Pirkanmaan maakuntamuseo suoritti arkeologisen inventoinnin Mänttä-Vilppulan Joenniemen kartanon alueella syksyllä 2010. Inventoinnin kenttätyöt tehtiin 1. ja 4.10.2010 ja jälkityöt syksyn 2010 kuluessa. Inventoinnin teki FM Kirsi Luoto, ja sen valvojana toimi FM Ulla Lähdesmäki. Inventointi liittyi Gösta Serlachiuksen taidesäätiön museon laajennussuunnitelmiin ja siinä selvitettiin, sijaitseeko Joenniemen kartanon alueella kiinteää muinaisjäännöstä. Inventoinnin kustannukset olivat 3024 euroa (+alv) ja niistä vastasi Gösta Serlachiuksen taidesäätiö.

Inventointialue kattoi tilan 508-405-1-659 alueen. Joenniemen kartano (kuva 1), joka nykyisin toimii taidemuseona, sijaitsee Joenniemi-nimisessä niemessä. Tämän alueen lisäksi inventointialueeseen kuului niemen kaakkoispuolella sijaitseva Taavetinsaari (kuva 2). Inventointialue on pääasiassa hoidettua kartanon puutarha- ja piha-aluetta. Alueen länsi- ja pohjoisosassa (kuva 3) sekä inventointialueeseen kuuluneessa saaressa ympäristö oli luonnontilassa olevaa nuorta metsikköä.

Joenniemessä on sijainnut ennen Gösta Serlachiuksen sinne rakennuttamaa asuinrakennusta Koskelan tilan Joenniemi-niminen torppa. Torppa ei esiinny vielä vuoden 1791 isojakokartassa (kuva 4), mutta on merkitty kartalle noin sata vuotta nuorempaan, vuodelta 1881 olevaan karttaan (kuva 5). Historiallisen ajan asutus Joenniemessä on siis suhteellisen nuorta. Koskelan tila erotettiin puolestaan vuonna 1828 Kiesilän tilasta. Jos Joenniemen torppa on tätä ennen ollut olemassa on se ennen Koskelan omistukseen tuloa kuulunut Kiesilälle (Mönkkönen 1992, 31). Torpan perustamisajankohtaa ei tiedetä tarkkaan, mutta karttalähteiden perusteella voidaan sanoa sen siis olevan perustettu jossakin vaiheessa vuosien 1791 - 1881 välillä.

Koskelan tila myytiin G. A. Serlachius -yhtiölle vuonna 1908. Samaan aikaan myytiin myös Koskelan tilaan kuuluva Joenniemen torpan alue Gösta Serlachiuksen yksityiskäyttöön.(Mönkkönen 1992, 359) Vuodesta 1927 alkaen Joenniemi toimi maatalouden mallitilana, joka esitteli lähiseutujen tilallisille uusia menetelmiä ja lajikkeita. Lisäksi tila oli merkittävä LSK-karjan siitoskeskus.

1930-luvulla Serlachius alkoi rakentaa tilalle uutta päärakennusta, ja arkkitehti Jarl Eklundin suunnittelema punatiilinen, klassismia ja englantilaista kartanoarkkitehtuuria edustasa rakennus valmistui vuonna 1935. Tila sai nimekseen Joenniemen kartano, vaikkei se kartano sanan alkuperäisessä merkityksessä olekaan. Vuodesta 1945 alkaen on Joenniemessä toiminut Gösta Serlachiuksen taidemuseo. Kokonaan taidemuseokäyttöön kartano otettiin vuonna 1983. (Hedman & Sivonen 2004, 100).

Kartanon ympärillä levittäytyy Paul Olssonin 1920- ja 1930 -lukujen arkkitehtoniseen puutarhatyyliin suunnittelema puisto. Puisto kunnostettiin perusteellisesti vuosina 1996 - 1997. Kartanon pihapiirissä olevassa, W.G. Palmqvistin suunnittelemassa ja jo vuonna 1928 valmistuneessa, entisessä pehtorin tuvassa (kuva 6) toimii nykyisin museon ravintola (Hedman & Sivonen 2004, 100). Pihapiirissä sijaitsee myös joitakin ulkorakennuksia, vanha jääkellari (nykyisin yleisö-WC:nä) sekä kaksi pienempää asuinrakennusta. Noin sata metriä koilliseen päärakennuksesta sijaitsee suurehko hiekkapohjainen parkkialue.

Inventoinnin esityövaiheessa tutustuttiin Joenniemen aluetta käsitteleviin historiallisiin karttoihin. Kartoista inventoinnin kannalta tärkeimmäksi osoittautuivat Joenniemen aluetta kuvaava isonjaon kartta vuodelta 1791, vuodelta 1881 oleva kartta Koskelan tilan omistuksista ja valtion pidättämistä joutomaista sekä kartta Lietun jakokunnan isonjaonjärjestelystä vuodelta 1889. Ensin mainitusta kartasta voidaan huomata (ks. kuva 4), ettei Joenniemen alueella vielä tuolloin sijaitse asutusta. Kartan selitteen mukaan itse niemi on kivikkoista kaskimaata ja Taavetinsaari Koskelan tilan niittymaata.

Vasta vuoden 1881 kartassa (kuva 5) Joenniemessä esiintyy asutusta; tuolloin siellä sijaitsi Koskelan tilan Joenniemi-niminen torppa ympäryspeltoineen. Inventoinnin esityövaiheessa vuodelta 1881 oleva kartta asemoitiin nykyiselle peruskartalle käyttäen apuna PhotoShop- ja MapInfo- tietokoneohjelmia. Näin saatiin yleiskuva alueen varhaisimmasta maankäytöstä (ks. liitteenä oleva kartta).

Inventoinnin esityövaiheessa tutustuttiin myös aluetta koskevaan aiempaan arkeologiseen tutkimukseen. Mäntän aluetta on aiemmin inventoinut vuonna 1997 FM Tuija-Liisa Soininen Tampereen musoiden Maakunnallisesta yksiköstä. Joenniemeä lähinnä sijaitsevat kiinteät muinaisjäännökset, Pieskansaaren, Kaijanlahden ja Pättiniemen kivikautiset asuinpaikat, sijaitsevat noin 98 - 100/102 m mpy välisellä alueella (Soininen 1997, 19 - 34). Osa asuinpaikoista sijaitsee siis nykyisen vedenpinnan alla, mikä oli otettava huomioon myös Joennimen kartanon alueen inventointia suunniteltaessa.

Kenttätyövaiheessa inventointialue tarkastettiin silmämääräisesti mahdollisesti maanpinnalle näkyvien rakenteiden ja ilmiöiden havaitsemiseksi. Inventoinnin suunnitteluvaiheessa oli alueella jo aiemmin tehty maakairauksia T-piikillä (Lähdesmäki 2010) kivikautiselle asutukselle potentiaalisilla korkeuksilla. Näiden kairauksista saatujen havaintojen perusteella voitiin varsinaisessa inventoinnissa keskittyä koekuoppittamaan kartanon eteläpuolista aluetta korkeuskäyrän 100 m mpy tuntumassa.

Kairaushavaintojen perusteella oli vanhan pelto/puutarhamultakerroksen alaosassa havaittavissa pieniä määriä hiiltä. Havaintojen varmistamiseksi ja niiden luonteen selvittämiseksi kaivettiin havaintoalueelle yhteensä kolme koekuoppaa (kuva 7). Taavetinsaaressa tehtiin kartanoalueen tutkimusta vastaava silmämääräinen havainnointi. Lisäksi saaressä tehtiin joitakin kairauksia maannoksen havainnoimiseksi. Myös täällä havaittiin vanhan peltomultakerroksen alla hiilijäämiä ja arkeologisesti potentiaalisille alueille tehtiin kaksi koepistoa (kuva 8) ilmiön tutkimiseksi. Lisäksi Joenniemen alueen eteläosan rantoja tarkastettiin silmämääräisesti kahlaamalla rantavedessä kivikautiselle asutukselle potentiaaliset alueet niiltä osin läpi kuin se rantakasvillisuuden puolesta oli mahdollista.

Inventoinnin jälkityövaiheessa kentällä tehdyt kartat piirrettiin puhtaaksi MapInfo-ohjelmalla, ja digitaalikuvat luetteloitiin Pirkanmaan maakuntamuseon Kulttuuriympäristöyksikön arkistoon sekä osittain Tampereen Museoiden KuvaSiiri-tietokantaan.

Inventoinnin tulosten perusteella ei inventointialueella sijaitse kiinteää muinaisjäännöstä. Kairauksissa havaittu hiilensekainen maannos Joenniemen alueella ja Taavetinsaaressa liittynee alueiden aiempaa käyttöön kaskimaana tai peltojen raivausvaiheisiin. Joennimessä sijainnut torppa on arkeologisessa mielessä varsin nuori eikä siitä ollut havaittavissa maan pinnalle näkyviä merkkejä. Torpanpaikka ei näin ollen täytä kiinteälle muinaisjäännökselle asetettuja kriteerejä.

Inventointialueelta löydettiin kuitenkin seitsemän ns. sanottua "muuta kohdetta". Tällaiset kohteet eivät itsessään täytä kiinteille muinaisjäännöksille asetettuja kriteerejä, mutta niillä saattaa olla tai on muuta kulttuurihistoriallista arvoa. Tällaisia kohteita ovat karttaliitteessä esitetyt kohteet 1 - 7. Kohteet ovat peräisin 1900-luvun alkupuoliskolta ja liittyvät Serlachiusten aikaiseen Joenniemen käyttöön. Kohteet on esitelty tarkemmin jäljempänä raporttia.

Inventoinnin tulosten perusteella voidaan todeta, ettei Joenniemen alueella tai Taavetinsaaressa sijaitse kiinteää muinaisjäännöstä. Alueelta löydettiin kuitenkin seitsemän alueen nuorempaan maankäyttöön liittyvää kohdetta, joista osa tulee huomoida alueen tulevaa maankäyttöä suunniteltaessa. Ne ilmentävät paikan maankäyttöä Gösta Serlachiuksen omistusaikana. Pirkanmaan maakuntamuseo antaa inventoinnin tuloksista lausunnon, jossa otetaan kantaa alueelta löydettyjen jäännösten suojelustatukseen.

Painamattomat lähteet:

Soininen T-L. 1997. Mänttä, arkeologinen perusinventointi. Tampereen museot, Maakunnallinen yksikkö. Raportti Pirkanmaan maakuntamuseon arkistossa.

Painetut lähteet:

Hedman T. & Sivonen P. 2004. Museo jalkautuu kaupunkiin. G.A. Serlachius -museon julkaisuja 2.

Mönkkönen, M. 1992. Mäntän historia 1860 - 1947. Vanhan Ruoveden historia III:8 1. Jyväskylä.

Kartat:

Hackzell M. 1791 (genom N.H.Gummerus). No. 3 Liettu, No. 4 Kiesilä ja No. 13 Lyhdeniemi; isojaonkartta ja asiakirjat. "Tredie Karta delen öfver Lietu och Lyhdeniemi Samfälligheter uti Keuru socken och Wasa län." Kansallisarkisto, Maanmittauslaitoksen uudistusarkisto sig. E 51a 21/19 - 28.

Åkermann J.A. 1881. No. 4 Kiesilä; kartta ja asiakirja valtion pidättämistä joutomaista. "Karta öfver Koskela benämda andelen af Kiesinen hemmans ägoskifte". Kansallisarkisto, Maanmittauslaitoksen uudistusarkisto sig. E 51a 21/44 - 51.

Åkermann J.A. 1889. Nrot 3-4; isonjaonjärjestelystä kartta ja asiakirjoja. (Lietun jakokunta). "Kartta Lietun jakokunnan tiluksista Keuruun pitäjässä Waasan lääniä vuonna 1889." Kansallisarkisto, Maanmittauslaitoksen uudistusarkisto sig. E 51a 21/64 - 98

Sähköiset lähteet:

Lähdesmäki U. 2010. Tarkastus Mäntän Joenniemen kartanon alueelle 15.9.2010. Sähköinen raportti Pirkanmaan maakuntamuseon YmpäristöSiiri-tietokannassa. http://tampere.fi/kyy/1284725202137482975379