Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainittuun rakennuslupahakemukseen. Antaverkan tilan päärakennukseen on tekeillä laaja peruskorjaus, jossa mm. uusitaan julkisivurappaus, ikkunat, vesikate sekä myöhemmin lisätyt invaluiska ja kellarin portaan betonikatos seinineen. Pirkanmaan maakuntamuseo on tutustunut muutossuunnitelmiin ja toteaa niistä seuraavaa.

Antaverkka on vuorineuvos Gösta Sumeliuksen Keijärven Eerolan torpan paikalle 1900-luvun alussa rakennuttama näyttävä kartanomainen pihapiiri. Vuonna 1923 valmistuneen, pääosin 1920-luvun klassismin tyylipiirteitä edustavan päärakennuksen on suunnitellut arkkitehti Birger Federley. Edustustila liittyy Tampereen porvareiden 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella yleiseen tapaan hankkia lähialueilta huviloita tai maatiloja kesänviettopaikoiksi. Antaverkka on toiminut myöhemmin puutarhaharjoittelutilana, lastenkotina ja Tampereen kaupungin omistamana leirikeskuksena.

Alueella on voimassa Pirkanmaan 2040 maakuntakaava (2017), jossa päärakennus on merkitty osaksi Antaverkan maakunnallisesti arvokasta kulttuurimaisemaa. Merkintä perustuu selvitykseen Kulttuurimaisemat 2016, Pirkanmaan maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaat maatalousalueet (Pirkanmaan liitto, 2016), jossa Antaverkan pihapiiri päärakennuksineen on merkitty arvoalueen rakennuskulttuurin ydinalueeksi. Lisäksi alueella on voimassa Ylöjärven haja-asutusalueen osayleiskaava, jossa pihapiirillä on suojelumerkintä (SR/s, rakennuslainsäädännön nojalla suojeltava rakennuskohde, jonka ympäristö on säilytettävä). Myös vireillä olevassa osayleiskaavan muutoksessa kohde on merkitty maisema- ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi ympäristöksi, jolla ympäristö säilytetään. Merkintä perustuu selvitykseen Maaseutualueen rakennus- ja maisemahistoriallinen inventointi (FCG, 2009), jonka mukaan Antaverkka edustaa arkkitehtonisesti korkeatasoista rakentamista ja liittyy olennaisesti Tampereen ja Pirkanmaan teollistumiseen.

Päärakennus on vanhojen valokuvien sekä tehdyn värianalyysin perusteella ollut vaalea. Rappaus on uusittu myöhemmin rakennukseen sopimattoman värisenä vihreänä ja materiaaliltaan modernina. Rakennuslupa-aineistojen perusteella julkisivurappaus uusitaan kokonaan kalkkirappauksena ja väri palautetaan lähemmäksi ajalle tyypillistä. Pääväriksi on valittu punertavanvaalea beige ja koristeosien väriksi taitettu valkoinen. Todennäköisesti myöhemmin lisätty kellarin sisäänkäynnin betonikatos puretaan ja tilalle rakennetaan uusi puurakenteinen suoja. Huonokuntoinen vesikate korvataan uudella tummanharmaalla konesaumatulla peltikatteella. Näiltä osin maakuntamuseolla ei ole suunnitelmista huomautettavaa.

Aineistojen perusteella muutosten yhteydessä julkisivujen ja katon turvavarusteet, kuten parvekkeen kierreportaat, talotikkaat, seinätikkaat, lapetikkaat, siirtymäputket, kattosillat ja lumiesteet uusitaan ja kaiteiden käsijohteita korotetaan. Modernit, standardien mukaiset varusteet parantavat turvallisuutta, mutta sopivat usein huonosti vanhaan arvorakennukseen. Uudet turvavarusteet tulisi valita mahdollisimman huomaamattomiksi ja maalata taustansa värisiksi. Terassin ja parvekkeen kaiteisiin lisättävät käsijohteet tulee kiinnittää alkuperäisiä kaiteita sisemmäksi, jotta ne jäävät vähemmän näkyviin.

Ikkunat on tarkoitus uusia puitejaoltaan vastaavilla puuikkunoilla. Uusiminen on hyväksyttävää, mikäli ikkunat on jo kertaalleen uusittu, mutta mikäli rakennuksen ikkunat ovat alkuperäisiä, tulisi niiden kunnostamista ja säilyttämistä vielä tutkia. Osa rakennuksen kulttuurihistoriallisista arvoista on sitoutunut sen rakennusmateriaaleihin, siksi korjaus- ja muutostöissä on tärkeä pyrkiä säilyttämään kaikki korjattavissa olevat rakennusosat ja suosia rakentamisaikakaudelle tyypillisiä, perinteisiä materiaaleja, työtapoja ja teknisiä ratkaisuja.

Lisäksi on tarkoitus korvata vanha terassille johtava teräksinen invaluiska rakentamalla tilalle uusi luonnonkivireunainen, teräsritiläpintainen ja teräskaiteella varustettu luiska. Korkeuserosta johtuen luiska ulottuisi itäsivulta rakennuksen kulman ympäri ja lähes koko eteläpäädyn mitalle. Rakennelma vaikuttaa varsin massiiviselta ja peittää ison osan kahdesta julkisivusta, vaikka se materiaaleiltaan ja muodoiltaan osin onkin koitettu sovittaa rakennuksen tyyliin. Pirkanmaan maakuntamuseo suosittaakin vielä harkitsemaan luiskan sijaan muita esteettömyyden turvaavia ratkaisuja, kuten henkilönostinta.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainittuun rakennuslupahakemukseen. Antaverkan tilan päärakennukseen on tekeillä laaja peruskorjaus, jossa mm. uusitaan julkisivurappaus, ikkunat, vesikate sekä myöhemmin lisätyt invaluiska ja kellarin portaan betonikatos seinineen. Pirkanmaan maakuntamuseo on tutustunut muutossuunnitelmiin ja toteaa niistä seuraavaa.

Antaverkka on vuorineuvos Gösta Sumeliuksen Keijärven Eerolan torpan paikalle 1900-luvun alussa rakennuttama näyttävä kartanomainen pihapiiri. Vuonna 1923 valmistuneen, pääosin 1920-luvun klassismin tyylipiirteitä edustavan päärakennuksen on suunnitellut arkkitehti Birger Federley. Edustustila liittyy Tampereen porvareiden 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella yleiseen tapaan hankkia lähialueilta huviloita tai maatiloja kesänviettopaikoiksi. Antaverkka on toiminut myöhemmin puutarhaharjoittelutilana, lastenkotina ja Tampereen kaupungin omistamana leirikeskuksena.

Alueella on voimassa Pirkanmaan 2040 maakuntakaava (2017), jossa päärakennus on merkitty osaksi Antaverkan maakunnallisesti arvokasta kulttuurimaisemaa. Merkintä perustuu selvitykseen Kulttuurimaisemat 2016, Pirkanmaan maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaat maatalousalueet (Pirkanmaan liitto, 2016), jossa Antaverkan pihapiiri päärakennuksineen on merkitty arvoalueen rakennuskulttuurin ydinalueeksi. Lisäksi alueella on voimassa Ylöjärven haja-asutusalueen osayleiskaava, jossa pihapiirillä on suojelumerkintä (SR/s, rakennuslainsäädännön nojalla suojeltava rakennuskohde, jonka ympäristö on säilytettävä). Myös vireillä olevassa osayleiskaavan muutoksessa kohde on merkitty maisema- ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi ympäristöksi, jolla ympäristö säilytetään. Merkintä perustuu selvitykseen Maaseutualueen rakennus- ja maisemahistoriallinen inventointi (FCG, 2009), jonka mukaan Antaverkka edustaa arkkitehtonisesti korkeatasoista rakentamista ja liittyy olennaisesti Tampereen ja Pirkanmaan teollistumiseen.

Päärakennus on vanhojen valokuvien sekä tehdyn värianalyysin perusteella ollut vaalea. Rappaus on uusittu myöhemmin rakennukseen sopimattoman värisenä vihreänä ja materiaaliltaan modernina. Rakennuslupa-aineistojen perusteella julkisivurappaus uusitaan kokonaan kalkkirappauksena ja väri palautetaan lähemmäksi ajalle tyypillistä. Pääväriksi on valittu punertavanvaalea beige ja koristeosien väriksi taitettu valkoinen. Todennäköisesti myöhemmin lisätty kellarin sisäänkäynnin betonikatos puretaan ja tilalle rakennetaan uusi puurakenteinen suoja. Huonokuntoinen vesikate korvataan uudella tummanharmaalla konesaumatulla peltikatteella. Näiltä osin maakuntamuseolla ei ole suunnitelmista huomautettavaa.

Aineistojen perusteella muutosten yhteydessä julkisivujen ja katon turvavarusteet, kuten parvekkeen kierreportaat, talotikkaat, seinätikkaat, lapetikkaat, siirtymäputket, kattosillat ja lumiesteet uusitaan ja kaiteiden käsijohteita korotetaan. Modernit, standardien mukaiset varusteet parantavat turvallisuutta, mutta sopivat usein huonosti vanhaan arvorakennukseen. Uudet turvavarusteet tulisi valita mahdollisimman huomaamattomiksi ja maalata taustansa värisiksi. Terassin ja parvekkeen kaiteisiin lisättävät käsijohteet tulee kiinnittää alkuperäisiä kaiteita sisemmäksi, jotta ne jäävät vähemmän näkyviin.

Ikkunat on tarkoitus uusia puitejaoltaan vastaavilla puuikkunoilla. Uusiminen on hyväksyttävää, mikäli ikkunat on jo kertaalleen uusittu, mutta mikäli rakennuksen ikkunat ovat alkuperäisiä, tulisi niiden kunnostamista ja säilyttämistä vielä tutkia. Osa rakennuksen kulttuurihistoriallisista arvoista on sitoutunut sen rakennusmateriaaleihin, siksi korjaus- ja muutostöissä on tärkeä pyrkiä säilyttämään kaikki korjattavissa olevat rakennusosat ja suosia rakentamisaikakaudelle tyypillisiä, perinteisiä materiaaleja, työtapoja ja teknisiä ratkaisuja.

Lisäksi on tarkoitus korvata vanha terassille johtava teräksinen invaluiska rakentamalla tilalle uusi luonnonkivireunainen, teräsritiläpintainen ja teräskaiteella varustettu luiska. Korkeuserosta johtuen luiska ulottuisi itäsivulta rakennuksen kulman ympäri ja lähes koko eteläpäädyn mitalle. Rakennelma vaikuttaa varsin massiiviselta ja peittää ison osan kahdesta julkisivusta, vaikka se materiaaleiltaan ja muodoiltaan osin onkin koitettu sovittaa rakennuksen tyyliin. Pirkanmaan maakuntamuseo suosittaakin vielä harkitsemaan luiskan sijaan muita esteettömyyden turvaavia ratkaisuja, kuten henkilönostinta.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.