212312

Lintukalliontien historiallinen tielinja sisältyi Kangasalan Vesijärven eteläpään ja Messukylän (vuodesta 1924 Aitolahden) Nurmen väliseen paikallistiehen. Tielinja tai sen osia on kuvattu muun muassa Kuninkaan tiekartastossa (1790), isonjaon toimituskartassa (1792; H51 1/1 ja 1/3), Kuninkaan kartastossa (1776–1805) ja Senaatin kartastossa (1912; Poutiainen et al. 2010: 8–10; Luoto 2012: 2). Mutkitteleva tie saapui idän ja kaakon suunnasta Nurmen kylään, jossa se liittyi merkittävämpään kulkuväylään, pohjoinen–eteläsuuntaiseen Messukylän–Ruoveden tiehen. Viimeksi mainittu tie on kuvattu karttaan jo 1600-luvulla (Luoto 2012: 1).

Heti vt 9:n eteläpuolella vanha Lintukalliontie on tehnyt mutkan itään ja kiertänyt kalliomäen. Kyseinen mutka on oikaistu 1900-luvun lopulla vt 9:n parannuksen yhteydessä. Nyt mutka on maastossa asfalttipintaisena hylättynä tienä. Mutkan eteläpäässä on asfalttia poistettu parin kymmenen metrin matkalla ja vanhalle tielle on tehty uusi liittymä Lintukalliontielle. Yleisestä käytöstä pois jäänyt tielinjan osa on muinaisjäännösrekisterissä muuna kulttuuriperintökohteena.

Lintukalliontien maakaapelointiin liittyvässä kaivutyön valvonnassa 2012 tehtiin arkeologisesti mielenkiintoisia havaintoja kahdella valvotuista linjanosista, jotka sijaitsevat yhä käytössä olevalla tielinjan osalla. Itäisimmällä linjanosa C:llä havaittiin kahdessa kohtaa modernin tiekerroksen alaisia ja todennäköisesti historialliseen Kangasala-Nurmi (Messukylä – Ruovesi) tielinjaan liittyviä kerrostumia. Molemmissa kohdissa tummanruskean moreenin kerrostuma sijaitsi noin 25 cm syvyydessä ja oli paksuudeltaan 4 – 8 cm. Valvonnan arkeologisesti mielenkiintoisimmat tulokset saatiin Lintukallion tien poikki kaivetulta uralta linjanosa B:llä. Tien ylittävässä kaivannossa oli havaittavissa useita eri ikäisiä tiekerrostumia, joista vanhin lienee stratigrafisesti alimpana sijainnut tummanruskean, noensekaisen hiekan kerros. Sen sijaan linjanosa A:lta, jossa modernin maankäytön merkit jo silmämääräisesti olivat muuta aluetta voimakkaammat, ei havaintoja historialliseen tiehen liittyvistä kerrostumista tehty.