Vanha rajapaikka ja rajamerkki kahden kallioseinämän välisen rotkon Aitovuoren puoleisen (läntisen) seinämän tasanteella. Halkaisijaltaan 2 m kokoinen kiviraunio, korkeus 0.8 m. Voimakkaasti sammaloitunut, röykkiömäinen. Keskellä matalahko pystykivi. Paikka on merkitty vuoden 1792 (1807) isojakokartalla Kangasalan ja Messukylän väliselle rajalle. Kyseinen rajamerkki lienee ominaispiirteiden perusteella arvioituna paikan vanhin. N 6824695 E 338826, x 6823818 y 2498550. Längelmäveden seudun historiassa mainitaan Messukylän nuorimpien kylien Nurmen ja Palon sekä Kangasalan välillä käydyn rajakiistaa 1730-luvulla. Vuonna 1738 tehtiin rajantarkistus, joka pohjautui vanhoihin, ehkä jo keskiaikaisiin rajamerkkeihin. Rajankäynnin alkukohdaksi otettiin Aitovuoren rako, jossa Suvanto mainitsee jo vanhastaan olleen kiviröykkiön pystytettynä. Rajamerkki nyt kolmen tilan rajalla.

Aitovuoren rako b:

Rajamerkki kahden jyrkemmän kallioseinämän välisessä rotkossa, "raossa". Kyseessä on 3x3 m kokoinen laakea kiviröykkiö, korkeudeltaan 0.6 m. Sen keskellä on pystykivi, jota ympäröi 4 viisarikiveä pääilmansuuntiin. Tämä rajamerkki sijaitsee 14 noin 35 metriä edellä mainitusta rajamerkistä koilliseen. Ominaispiirteiden perusteella arvioituna lienee nuorempaa perua kuin ensin mainittu rajamerkki. E 6824709 N 338853, x 6823833 y 2498577. Rajamerkki nyt Kangasalan ja Tampereen rajalla, neljän tilan rajalla.

Aitovuoren rako c:

Pieni rajamerkki kalliopohjalla. Kyseessä on syrjällään oleva pystykivi, joka on tuettu muutamalla matalammalla kivellä. Koko 0.7 m. Sijaitsee kohteesta Aitovuoren rako a noin 9 m etelälounaaseen. Sijainnin ja ominaispiirteiden perusteella arvioituna lienee rajamerkeistä nuorin. N 6824686 E 338824, x 6823809 y 2498548. Rajamerkki nyt kolmen tilan rajalla tai aivan niiden tuntumassa. Kyseessä olevat rajamerkit ovat aivan todennäköisesti eri ikäisiä sekä erilaisissa rajankäynnin vaiheissa ja rajanmäärityksissä pystytettyjä. Ottaen kuitenkin huomioon paikan luonteen vanhana rajapaikkana, saattaa olla aiheellista arvioida rajamerkkejä ja rajapaikkaa kokonaisuutena sen muinaisjäännösstatuksesta ja suojelualueen rajauksesta päätettäessä. Koko Aitovuoren rakona tunnettu rotkoalue on hienossa luonnontilassa ympäristöstään poikkeava ja siten sikälikin huomionarvoinen. Alueella kasvaa pääasiassa vanhahkoa kuusimetsää kivikkoisessa ja kallioisessa rotkossa.