Paikallisesti arvokas.

Koskenkorva arvotettiin vuonna 1989 rakennushistoriallisesti ja maisemallisesti merkittäväksi. Rakennus on tyypillinen käsityöläisen mökki 1800-luvun lopulta. Se on ilmeisesti rakennettu alunperin parituvaksi, mutta vain toisessa tuvassa on uuni.

Koskenkorva on säilyttänyt hyvin rakennushistorialliset ja maisemalliset arvonsa. Kohteella on myös historiallista merkitystä yhtenä Kuhmoisten kirkonkylän vanhimmista säilyneistä asuinrakennuksista.

Vuoden 1989 inventoinnin mukaan Koskenkorva on Valkjärventien varrella sijaitseva käsityöläisen mökki 1800-luvun lopulta. Rakennus oli 1980-luvun lopulla vapaa-ajan asuntona. Hirsirakenteisen yksikerroksisen rakennuksen perusta on luonnonkivestä. Vuonna 1989 satulakaton katteena oli huopa ja ulkovuorauksena peiterimoitettu pystylaudoitus. Ulkoväreiltään rakennus oli keltainen ja punainen. Vuoden 1989 tietojen mukaan pitkät salvosnurkat on vuorattu jälkeenpäin. Luonnonkiviperusta on talon itäpuolelta korkea, länsipuolelta talo on melkein maassa kiinni. Itäseinujstalla on avokuisti. Talossa on pirtti ja huone sekä suuri kylmä tila pohjoisosassa.

Rakennus sijaitsee idyllisellä paikalla pienen puron varrella. Ympäristö oli päässyt villiintymään 1980-luvun lopulla. Naapurustossa on uusia 1980-luvulla ja vanhempia 1940- ja 1950-luvuilla rakennettuja omakotitaloja.

1980-luvulla rakennus ei kuulunut kaava-alueeseen. Se oli asuttuna vain osan vuodesta. Kesäasuntona sen säilyminen entisessä asussaan ei ollut taattu. Rakennus oli hiljalleen rapistumassa.

Koskenkorvan pihapiiri on vehreä ja hyvin hoidettu. Rakennus on hyvässä kunnossa. Lisäksi pihapiirissä sijaitsee uusi hirsirakenteinen saunarakennus ja vanhempi ulkorakennus.

Vuoden 1989 inventoinnin mukaan Koskenkorva sijaitsee Kopolan puron varrella. Toisella puolella on Kopolan vanha puromylly ja pärehöylä. Talo on ilmeisesti lohkottu Kaukolan tilan maista. Vieressä on myös kopolan ja Veikkalan tilojen maita. Talon entinen asukas Olga Göös oli käsityöläinen. Rakennus oli 1980-luvun lopulla ollut tyhjillään yli kymmenen vuotta. Sen omisti perikunta, joka piti sitä kesäasuntona. Rakennus oli vuonna 1989 melko ränsistynyt, mutta asuttavassa kunnossa. Pihapiirissä oli saunarakennus ja puuvaja, jossa oli myös ulkohuussi. Talo oli säilynyt hyvin vanhassa asussaan. Rakennus lienee vuorattu 1930-luvulla. Tämän jälkeen rakennuksen pohjoispäädyn ikkuna on peitetty. Avokuisti lienee tehty vuorauksen yhteydessä.