Pirkanmaan maakuntamuseolta on pyydetty lausuntoa otsikon mukaisesta hankkeesta. Viskari kuuluu Valkkisen kantatiloihin. Lukuisista rakennuksista koostuva tilakeskus sijaitsee peltoaukean keskellä, jonne se on siirretty isojaon seurauksena. Päärakennuksen vanhin osa on todennäköisesti siirretty paikalle kylätontilta.

Viskari sijaitsee Vesilahden kulttuurimaisemien valtakunnallisesti arvokkaassa maisemassa. Viskari on inventoitu osana Vesilahden Koskenkylän ympäristön osayleiskaava-alueen rakennusinventointia, ja tilakeskuksella kokonaisuudessaan on todettu olevan rakennusperinteistä, asutushistoriallista ja maisemallista arvoa. Inventoinnissa tilakeskus on arvotettu 1. luokkaan. Viskari on suojeltu Koskenkylän osayleiskaavassa merkinnällä /s: "Kulttuurihistoriallisesti merkittävä rakennetun ympäristön kohde. Kohde on rakennetun kulttuuriympäristön kannalta merkittävä, ja se tulisi säilyttää. Korjausrakentamisessa tulee kiinnittää huomiota kohteen kulttuurihistoriallisiin ominaispiirteisiin. Mahdollisessa muutostilanteessa on haettava purkulupa." Tilakeskuksen alueelta ei tunneta arkeologisia kohteita.

Maakuntamuseon rakennustutkija ja perinnerakennusmestari tekivät kohteeseen maastotarkastuksen 1.2.2019. Tarkastuksen aikana havaittiin seuraavaa: Tilan päärakennus muodostuu pitkänomaisesta, yhtenäiselle lohkokiviperustukselle rakennetusta hirsitalosta, jonka pohjoispäätyyn on myöhemmin rakennettu arviolta yhtä suuri laajennusosa. Rungot muodostavat yhdessä L-kirjaimen, jonka sisäsivuilla on molemmille siiville omat kuistit ja sisäänkäynnit. Nämä rakennuksen osat ovat keskenään hyvin erikuntoiset. Pohjoisen laajennusosan länsipäädyssä on hyvin matala perustus kalliolla, joka johtaa piha-alueen hulevedet talon alle. Alapohja ei ole tuulettunut ja on jo romahtanut muutaman neliömetrin alalta. Toinen pääty on perustettu routivalle maaperälle ja liitetty kevyesti, lattarautasidoksin, vanhaan rakennukseen. Pohjoisen laajennusosan perustuskivet ovat kaatuneet, hirsirunko levinnyt liitoksistaan ja kattorakenteet vääntyneet. Betonitiilikate on vuotanut jo pitkään useasta kohdasta, myös välikatto on paikoin sortunut. Pahimmat vauriot ovat laajennuksen puolella, uuden ja vanhan osan liittymäkohdassa, jossa myös vanhemman hirsikehikon nurkkaliitokset ovat lahovaurioituneet.

Alkuperäinen osa rakennusta on ryhdikäs ja silmämääräisesti arvioiden tyydyttävässä kunnossa. Sitä on kunnostettu 1980-luvulla, jolloin mm. ikkunat on vaihdettu ja kuisti uudistettu käsittämään eteisen lisäksi saunan ja pesutilat. Märkätilat ovat aistinvaraisen arvion perusteella käyttöikänsä päässä ja uusimisen tarpeessa, samalla on syytä tutkia koko 1980-luvun laajennuksen kunto. Talon vanhassa osassa on säilynyt useita alkuperäisiä tulisijoja ja joitakin vanhoja kattopintoja listoituksineen. Laajennusosan liitoskohtaa lukuunottamatta ei vanhan rakennusosan vesikatossa, runkorakenteissa tai perustuksissa ole nähtävissä vakavia vaurioita, joskin tarkasteluhetkellä lumipeite rajoitti havainnointia. Liitoskohdan lahovaurioiden kunnostaminen on mahdollista kokonaisuutta ajatellen kohtuullisin hirsikorjauksin sekä kunnostamalla alkuperäiset päätykolmion ja räystään rakenteet.

Tarkastuksen perusteella todettiin päärakennuksen pohjoisen laajennusosan olevan niin pahoin vaurioitunut, että sen korjaamiseen vaadittavat toimenpiteet ovat verratavissa uudisrakentamiseen. Rakennuksessa on myös ilmeinen sortumavaara. Näillä perusteilla päärakennuksen pohjoisen laajennusosan purkaminen on mahdollista. Purkutyö on suositeltavaa tehdä hallitusti, irrottaen ehjinä kierrätykseen kaikki käyttökelpoiset rakennusosat, esimerkiksi ovet karmeineen.

Silmämääräisesti tarkasteltuna päärakennuksen vanhin osa on kuitenkin rakenteiltaan pääosin tyydyttävässä kunnossa ja laajennusosan liitoskohdan hirsivauriot ovat sen osalta suhteellisen vähäiset ja korjattavissa. 1980-luvun laajennus märkätiloineen on todennäköisesti rakennuksen huonokuntoisin osa. Talouskeskuksen tulevaa asuinrakennusratkaisua suunniteltaessa on suositeltavaa vielä selvittää vaihtoehtoa, jossa nykyisen päärakennuksen vanhin osa säilytetään, kunnostetaan ja tarvittaessa muokataan edelleen asuinkäyttöön. Rakennuksen perushahmo, sijoittuminen ja yksityiskohdat kuten kattotuolien päät sekä sisätiloissa säilyneet kaakeliuunit, sisäkatot ja listoitukset kertovat rakennuksen iästä ja tilan historiasta. Vanha rakennus istuu arvokkaaseen ympäristöönsä tavalla, joka ei ole uudisrakennuksella korvattavissa.

Pirkanmaan maakuntamuseolta on pyydetty lausuntoa otsikon mukaisesta hankkeesta. Viskari kuuluu Valkkisen kantatiloihin. Lukuisista rakennuksista koostuva tilakeskus sijaitsee peltoaukean keskellä, jonne se on siirretty isojaon seurauksena. Päärakennuksen vanhin osa on todennäköisesti siirretty paikalle kylätontilta.Viskari sijaitsee Vesilahden kulttuurimaisemien valtakunnallisesti arvokkaassa maisemassa. Viskari on inventoitu osana Vesilahden Koskenkylän ympäristön osayleiskaava-alueen rakennusinventointia, ja tilakeskuksella kokonaisuudessaan on todettu olevan rakennusperinteistä, asutushistoriallista ja maisemallista arvoa. Inventoinnissa tilakeskus on arvotettu 1. luokkaan. Viskari on suojeltu Koskenkylän osayleiskaavassa merkinnällä /s: "Kulttuurihistoriallisesti merkittävä rakennetun ympäristön kohde. Kohde on rakennetun kulttuuriympäristön kannalta merkittävä, ja se tulisi säilyttää. Korjausrakentamisessa tulee kiinnittää huomiota kohteen kulttuurihistoriallisiin ominaispiirteisiin. Mahdollisessa muutostilanteessa on haettava purkulupa." Tilakeskuksen alueelta ei tunneta arkeologisia kohteita.Maakuntamuseon rakennustutkija ja perinnerakennusmestari tekivät kohteeseen maastotarkastuksen 1.2.2019. Tarkastuksen aikana havaittiin seuraavaa: Tilan päärakennus muodostuu pitkänomaisesta, yhtenäiselle lohkokiviperustukselle rakennetusta hirsitalosta, jonka pohjoispäätyyn on myöhemmin rakennettu arviolta yhtä suuri laajennusosa. Rungot muodostavat yhdessä L-kirjaimen, jonka sisäsivuilla on molemmille siiville omat kuistit ja sisäänkäynnit. Nämä rakennuksen osat ovat keskenään hyvin erikuntoiset. Pohjoisen laajennusosan länsipäädyssä on hyvin matala perustus kalliolla, joka johtaa piha-alueen hulevedet talon alle. Alapohja ei ole tuulettunut ja on jo romahtanut muutaman neliömetrin alalta. Toinen pääty on perustettu routivalle maaperälle ja liitetty kevyesti, lattarautasidoksin, vanhaan rakennukseen. Pohjoisen laajennusosan perustuskivet ovat kaatuneet, hirsirunko levinnyt liitoksistaan ja kattorakenteet vääntyneet. Betonitiilikate on vuotanut jo pitkään useasta kohdasta, myös välikatto on paikoin sortunut. Pahimmat vauriot ovat laajennuksen puolella, uuden ja vanhan osan liittymäkohdassa, jossa myös vanhemman hirsikehikon nurkkaliitokset ovat lahovaurioituneet.Alkuperäinen osa rakennusta on ryhdikäs ja silmämääräisesti arvioiden tyydyttävässä kunnossa. Sitä on kunnostettu 1980-luvulla, jolloin mm. ikkunat on vaihdettu ja kuisti uudistettu käsittämään eteisen lisäksi saunan ja pesutilat. Märkätilat ovat aistinvaraisen arvion perusteella käyttöikänsä päässä ja uusimisen tarpeessa, samalla on syytä tutkia koko 1980-luvun laajennuksen kunto. Talon vanhassa osassa on säilynyt useita alkuperäisiä tulisijoja ja joitakin vanhoja kattopintoja listoituksineen. Laajennusosan liitoskohtaa lukuunottamatta ei vanhan rakennusosan vesikatossa, runkorakenteissa tai perustuksissa ole nähtävissä vakavia vaurioita, joskin tarkasteluhetkellä lumipeite rajoitti havainnointia. Liitoskohdan lahovaurioiden kunnostaminen on mahdollista kokonaisuutta ajatellen kohtuullisin hirsikorjauksin sekä kunnostamalla alkuperäiset päätykolmion ja räystään rakenteet.Tarkastuksen perusteella todettiin päärakennuksen pohjoisen laajennusosan olevan niin pahoin vaurioitunut, että sen korjaamiseen vaadittavat toimenpiteet ovat verratavissa uudisrakentamiseen. Rakennuksessa on myös ilmeinen sortumavaara. Näillä perusteilla päärakennuksen pohjoisen laajennusosan purkaminen on mahdollista. Purkutyö on suositeltavaa tehdä hallitusti, irrottaen ehjinä kierrätykseen kaikki käyttökelpoiset rakennusosat, esimerkiksi ovet karmeineen.Silmämääräisesti tarkasteltuna päärakennuksen vanhin osa on kuitenkin rakenteiltaan pääosin tyydyttävässä kunnossa ja laajennusosan liitoskohdan hirsivauriot ovat sen osalta suhteellisen vähäiset ja korjattavissa. 1980-luvun laajennus märkätiloineen on todennäköisesti rakennuksen huonokuntoisin osa. Talouskeskuksen tulevaa asuinrakennusratkaisua suunniteltaessa on suositeltavaa vielä selvittää vaihtoehtoa, jossa nykyisen päärakennuksen vanhin osa säilytetään, kunnostetaan ja tarvittaessa muokataan edelleen asuinkäyttöön. Rakennuksen perushahmo, sijoittuminen ja yksityiskohdat kuten kattotuolien päät sekä sisätiloissa säilyneet kaakeliuunit, sisäkatot ja listoitukset kertovat rakennuksen iästä ja tilan historiasta. Vanha rakennus istuu arvokkaaseen ympäristöönsä tavalla, joka ei ole uudisrakennuksella korvattavissa.