ajoittuva palo- ja täyttökerros. Pihan pohjoisosassa on viitteitä puurakennuksista ja runsaasti rautakauden tyypin keramiikkaa, mutta samalla myös 1900-luvun rakennusjätettä. Kellarin pohjoispuolisella alueella on ilmeisesti runsas rautakauden tai keskiajan asutuskerrostuma. Kartanon lähivesillä on tehty myös vedenalaisia tarkastuksia vuonna 2017.

Kartanon mies- ja talouspihan alueen maankäytöstä saa suuntaa-antavan kuvan myös historiallisten karttojen perusteella. Esimerkiksi vuoden 1773 isonjaon toimituskartan ja vuonna 1880 alueesta laaditun karttapiirroksen perusteella kartanopuiston ja talouspihan alueella on sijainnut kivilinnaan liittyneen kivikellarin lisäksi lukuisia asuin- ja talousrakennuksia (ks. liite 2, kartat 2-3).

Laukon muinaisjäännösryhmän alueella oli tarkastuksen aikana havaittavissa jälkiä varsinkin lähihistorian aikaisesta maankäytöstä ja asutustoiminnasta. Puistossa ja puutarhassa on arkeologisten koetutkimusten perusteella monin paikoin uudempaa täyttömaata. Alueella on lisäksi 1900-luvun ja modernin asutusvaiheen kaapelointien ja vastaavan rakentamisen vaikutusta. Maan pintatasolla ei ollut havaittavissa muinaisjäännökseen viittaavia rakenteita.

Tarkastuskertomuksen liitteen 2 karttaan 6 merkitty rajaus käsittää kiinteän muinaisjännöksen ja suoja-alueen. Suoja-alueen laajuus vaihtelee alueen eri osissa.

Pajalahdenranta ja Riihimäki (922010009, rautakautiset hautapaikat), Laukonhaka (922010011, hautapaikat). Lisäksi lähiympäristössä useita irtolöytöpaikkoja.

KM 41448