Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitun kiinteistön asuinrakennusta koskevasta kuntoarviosta ja mahdollisuudesta jättää ko. rakennus ilman suojelumerkintää vireillä olevassa asemakaavassa. Tampereen kaupunki on antanut ohjeen kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten kuntoarvion tekemisestä ja maakuntamuseota pyydetään myös arvioimaan ovatko tehdyt kuntoarviot riittäviä.

Rimminkatu 13:n pihapiirissä oleva ja tämän kuntoarvion kohteena ollut asuinrakennus on tyypiltään yksittäispientalo. Sen vanhin osa on 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun välisenä aikana rakennettu huoneen ja keittiön hirsimökki, jota on sittemmin laajennettu kahdesti. Rakennuksen alkuperäinen muoto ja tyylipiirteet ovat kadonneet laajennuksissa ja peruskorjauksessa, mutta 1920-luvun laajennuksen jälkeinen perusmuoto on säilynyt tunnistettavana. Rakennus on arvioitu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi osana Pispalanrinteen valtakunnallisesti arvokasta rakennettua kulttuuriympäristöä (RKY). Lisäksi se sijaitsee asemakaavaa varten 2009 laaditussa rakennusinventoinnissa rajatulla Rimminkadun varren kulttuurihistoriallisella arvoalueella.

Maakuntamuseolle on toimitettu 23.4.2018 päivätty selvitys, jossa rakennuksen kuntoa on arvioitu. Vaikka selvitys ei täysin noudata annettua ohjetta ja unohtaa kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kohteen erityisluonteen ja vanhojen raken-nusosien kunnostamismahdollisuuksien arvioinnin, on aineisto katsottavissa riittäväksi tässä tapauksessa. Maastokatselmuksen sekä maakuntamuseolle toimitetun aineiston perusteella on todettavissa, että puutteellisesta sadevesien ohjauksesta johtuen sadevesi on päässyt kastelemaan rakennuksen alaosien kantavia rakenteita aiheuttaen laajoja vaurioita alapohjien ja seinien rakentei-siin. Katon vuotaminen puolestaan on vaurioittanut katon rakenteita ja yläpoh-jaa. Pesutilojen puutteellinen ja rikkoutunut vedeneristys taas on vauriottanut alapohjaa. Rakennuksessa ei ole ilmanvaihtoa ja vesi- ja viemäriputket ovat käyttöikänsä päässä. Vaurioiden korjaaminen edellyttää lähes uudisrakentami-seen verrattavia toimia, jolloin myös rakennuksen kulttuurihistorialliset arvot pääosin menetetään. Suojelumerkinnän jättämiselle pois asemakaavasta on si-ten olemassa riittävät perusteet.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitun kiinteistön asuinrakennusta koskevasta kuntoarviosta ja mahdollisuudesta jättää ko. rakennus ilman suojelumerkintää vireillä olevassa asemakaavassa. Tampereen kaupunki on antanut ohjeen kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten kuntoarvion tekemisestä ja maakuntamuseota pyydetään myös arvioimaan ovatko tehdyt kuntoarviot riittäviä.Rimminkatu 13:n pihapiirissä oleva ja tämän kuntoarvion kohteena ollut asuinrakennus on tyypiltään yksittäispientalo. Sen vanhin osa on 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun välisenä aikana rakennettu huoneen ja keittiön hirsimökki, jota on sittemmin laajennettu kahdesti. Rakennuksen alkuperäinen muoto ja tyylipiirteet ovat kadonneet laajennuksissa ja peruskorjauksessa, mutta 1920-luvun laajennuksen jälkeinen perusmuoto on säilynyt tunnistettavana. Rakennus on arvioitu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi osana Pispalanrinteen valtakunnallisesti arvokasta rakennettua kulttuuriympäristöä (RKY). Lisäksi se sijaitsee asemakaavaa varten 2009 laaditussa rakennusinventoinnissa rajatulla Rimminkadun varren kulttuurihistoriallisella arvoalueella.Maakuntamuseolle on toimitettu 23.4.2018 päivätty selvitys, jossa rakennuksen kuntoa on arvioitu. Vaikka selvitys ei täysin noudata annettua ohjetta ja unohtaa kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kohteen erityisluonteen ja vanhojen raken-nusosien kunnostamismahdollisuuksien arvioinnin, on aineisto katsottavissa riittäväksi tässä tapauksessa. Maastokatselmuksen sekä maakuntamuseolle toimitetun aineiston perusteella on todettavissa, että puutteellisesta sadevesien ohjauksesta johtuen sadevesi on päässyt kastelemaan rakennuksen alaosien kantavia rakenteita aiheuttaen laajoja vaurioita alapohjien ja seinien rakentei-siin. Katon vuotaminen puolestaan on vaurioittanut katon rakenteita ja yläpoh-jaa. Pesutilojen puutteellinen ja rikkoutunut vedeneristys taas on vauriottanut alapohjaa. Rakennuksessa ei ole ilmanvaihtoa ja vesi- ja viemäriputket ovat käyttöikänsä päässä. Vaurioiden korjaaminen edellyttää lähes uudisrakentami-seen verrattavia toimia, jolloin myös rakennuksen kulttuurihistorialliset arvot pääosin menetetään. Suojelumerkinnän jättämiselle pois asemakaavasta on si-ten olemassa riittävät perusteet.