rakennusperinteinen

kirkkohistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Lepooni on historiallisesti merkittävä osana kylän ja laajemmin myös pitäjän seurakunnallista toimintaa. Päärakennus on säilyttänyt hyvin rakennushistorialliset ominaispiirteensä ja sijaitsee näkyvällä paikalla kylätien varressa.

Lepooni eli entinen pappila sijaitsee Vehkajärventieltä pohjoiseen erkanevan Mattilantien varressa, Kirkkoharjun laella sijaitsevan kirkon koillispuolella. Uusrenessanssityylisen, tien suuntaisesti 1800-luvun lopulla rakennetun päärakennuksen lisäksi pihapiirissä on rinteeseen upotettu maakellari sekä harmaantunut, osittain hirrestä, osittain laudasta rakennettu talousrakennus. Talousrakennusta on uudistettu rakentamalla autotallin pariovet päätyyn.

Harmaalla profiilipellillä katetussa ja lohkotuista kivistä tehdyn kivijalan päälle rakennetussa päärakennuksessa on nykyisin kaksi asuntoa ja pieni kokoontumistila. Lännen puoleisella julkisivulla on lähes sivun mittainen lasikuisti, jossa kaksi harjallista sisäänkäyntiä. Julkisivuvuoraus on vaihtelevan suuntaista laudoitusta, ajalle tyypillisen uusrenessanssityylin mukaisesti. Laudoitus on jaettu kenttiin listoitusten avulla. Ullakkon osalla julkisivu on pystyhelmiponttipanelointia ja päätykolmio on jaettu kenttiin keilamaisilla pilariaiheilla. Rakennuksen mittasuhteisiin nähden varsin isokokoiset ikkunat ovat 6-ruutuisia. Väriltään rakennus on keltainen, ikkunat vuorilautoineen sekä listoitukset ovat valkoiset.

Vehkajärven ja Pajulan kyläkunnat saivat seurakunnallista toimintaa varten maanviljelijä August Raukolalta lahjaksi Lepooni nimisen tilan. Lepooni on lohkottu Ala-Raukolasta jo vuonna 1912. Rakennus on siirretty nykyiselle paikalleen Ala-Raukolan entisestä pihapiiristä.

Tilalla toimi valtioneuvoston päätöksellä 1.1.1921 perustettu ja lienee tuolloin Suomessa ainoa laatuaan oleva rukoushuonekunta. Kyseinen organisaatio toimii edelleen ja omistaa Lepoonin takana nousevalla harjulla sijaitsevan kirkon ja sen vieressä olevan hautausmaan.

Tie Lepoonille lähtee Vehkajärventieltä koilliseen. Tie on sorapintainen. Rakennus erottuu hyvin kylämaisemassa ja päärakennuksen pitkä julkisivu erityisesti idän suunnasta katsottuna . Pihapiiriä ympäröi korkeita kuusia, joiden välissä kasvaa myös lehtipuita. Pihan länsipuolella nousee metsäinen Kirkkoharju. Tien varressa rinteessä kasvaa isoja koivuja.

Kohteen kulttuurihistoriallisten arvojen säilymisen kannalta tärkeää on:

- Päärakennuksen alkuperäisten arkkitehtonisten ja rakennusperinteisten piirteiden säilyttäminen sekä rakennuksen kunnostaminen alkuperäisiä materiaaleja käyttäen.

Osayleiskaava tekeillä.

Peruskartta 2018 ja ortoilmakuvat. Maanmittauslaitos. http://www.paikkatietoikkuna.fi/

Pirkanmaan seutukaavoitus; Pirkanmaan kullttuurihistorialliset kohteet.

Tampereen seutukaavaliitto 1990.

Raitio, Raine. Längelmäveden seudun historia 2,Kuhmalahden historia II. 1949.

Tiusanen, Pauliina. Kulttuuriympäristöinventointi, Kuhmalahti. 2003.

Vehkajärvi eilen, tänään, huomenna. Vehkajäven kyläsuunnitelma. 2001.