Kyseessä on historiallisen Kyrön- eli Hämeenkankaantien jakso (osa vanhaa maantielinjausta Tampere-Hämeenkyrö), joka on säilynyt maastossa metsäautotienä. Tielinjaus kuuluu myös valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Hämeenkankaantie (tie tunnetaan myös nimillä Kyrönkankaantie ja Pohjankankaantie) on yksi Suomen keskiaikaisista pääteistä ja on ollut myös ainoa reitti Satakunnasta ja Hämeestä Pohjanmaalle, jota on voitu kulkea kesäaikaan. Yhdessä Ylisen Viipurintien kanssa se muodosti myös lyhimmän reitin Pohjanmaalta Viipuriin. Kyrönkankaan suvitie mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1459, raivattuna Hämeenkankaan tienä 1556. Vuosina 1645–1675 se toimi postitienä Turusta pohjoiseen. Tien merkitys väheni postilinjan siirtyessä vuonna 1675 rantatielle sekä Ruovedeltä Pohjanmaalle johtavan tien valmistuttua.

Linjaus 1700-luvun kartan mukainen. Uskelasta Myllymäen puron sillan jälkeen etelään mentäessä vanha tielinja erkanee nykyisestä ja kaartuu siltä itään nousten Tolppamäenahteelle traktoriurana ja jatkuu edelleen mäen päällä etelään metsätieurana. Tie on inventointiraportin mukaan hoitamaton metsätie joka, miljööltään tuntuisi vaikuttavan ”alkuperäiseltä” 1500-luvun tieltä (Jussila et al. 2017). V. 1910 senaatinkartastossa tämä vanha maantieosuus on merkitty pienenä sivutienä. 1840-luvun pitäjänkartassa linjaus on sama kuin 1793 kartassa. Tielinjaosuus on siis poistunut valtatienä käytöstä vuosien 1848-1910 välillä.

Tielinjaosuus on toiminut myös kahden historiallien kylän, Uskelan ja Myllymäen, rajana, joten siihen voi liitttyä vanhoja rajamerkkejä. LIDAR-kuvien mukaan tielinjan varrella on paikannettavissa maarakenteita/kuoppia, joita ei ole tarkastettu.