Pirkanmaan maakuntamuseo valvoi Sastamalan kirkon kirkkopihan sähkökaapelikaivutyötä 20.-21.7.2010. Valvonta suoritettiin, koska kaivualue sijaitsee keskiaikaisen kirkon kirkkopihan alueella ja sen läheisyydessä on tunnettuja kiinteitä muinaisjäännöksiä. Kirkkopihaan kaivettiin noin 56,5 metriä pitkä ja noin 0,4 metriä syvä haaroittuva oja sähkökaapeleita varten. Valvonnan yhteydessä ei tehty havaintoja kiinteistä muinaisjäännöksistä. Valvonnan suoritti ja tutkimusraportin laati FM Eveliina Salo

Kaivutyö suoritettiin aidatun kirkkopihan alueella (881-1), kirkon luoteispuolelta pohjoiskulman ympäri kirkon koilliselle seinustalle. Työn etenemistä rajoitti osittain heti nurmikerroksen alta alkava peruskallio sekä yksi peräänantamaton lehtikuusen kanto. Kaapeleille kaivettiin yksi pääoja, josta haarautuu kaksi erillistä sivuojaa. Sivuojat tarvitaan kirkon aidan pohjoiskulmaan mahdollisesti tulevaisuudessa asennettavalle uudelle sähkökaapille, ja kirkon räystäälle meneville valvontakamerakaapeleille.

Valvotulla alueella on tehty kaivutöitä aiemminkin, ainakin kirkon ympäristöä salaojitettaessa sekä muiden kaapelitöiden yhteydessä. Lisäksi 1960-luvulla kaivetun kirkonlattian alapuolisten hautojen luut on haudattu kirkon pohjoispuolelle ja paikalle on pystytetty muistomerkki.

Kaivutyö aloitettiin kirkon sakastin kohdalla kirkkoaidan ulkopuolella sijaitsevan sähkökaapin edestä ja jatkettiin kohti kirkon pohjoiskulmaa. Suunniteltua suoraa linjaa jouduttiin muuttamaan vastaan tulleen kannon ja peruskallion vuoksi. Kirkon pohjoisnurkan kohdalta linja muutettiin kulkemaan kirkon koillisseinän suuntaisesti.

Muinaisjäännösten hankerekisteri:

8515: Sastamalan kirkko, Koekaivaus 1998

Kirkon kosteusongelmien ja seinien halkeamien vuoksi kaivettiin ns. Luukkaan kappelin sisäpuolelle, kirkon ulkoseinän viereen 2 metriä leveä koeoja perusmaahan asti tarkoituksena tutkia kirkon perustuksia. Kaivannossa ei havaittu ehjiä hautauksia tai selviä kiinteitä rakenteita. Sen sijaan löytyi kaksi pronssista hevosenkenkäsolkea, jotka ajoittuvat mahdollisesti 1200-luvulle. Kaivaustenjohtaja: Vadim Adel.

8489: Sastamalan kirkko, Koekaivaus 1976

Kirkkoa entisöitiin 1960-luvun alussa, jolloin kirkon lattiaa madallettiin alkuperäiseen tasoon. Maan kaivaminen johti siihen, että kirkko muodostaa alanteen ympäröivässä maassa ja sateisina aikoina kirkon lattian alle kertyy vesilammikoita. Koekaivauksen tarkoituksena oli selvittää vanhan kirkon sisäpuolella tarvittavien tutkimusten laatu ja laajuus, mikäli maa tullaan poistamaan korjaustöiden yhteydessä. Kaivaukset tehtiin koekuoppia tekemällä. Vain kirkon luoteiskulmassa oli ehjiä hautauksia, kolmesta kuopasta tuli esiin neljä ehjää hautausta. Kaivaustenjohtaja: Kaarina Rissanen.

14: Sastamalan kirkko, Kaivaus 1960

Kirkon permannon todettiin hautaamisen johdosta kohonneen noin 80 cm alkuperäisestä lattiatasosta. Maata poistettiin alkuperäisen lattiatason saavuttamiseksi. Poistettu maa-aines seulottiin. Kirkon lattian alla on ainakin kahdeksan hirsihautaa, joista suurin osa on tuhoutunut maaperän kosteuden vuoksi. Sakariston kohdalta löytyi yksi muurattu tiilihauta. Kaikki haudat sijaitsevat kirkon itäpäässä. Huomattavimpana löytönä pidettiin kirkon länsipäässä esiin tullutta puukirkon kivijalkaa. Puukirkon kooksi arvioitiin 14x23 metriä.

Samassa yhteydessä kaivettiin kirkon luoteispuolella paikkakuntalaisten "Luukkaan kappeliksi" nimeämää kivirakennuksen perustusta. Rakennuksen pääteltiin olleen puukirkkoon liitetty sakaristo. Kappelin keskeltä saatiin löytöinä 1200-luvulle ajoittuvia hevosenkenkäsolkia, joiden pääteltiin kuuluneen paikalla ennen kappelia olleeseen hautaukseen. Kaivaustenjohtaja: Reino J. Palmroth.

Analyysi edellä mainituista kaivauksista:

Vuonna 1976 todettiin, että peruskallion päälle oli suurimmassa osassa kirkkoa jäänyt vain 15-30 cm paksu maakerros. Sekin oli pitkälti vuonna 1960 paikalle tuotua, ei siis alkuperäistä kerrosta. Maanpinnan voimakas alentaminen kirkossa oli johtanut veden valumiseen kirkkoa ympäröivistä korkeammista maakerroksista. Tuolloin huomioitiin myös mittausvirheita hirsihautausten ja perustuskivien dokumentoinnissa. Vuonna 1998 kaivettiin Luukkaan kappelin vieressä ja pääteltiin, että vuoden 1960 kaivaus ei ole ulottunut kappelin kohdalla ensimmäistä kivikerrosta syvemmälle.

Rakennusperintörekisteri/Kohteet

200453 Sastamalan kirkko

Keskiaikainen kivikirkko. Sastamalan eli Karkun Neitsyt Marialle omistettu keskiaikainen kivikirkko, 1700-luvun lopulla Tukholman yli-intendenttiviraston piirustuksen mukaan rakennettu korkea kellotapuli ja todennäköisesti jo keskiajalla samalla paikalla sijainnut pappila talousrakennuksineen liittyvät Rautaveden länsirannan laajaan kulttuurimaisemaan.

Paanukattoisen kivikirkon pohjoissivuun liittyy sakaristo. Runkohuoneen länsipäädyn ikkuna-aukot ovat alkuperäiset, muu aukotus on joko muurattu umpeen tai avattu myöhemmin. Tynnyriholvatussa kirkossa on harvinainen maalattia. Kirkon irtaimistoon kuuluu keskiaikaisia veistoksia ja kastemalja, saarnatuoli 1600-luvulta ja lahjoituksena saatu kaksiosainen alttaritaulu Ristiinnaulittu ja Ehtoollinen vuodelta 1759.

Rakennusperintörekisteri/Rakennukset

304890 Sastamalan kirkko, Kirkko

304637 Sastamalan kirkko, Tapuli

Suomen keskiajan kivikirkot, 2007, Hiekkanen Markus

Tuoreimmat Sastamalan kirkkoa koskevat tutkimukset on tehnyt Markus Hiekkanen. Vuonna 1996 Joensuun yliopistossa tehdyt kirkon puuosien dendrokronologiset analyysit (Pentti Zetterberg) näyttävät vahvistavan kirkon ajoituksen 1400-luvulle, vaikka sen aiemmin on ajateltu rakennetun jo 1200-luvulla.

Sastamalan kirkon ympäristön kulttuurimaisemainventointi 1997, Vadim Adel

Tampereen museoiden maakunnallinen yksikkö suoritti kesällä 1997 Sastamalan kirkon ympäristön kulttuurimaisemainventoinnin. Inventoinnin tarkoituksena oli selvittää Sastamalan kirkkoa ympäröivän kulttuurimaiseman kehitysvaiheet ja tutkia maiseman historiallisen sisällön havaittavuus nykymaisemassa. Kenttätyön menetelmiin kuuluivat mm. koekuopitus, pintapoiminta, vanhojen karttojen tietojen vertailu nykymaiseman piirteisiin ja paikallisväestön haastatteleminen.

Kaikkiaan inventoinnin kenttätyön aikana kartoitettiin seitsemän esihistoriallista kiinteää muinaisjäännöstä, joista viisi oli ennestään tuntematonta, ja useita historiallisen ajan kulttuurimaisema-elementtejä: 42 rakennusta, 6 rakennusten jäännöstä, 3 muuta kivirakennelmaa, 10 kivikasaa ja kivikkoa, 16 kuoppaa, 6 tietä, 8 vanhaa peltoaluetta ja useita edelleen käytössä olevia peltoaukeita sekä 20 muuta historiallisen ajan kohdetta (mm. tarinakivi, vanha silta, lähde, kirkkoaita ja vanha puutarha).

Karkun pitäjän arkeologinen inventointi 1949, Aarni Erä-Esko

Sastamalan kirkon läheltä löydettiin kaksi kiven- ja maansekaista röykkiötä, Vanha kirkko I (Kirkkovainionmäki), ja Vanha kirkko II. Vuosina 1982 ja 1983 Turun yliopisto suoritti röykkiö Vanha kirkko I:n kaivaukset. Röykkiön ympärille tehdyistä koekuopista ja koeojasta tuli myös esihistoriallisia löytöjä, mutta niiden merkitys jäi silloin selvittämättä. Vuoden 1982 kenttätöiden yhteydessä koekuoppia tehtiin myös kirkon ja kellotapulin väliselle alueelle, kirkkomaan luoteispuolelle ja Kankaanmäen itäpäähän. Merkkejä kiinteistä muinaisjäännöksistä ei havaittu.

Arkeologisen valvonnan tarkoituksena oli havainnoida merkkejä muinaisjäännöksestä kaapelikaivauksen yhteydessä. Kaivinkoneen kaivaessa maata, sen työskentelyä tarkkailtiin ja kaivutyö varauduttiin keskeyttämään, mikäli kaivannossa havaittaisiin mahdollisesti muinaisjäännökseen kuuluvia rakenteita tai löytöjä. Kaivinkone kaivoi noin kymmenen senttimetrin paksuisia maakerroksia, jonka jälkeen pinta tarkastettiin mahdollisten löytöjen varalta. Kirkkoaidan lähellä, kirkon luoteis- ja pohjoispuolella kone jouduttiin pysäyttämään usein, lähes jokaisen kauhaisun jälkeen, jotta esiin tulleet luut ja rautanaulat voitiin kerätä pois kaivannosta. Silmämääräisen tarkastelun lisäksi kone pysäytettiin välillä pidemmäksi aikaa lapiolla ja lastalla tehtävän tarkemman tutkimuksen ajaksi. Ainoastaan kirkon pohjoiskulmasta, luoteisseinän ja sakariston seinän välisestä kulmauksesta, löytyi sekoittumaton likamaakerros, jota kaivettiin esiin noin 1,0 x 0,6 metrin alue lastalla. Alueelta ei löytynyt palaneen saven lisäksi muita löytöjä. Työ dokumentoitiin muistiinpanoin ja valokuvaamalla. Kolme erityyppistä rautanaulaa ja yksi hevosenkenkänaula lähetettiin konservoitavaksi. Digitaalikuvat on tallennettu Tampereen museoiden Siiri-kuvatietokantaan, diaarinro KYY 49, kuvat 1-9. Raportin alkuperäiskappaletta ja kopioita digitaalikuvista säilytetään Pirkanmaan maakuntamuseon arkistossa.

Kirkkopihaan kaivettiin yhteensä noin 56,5 metriä 50-80 cm leveitä ja 25-60 cm syviä ojia. Syvimmillään kaivannot olivat pohjoiseen laskeutuvalla rinteellä, jossa täytemaata oli paksuiten. Matalimmillaan kaivannot olivat tasamaalla kirkon pohjoiskulman ja koillisseinän edustalla, missä kallio on lähellä maan pintaa.

Pääasiallisesti maa oli täytemaata tai sekoittuneita kerroksia, joissa oli paljon erikokoisia kiviä, joista suurimmat olivat noin puolimetrisiä. Maa-aineksen seassa oli paljon erikokoisia tiilenpalasia ja varsinkin kirkkoaidan läheltä pohjoisimmasta ja läntisimmässä ojasta löytyi runsaasti ihmisen luita. Luut haudattiin lopuksi kaikki samaan kohtaan lehtikuusen kannon viereen kaivantoon. Nämä aidanvierustan luulöydöt saattavat liittyä 1960-luvun kaivauksiin, joista paikallinen ohikulkija tiesi kertoa aidanvierustoille jääneen lojumaan luita ja paikallisten lasten niillä leikkineen. Mitään ehjiin hautauksiin viittaavaa ei tullut esille aidanvierustan kaivannoista.

Tutkittavalla alueella on tehty maantyöstötöitä aiemminkin ja sitä halkoi erilaiset putkikaivannot. Tästä syystä maa-aines oli hyvin sekoittunutta lähes koko alueella.

Ainoastaan kirkon pohjoiskulmasta dokumentoitiin sekoittumaton likamaakerros. Kerros alkaa noin 25 cm:n syvyydeltä ja on noin 8-10 cm paksu. Kaivettaessa läpi kerroksesta todettiin, että kallio tulee vastaan noin 45 cm:n syvyydessä. Myös kallion pinnalla on pari cm paksu tummempi kerros.

Kirkon vierestä paljastunutta kerrosta avattiin ojasta noin metrin matkalta. Tässä kohtaa oja on noin 50 cm leveä. Tästä melkein mustasta kerroksesta ei löytynyt muuta, kuin palanutta savea ja pieniä hiilen palasia. Kerros on melko tiivistä ja maa-aines raekooltaan vaihtelevaa.

Likamaakerroksen kohdalta kallioon asti kaivettiin vain noin 15-20 cm leveä ja 80 cm pitkä kaistale profiilin vierestä. Eri kerrokset näkyvät profiilissa erittäin selkeästi. Profiili sekä tumma kerros kuvattiin.

Kaikkiaan löydöt olivat vähäisiä: 13 rautanaulaa, yksi hevosenkenkänaula, palanutta savea ja hiiltä sekä muutamia kymmeniä vuosia vanhoja lasisia lääkepullonpalasia ja pullonkorkkeja.

Valvotulla alueella ei tehty havaintoja kiinteistä muinaisjäännöksistä. Kaivetut ojat olivat niin matalia, että ne ulottuivat pääasiassa vain paikalle todennäköisesti useaan eri otteeseen tuotuun täytemaahan. On mahdollista, että kirkkomaan pohjois-luoteis-kulman maa-aines on kauttaaltaan sekoittunutta peruskallioon asti lukuun ottamatta aivan kirkon seinän vierustaa.

Adel, Vadim 1997. Vammala, Sastamalan kirkon ympäristön kulttuurimaisemainventointi 1997. Inventointiraportti. Tampereen museot.

Hiekkanen, Markus 2007. Suomen keskiajan kivikirkot. Helsinki.

Hiekkanen, Markus 2003. Suomen kivikirkot keskiajalla. Helsinki.

Meurman, Otto-I 1984. Sastamalan kirkko. Suomen Museo, s. 111-115. Toim. Martti Linkola. Vammala 1984.

Palmroth, Reino J. 1963. Karkun vanhan kirkon rakennusvaiheet. Suomen Museo, s. 43-54. Toim. Ella Kivikoski. Helsinki 1963.

Kirkkopihan kaapelikaivannosta löydettiin 13 rautanaulaa, yksi hevosenkenkänaula, palanutta savea ja hieman hiiltä. Löydöt: KM 2010046, diar. 22.7.2010.

Aiemmat alueella tehdyt löydöt:

KM 30305-30311, diar 14.7.1997

KM 98051, diar. 17.11.1998