Tolvilan kartanon tilakeskuksessa ovat: 1. asuinrakennus (n. 1800/1989/90), 2. asuinrakennus (n. 1900), 3. asuinrakennus (2005), 4. puotirakennus (1800-loppupuoli), 5. vilja-aitta (1800-l loppupuoli), 6. vanha maakellari, 7. heinävarasto (1900-l vaihde), 8a Hevostalli (1990) ja sen 8b laajennus (2004), 9. peltihalli, 10. kellokivi, 11. ravirata 12. hiittisuora ja autotalli 13. (2005) Tolvilan kartano on muodostettu 1610-luvulla ja se omaa asutushistoriallista erityismerkitystä, varsinkin sijaitessaan vanhalla, viimeistään 1600-luvulla syntyneellä paikallaan. Vanhaa rakennuskantaa pihapiirissä ovat päärakennus (noin vuonna 1800 rakennettu) ja 2. asuinrakennus (1900 rakennettu) sekä vanha puoti, vilja-aitta ja maakellari. Kokonaisuus on rakennuksiin tehdyistä suurehkoista uudistuksista huolimatta rakennushistoriallisesti arvokas. Lisäksi puistomaisessa pihassa on vanhoja pihapuita, kuten mm. yli 300 vuotta vanha tammi. Tolvilan kartanon pihapiiri sijaitsee lähellä Jumusen vesistöä. Tilakeskus sijaitsee kuusivaltaisen harjanteen länsisivulla, ja ympärillä aukeavat laajat peltoaukeat. Lounaispuolella on pienempiä metsäsaarekkeita. Nykyinen talouspiha jää luoteispuolelle, n. 100 metrin päähän. Sen jatkeena on 1990-luvulla rakennettu ravirata ja hiittisuora. Paikalla on ollut rakennuksia viimeistään 1700-luvulla, joten sitä voi pitää myös mahdollisena kyläpaikkana.

1. Asuinrakennus, n. 11X25 metriä on remontoitu vuosina 1989/90. Tällöin rakennuksen sisä- ja ulkopinnat uusittiin täydellisesti ajan henkeen ja materiaalein. Vanhaa on säilynyt salin katossa, jossa vanhat laudalla maalatut koristeet ovat jääneet uuden sisäkaton alle. Myös keskeissalijärjestelmään pohjautuva huonejako on pääpiirteissään säilynyt. Rakennus on tehty luonnonkivistä laastilla muuratun kivijalan päälle. Loivassa rinteessä olevan kivijalan länsipäässä on pieni kaksiosainen kellariosa. Sisäseinät ovat valkoiseksi rapatut. Hirsirunko on vuorattu renesanssihenkisellä kolmiosaisella vuorauksella. Väri on vaalean keltainen, listat valkoiset. Ikkunat ovat 1-ruutuiset, kapealla pintalistalla imitoidaan 6-ruutuisuutta. Ikkunoiden yläpuolella on haukkaikkunat. Satulakatto on katettu tiilikuvioidulla profiilipellillä. Itäpäässä on vintillä huoneita. Rakennuksen alkuperäinen huonejako on karoliininen, jota on myöhemmin jatkettu kahdella kamarilla itäpäästä. Jatko-osa on aavistuksen leveämpi, mikä näkyy hyvin ulkopuolelta. Pohjoisen puolella on ruutuikkunoilla varustettu satulakattoinen umpikuisti, henki sama kuin varsinaisessa rungossa. Kuistin ulkoportaissa käytetty liuskekiveä. Rakennusta on remontoitu myös 1950- ja 60-luvulla.

2, asuinrakennus, n. 10x13 metriä, on rakennettu rakennusta vanhemman kivijalan päälle. Kivijalka on muurattu erikokoisista luonnon- ja lohkokivistä. Kivijalassa on pieni kellaritila, jonka seinät ovat kiveä, katto on betonia ja ratakiskoa. Rakennuksen itäpäädyssä on umpikuisti ja länsipäädyssä kahden pylvään kannattama aumakattoinen avokuisti. Hirsirunko on vuorattu keltaiseksi peiterimavuorauksella, päätykolmiot ovat helmiponttipaneelia. Itäpään umpikuisti, joka sulautuu rakennukseen, on vuorattu kolmiosaisella, helmipontti, keilapontattu vaakalauta ja helmiponttipaneloinnilla. Nurkkalistat, kuistin pylväät, ikkunoiden vuorilaudat ja tympanonkoriste ovat valkoiset. Ikkunat ovat pääasiallisesti vanhat T-karmilliset, lasi puhallettua. Osassa ikkunoista yläikkuna on jaettu pienempiin ruutuihin ristikoilla. Tätä ristikkokoristelua on käytetty mm. itäpään kuistissa ja pihanpuoleisessa julkisivussa Lisäksi on päätykolmioissa ( 4 kpl) on käytetty kolmiosaista kaari-ikkunaa. Näissä on 1800-luvun kulmasaranat. Satulakatto on katettu mustaksi maalatulla saumapellillä. Rakennus on rakennettu Nyqvistin aikana (1878-1915) Muistitiedon mukaan rakennus olisi tehty syytinkitaloksi. Rakennusvuodeksi on mainittu 1900.

3. Vanhan pihapiirin eteläpuolelle on rakennettu uusi mansardikattoinen omakotitalo.

4. Puotirakennus on aikaisemmin ollut osa pitkää rakennusta, jossa oli tilan työväen asuntoja. Luhtimainen puoti on rakennettu rinteeseen nurkkakivien ja kivistä ladottujen tolppien varaan. Alakerrassa on kolme ovea, ylhääällä yksi. Pitkänurkkainen, vuoraamaton hirsirunko on maalattu punaiseksi. Nurkat ja ovien vuorilaudat ovat valkoiset. Takaseinässä on kolme pientä ikkunaa. Luhtiosaa kannattaa neljä valkoiseksi maalattua pilaria, luhdin aita maalattu punaiseksi. Vinopaneloidut lautaovet ovat maalattu vaaleanruskeaksi. Aumakatto on katettu profiilipellillä.

5. Viljamakasiini on rakennettu nurkkakiville. Kookas, 2-kerroksinen hirsirakennus on rakenteeltaan kaksiosainen. Itäpuoli on vanhempaa, pitkänurkkaista tyyppiä. Länsipuolen nurkat ja alimmat hirsikerrat ovat lohenpyrstöliitoksia. Rakennus on tehty hyödyntämällä vanhempaa hirsirunkoa. Rakennus on aikaisemmin ollut rapattu, josta muistuttaa tikkujen tiheä verkko seinän pinnassa. Myös päädyissä olevat pienet ikkunat ja ovi ovat jääneet selkeästi hirsipintaa ulommaksi. Rappaus on purettu 1980-luvulla. Rappaus oli väriltään valkoinen. Rakennuksen satulakatto on katettu profiilipellillä.

6. Maakellari sijaitsee keskellä vanhaa pihapiiriä, nykyisessä puistossa. Kellarissa on kivistä holvattu katto. Rakennusaikaa ei tunneta.

Pääosa talousrakennuksista on sanottu rakennetun Nyqvistin aikana. Samoin pihan toinen asuinrakennus on rakennettu hänen aikana. Muistietona kerrotaan Nyqvistin rakentaneen sen syytinkitaloksi. Rakennuksen eteläpuolella oli kartanon puutarha ja kasvihuoneet. Pihapiiri muuttui 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alkupuolella, jolloin huonokuntoisia rakennuksia purettiin mm. navetta, puodin jatkeena ollut asuinrakennus sekä pienempiä talousrakennuksia. Päärakennus remontoitiin perusteellisesti, vanhaa jäi vain hirsirunko ja kivijalka. Myös puutarha kasvihuoneineen katosi näissä uudistuksissa. Tilalle tuli hevostoimintaa mm. ravirata, hiittisuora ja hevosaitaukset. Suunnitelmissa oli myös kaavoittaa tilan rannat asutukselle. Nykyinen 110 hehtaarin tila on muodostettu vuonna 1998.

1900-luvulla Tolvilan kartanon omistivat Karl Nyqvist (1878-1915), Onni Tuurala (1915-1918), Väinö Peltonen (1918-1920), Oskari Jaakkola (1920-1933), Osmo Sillman ja hänen perikuntansa (1933-1988), Jorma Kulmala (1989-1994), Esko Latvanen 1994-2002 ja Jarmo Latvanen (2002- )

Tolvilan kartano oli 1940-luvulla kooltaan n. 354 hehtaaria, josta noin 100 oli peltoa. Nykyinen Tolvila käsittään noin 150 hehtaaria, joskin osa maista on hankittu ostamalla. Nykyisin Tolvilan peltoja viljellään ja tilalla harjoitetaan 1990-luvulla aloitettua ravitoimintaa. Vanhat rakennukset ja pihapiiri pyritään säilyttämään ennallaan.

Tolvilan kartanon pihapiiri sijaitsee lähellä Jumusen vesistöä. Viialan keskustaan on matkaa linnutietä n. 2 kilometriä. Tilakeskus sijaitsee kuusivaltaisen harjanteen länsisivulla, jonka ympärillä aukeavat laajat peltoaukeat. Lounaispuolella on pienempiä metsäsaarekkeita. Päärakennuksen länsipuolelle jää pieni puistomainen pihapiiri, jota rajaavat päärakennuksen lisäksi puotirakennus ja 2. asuinrakennus. Puistossa on mm. vanhoja tammia, lehmuksia ja yksittäisiä pihtakuusia. Lisäksi on pensaskasvillisuutta. Nykyinen talouspiha jää luoteispuolelle, n. 100 metrin päähän. Sen jatkeena on 1990-luvulla rakennettu ravirata ja hiittisuora. Hiittisuoran eteläpäässä on suurehko kivi, joka on halkaistu rakennusmateriaaliksi. Käyttö ei ole toteutunut ja kivi on jäänyt halkaistuna paikalleen. Tilan lounaispuolella on metsäsaareke, jossa on talousrakennus. Paikalla on ollut rakennuksia viimeistään 1700-luvulla, joten sitä voi pitää myös mahdollisena kyläpaikkana. Lähellä entisen Alkkulanlahden rantaa on metsäsaareke, jossa on ns. kellokivi, jota ympäröivät pihtakuuset. Kuusia on istutettu n. 20 kappaletta ja ne ovat eri-ikäisiä. Kuuset muodostavat suoria riviä, joskaan niiden kulttuurimerkityksestä ei tässä raportissa ei ole voitu tutkia. Muistitiedon mukaan kuusia olisi kiven ympärillä 12 ja niihin olisi tehty merkintöjä. Tolvilan pellot ovat osa 1900-luvulla kuivuneiden Alkkulan- ja Riitiälänjärven ympäristöön raivattua peltoaukeata. Peltoaukean laidoilla on useita eri kylien vanhoja pihapiiriä. Niitä ovat mm. Taipaleen Hinkka ja Hyrkäs sekä Riitiälän Anttila, Mutonen ja Toorikka.

Heiskanen, J. Viiala. Rakennetun ympäristön ja kulttuurimaiseman inventointi 2005-2006