Pirkanmaan maakuntamuseo suoritti kesällä ja syksyllä 2010 Tampereen Nurmi-Sorilan osayleiskaava-alueen arkeologisen täydennysinventoinnin. Inventointi liittyi alueelle laadittavaan kaavaan ja siinä tarkastettiin kaava-alueella sijaitsevat historiallisen ajan muinaisjäännökset vuonna 2009 voimaan tulleiden muinaisjäännösten suojeluohjeiden mukaisesti. Inventoinnissa keskityttiin erityisesti alueen asutus- ja elinkeinohistoriallisten kohteiden tarkastamiseen. Lisäksi inventoinnissa tarkasteltiin alueella olevaa historiallista tiestöä.

Inventoinnin kenttätyöt tehtiin kahdessa vaiheessa 23.6. ja 31.8. - 8.9.2010 ja jälkityöt syksyn 2010 kuluessa. Lisäksi 3.12.2010 tehtiin vielä yhden päivän mittainen tarkastus, jossa käytiin läpi osa historialliseen tiestöön liittyvistä kohteista. Inventoinnin kenttäytyöt teki FM Kirsi Luoto ja hankkeen valvojana toimi FM Ulla Lähdesmäki Pirkanmaan maakuntamuseosta. Inventoinnin kustannukset olivat 7020 euroa (+ alv) ja niistä vastasi Tampereen kaupunki.

Inventointialueella sijaitsee vuoden 2006 (Luoto Kalle) inventoinnissa löydetty historiallisen aja myllynpaikka Myllylampi (1000008708). Kohdetta ei tarkastettu kesän 2010 inventoinnissa ja sen muinaisjäännösstatus on vuoden 2006 inventoinnissa ehdotetun mukainen.

Nurmi-Sorilan osayleiskaava-alue sijaitsee Tampereen koillisosassa. Etelässä inventointialue rajautuu Tampereelta Jyväskylään johtavaan valtatie 9:ään ja lännessä Näsijärven Aitolahden Niihamanselkään. Luoteisosassa alue käsittää Aitolahden vanhan kirkon rajautuen pohjoisessa Teiskon kyliin ja idässä Kangasalan kuntaan. Inventointialue on osa vanhaa Aitolahden kuntaa, joka sittemmin vuonna 1966 liitettiin osaksi Tampereen kaupunkia. Aitolahti kuului Messukylän seurakuntaan aina vuoteen 1924 saakka. Aitolahden maarekisterikylistä inventointialueeseen kuuluvat Nurmi Sorila, Laalahti ja Palo. Alueen keskellä kulkee itä-länsisuunnassa Sorilanjoki ja pohjois-eteläsuunassa alueen halkaiseen Kaitavedentie.

Inventointilalueen ympäristö on leimallisesti ihmisen toiminnan synnyttämää kulttuurimaisemaa, jossa on ennen kaikkea nähtävissä perinteisen elinkeinon, maanviljelyksen, merkit. Peltovainiot, vanha rakennuskanta ja vanhoilla sijoillaan kumpuilevassa maisemassa mutkittelevat tiet luovat alueelle ominaisen vanhan kulttuurimaiseman tunnun. Alueen pohjoisosa on harvakseen asuttua metsäaluetta asutuksen keskittyessä vanhojen historiallisten kylänpaikkojen tuntumaan Näsijärven ja Sorilanjoen tuntumaan. Alueen rakennuskulttuurin erityispiirteenä voidaankin pitää satoja vuosia vanhojen talonpaikkojen suurta määrää (Jaakola 2008, 10).

Nurmi-Sorilan aluetta on aiemmin arkeologisesti inventoineet Teija Nurminen ja Ulla Rajala vuonna 1994 Tampereen kaupungin inventoinnin yhteydessä sekä Kalle Luoto vuonna 2006 Nurmi-Sorilan osa-yleiskaavahankkeen johdosta. Koska historiallisen ajan kiiteiden muinaisjäännösten suojeluun liittyvät ohjeet uudistettiin vuonna 2009, katsottiin erillinen, nimen omaan historiallisen ajan asutus- ja elinkeinohistoriallisiin kohteisiin keskittyvä arkeologinen inventointi alueella tarpeelliseksi. Nurmi-Sorilan aluetta on käsitelty myös Tampereen kaupungin yhdyskuntapalveluiden suunnittelupalveluiden tuottamassa Aitolahden kulttuuriympäristöinventoinnissa vuodelta 2007.

Inventoinnin esityövaiheessa tutustuttiin aluetta koskevaan vanhaan karttamateriaaliin. Alueen maarekisterikyliin (Nurmi, Sorila, Llaalahti ja Palo) liittyvä 1700-luvun isojakokartta-aineisto oli aiemmin Aitolahden kultturiympärsitöinventoinni yhteydessä hankittu Kansallisarkistosta digitaalisessa muodossa Tampereen kaupungille ja tätä aineistoa oli mahdollisuus hyödyntää myös kesän 2010 inventoinnin esityövaiheessa. Kartat oli Tampereen kaupungin yhdyskuntapalveluiden suunnittelupalveluiden yleiskaavoituksessa myös asemoitu peruskartoille, mutta käytännössä kaikkien jo asemoidut kartat asemoitiin uudelleen inventoinni esityövaiheessa käyttäen apuna PhotoShop- ja MapInfo-tietokoneohjelmia. Kartoista kävi vanhojen kylänpaikkojen lisäksi ilmi myös kylien myllyjen paikat sekä alueen isojakokartoituksen aikainen tiestö.

Inventoinni esityövaiheessa tutustuttiin myös aluetta käsitteleviin aiempiin arkeologisiin tutkimuksiin (Nurminen & Rajala 1994; Luoto 2006) sekä Aitolahden kulttuuriympäristöinventoinnin (Nummi, Palokangas, Jokinen & Helsing 2006) tuloksiin. Aluetta koskeviin apiallishistoriateoksiin (Arajärvi 1954; Alhonen, Salo, Suvanto & Rasila 1988) tutustuttiin niin ikään inventoinnin esityövaiheessa. Kartta-analyysin ja paikallishistorioiden perusteella tarkastettavat kohteet hahmottuivat selkeiksi jo inventoinnin esityövaiheen aikana.

Kentällä pääasiallisena menetelmänän oli kohteiden silmämääräinen havainnointi. Koekuoppia ei pääsääntöisesti yhä asuinkäytössä olleille kylänpaikoille kaivettu. Kohteet dokumentoitiin kirjoittamalla niistä tarkat muistiinpanot, valokuvaamalla digitaalikamralla sekä tallentamalla kohteiden ja niihin mahdollisesti liittyvien maanpllisten rakenteiden sijainnit gps-paikantimen (Magellan SporTark) avulla. Maastomittaukset tehtiin käyttäen apuna kela- ja nivelmittoja.

Inventoinnin jälkityövaiheessa kenttäkartat piirrettiin puhtaaksi MapInfo-tietokoneohjelmalla ja digitaalikuvat talletettiin cd:llä Pirkanmaan maakuntamuseon Kulttuuriympäristöyksikön arkistoon sekä osittain digitaalisena Tampereen museoiden KuvaSiiri-tietokantaan. Kansallismuseon kokoelmiin luetteloitavia löytöjä ei inventoinnin yhteydessä saatu.

Inventoinnissa havaittiin yhteensä 14 uutta historialliselle ajalle ajoittuvaa kiinteää muinaisjäännöstä. Näistä kuusi oli historiallisia kylänpaikkoja. Inventoinnissa löydetyt kylätonttikohteet ovat 1. Laalahti (Laialax), 2. Sorila (Sorrila), 3. Nurmi (Nurmis), 4. Partola (Pardola), 5. Palo (Pahlo) sekä 6. Palo (Pahlo) Rentto. Kohteiden edessä oleva numero viittaa kohteen inventointinumeroon. Lisäksi tarkastettiin yksi historiallisen ajan kylänpaikka, Sorilan kylään kuulunut, mutta siitä yksittäisenä tonttina hieman erillään sijainnut Peukusen tontti (kohde 20. Sorila (Sorrila) Peukunen. Tämä kohde osoittautui kuitenkin kuuluvaksi kiinteiden muianaisjäännösten rauhoitusluokkaan 3. Kylätonttien lisäksi inventoinnissa havaittiin kaksi historiallista myllynpaikkaa, jotka täyttivät kiinteän muinaisjäännöksen kriteerit. Nämä kohteet olivat 5. Holvasti sekä 8. Myllymoisio.

Edellisten lisäksi kiinteiksi muinaisjäännöksiksi arvotettiin myös kuusi historiallista tiekohdetta. Kaikki kuusi kohdetta ovat osia samasta, vähintään 1600-luvulla samoilla sijoilla kulkeneesta ja kaksi pitäjää yhdistäneestä Messukylä - Ruovesi -tiestä. Kiinteitä muinaisjäännöksiä ovat kohteet Messukylä - Ruovesi Nurmi 1 - 3 ja messukylä - Ruovesi Sorila 1 - 3. Lisäksi inventoinnissa mainitaan kyseinen tie kokonaisuudessaan niin kutsuttuna "muuna kohteena" 15. Messukylä - Ruovesi. Nurmin kylästä Kangasalle vinyt tielinja on puolestaan inventoinnin muu kohde numero 16. Nurmi - Kangasala Nurmi. Kohteet on nimetty Museoviraston ohejistuksen mukaisesti siten, että nimestä käy ilmi kohteeseen liittyvä historiallinen tielinjaus sekä kylä, jonka alueella kohde nykyään sijaitsee.

Niin sanotuiksi muiksi kohteiksi, eli kohteiksi, jotka eivät täytä kiinteille muinaisjäännöksille astettuja kriteereitä, mutta joilla on kulttuurihistoriallista tai muistoarvoa ovat inventoinni kohteet numero 15 - 25. Kohteiden joukossa on edellä mainittujen kahden tiekohteen lisäksi kaksi vesimyyllynpaikkaa (23. Tiikko 1 ja 24. Tiikko 2), kolme viljelyrauniokohdetta (18. Aitoranta, 21. Jokivalkamantie ja 25. Tuomisto). Historiallisia asuinpaikkoja muihin kohteisiin lukeutuu kaksi eli numerot 19. Kovapää ja 22. Tiikonniemi. Lisäksi tarkastettiin yksi ennestään tunnettu kohde, kivinen rakennuksenpohja ja nauriskuoppakohde 17. Juoponlahti 2.

Inventoinnin tuloksista on havaittavissa historiallisen ajan kylänpaikkojen ja toisaalta historiallisten kulkuväylien runsas määrä kiinteinä muinaisjäännöksinä. Kaikenkaikkiaan inventoinnissa tarkastettiin kohteita useista eri muinaisjäännöstyyppiryhmistä. Aikaväli, jolle kohteet ajoittuvat on keskiajalta aina 1900-luvun alkuun.

Pirkanmaan maakuntamuseo suoritti kesällä ja syksyllä 2010 Tampereen Nurmi-Sorilan osayleiskaava-alueen arkeologisen täydennysinventoinnin. Inventointi liittyi alueelle laadittavaan kaavaan ja siinä tarkastettiin kaava-alueella sijaitsevat historiallisen ajan muinaisjäännökset vuonna 2009 voimaan tulleiden muinaisjäännösten suojeluohjeiden mukaisesti. Inventoinnissa havaittiin inventointialueella yhteensä 14 uutta historialliselle ajalle ajoittuvaa kiinteää muinaisjäännöstä sekä 11 niin kutsuttua muuta kohdetta.

Painamattomat lähteet:

Luoto, K. Arkeologinen inventointi Tampereen Nurmi-Sorilan osayleiskaava-alueella toukokuussa 2006. Pirkanmaan maakuntamuseon arkisto.

Nummi U-K., Palokangas P., Jokinen M. & Helsing B. 2007. Aitolahden kulttuuriympäristöinventointi. Osa I - III. Tampereen kaupungin yhdyskuntapalveluiden suunnittelupalvelun moniste.

Nurminen T. & Rajala U. 1994. Tampereen kaupungin inventointi. Pirkanmaan maakuntamuseon arkisto.

Painetut lähteet:

Alanen, T. & Kepsu S. (toim.) 1989. Kuninkaan kartasto Suomesta 1776 - 1805. Suomalaisen MKirjallisuuden Seuran Toimituksia 505.

Alhonen P., Salo U., Suvanto S. & Rasila V. 1988. Tampereen historia I. Tampere.

Arajärvi, K. 1954. Messukylän-Teiskon-Aitolahden historia. Tampere.

Harju, E-S. & Lappalainen, J. T. 2010. Kuninkaan tiekartasto Suomesta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1296 / Tieto.

Jaakola, J. 2008. Tampereen Aitolahden ja Teiskon rakennuskulttuuri. Tampereen kaupunki. Kaupunkiympäristön kehittäminen. Tampere.

Suvanto, S. 1988. Talonpoikainen Tampere keskiajalta 1600-luvun puoliväliin. Tampereen historia I. Tampere.

Kartat:

Ekman, D. 1738. Palon ja Partolan talot. Kartta ja selitys. Kansallisarkisto, maanmittauslaitoksen uudistusarkisto. sig. H 51 5/ 10 - 11.

Lilius, N. 1792. Karta öfver Nurmis Bys Ägor. Isojaonkartta ja jakokirja. Kansallisarkisto, maanmittauslaitoksen uudistusarkisto. sig. H 51 1/ 2 - 13.

Rehnström, O. 1763. Charta öfver Palo Byens Skog och In-Ägor. Tiluskartta ja asiakirjat. Kansallisarkisto, Maanmittauslaitoksen uudistusarkisto. sig. H 51 5/ 1 - 6.

Rehnström, O. 1764. Charta öfver Laialax Rusthålls Utägor. Tiluskartta ja selitys. Kansallisarkisto, Maanmittauslaitoksen uudistusarkisto. sig. H 50 12/ 1 - 2.

Rehnström, O. 1764. Charta öfver Pardola Byens Åker, Äng och Utmark. Tiluskartta ja asiakirjat. Kansallisarkisto, Maanmittauslaitoksen uudistusarkisto. sig. H 51 5/ 7 - 9.

Rehnström, O. 1764. Sorila. Kartta ja asiakirja. Kansallisarkisto, Maanmittauslaitoksen uudistusarkisto. sig. H 51a 15/ 1 - 7.

Suomen taloudellinen kartta 1931. Kansallisarkisto, Digitaaliarkisto: Metsäntutkimuslaitos > Metsäntutkimuslaitoksen kulontorjuntakartasto (kokoelma) > Suomen taloudelliset kartat, vanhat lehdet, 1.sarja > V: Orivesi (Tampere) (Icca:25)

Sähköiset lähteet:

https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/22216/mh%2014%20kangasala..%20ja%20lempaala.jpg. Satakunta (Kangasala), pitäjänkartta, digitoitu kartta Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa (JYX), sig. KA MH 14 56M