Kyttälän nimellä tunnettujen kaupunginosien XI ja XII nimi juontuu alueella jo viimeistään 1540-luvulla sijainneeseen Kytän; tunnetaan myös nimellä Skyttä ja Skytte, taloon. Talon alkuperäisenä asukkaana lienee ollut kruunun tai lääninhaltijan entinen asepalvelija, sillä keskiajalla sana skytte on tarkoittanut varsijousimiehenä toiminutta ammattisotilasta. On arveltu, että Tammerkosken ylittäneen sillan kupeeseen, kosken itärannalle perustettu Skytän talo olisi perustettu jo 1400-luvun puolessa välissä. Alkujaan nykyisen Kyttälän alueen maat ovatkin olleet alueella sijainneiden talojen maanviljelys- ja laidunmaina. Kosken itärannalla sijainneet talot eivät kuitenkaan kuuluneet tuolloin Kosken kylään, joka käsitti vain Tammerkosken länsirannan.

Tampereen kaupunki perustettiin vanhan Tammerkosken kartanon maille 1779. Kaupunki käsitti siis tällöin vain Tammerkosken länsirannan. Kaupunkimaiseksi Kyttälän alue alkoi muodostua teollisuuden saavuttua Tammerkosken rannoille ja Kyttälä olikin ensimmäinen teollisuuden luoma esikaupunkialue Suomessa. Kyttälän alkuperäinen rakennuskanta oli tehtaantyöläisten itse rakentamaa ja tuolloista Kyttälän hökkelikylää pidettiin pahamaineisena alueena rikollisuuden ja tautien vuoksi.

Kyttälä liitettiin Tampereen kaupunkiin 1877 ja alueen kehittämistä alettiin suunnitella välittömästi. Kyttälään laadittiin uusi ruutujakoon perustuva asemakaava ja vanhoja rakennuksia alettiin purkaa uudisrakennusten tieltä 1890-luvulla. Kyttälän alue kärsi kansalaissodan aikana pahoja vaurioita ja rakennettiin tämän jälkeen osin uudelleen. Alue edustikin 1920- ja 1930-luvuilla Tampereen kaupungin moderneinta osaa ja viimeistään tällöin Kyttälä tuli osaksi kantakaupunkia. Sodassa kärsityt vahingot mahdollistivat myös uuden tieväylän puhkaisemisen Hämeenkadulta kohti Hatanpäätä. Hatanpään valtatien rakentaminen alkoi 1920. Vanha työläiskaupunginosa alkoikin houkutella asukkaikseen kaupungin varakkaimpia ihmisryhmiä. Erityisesti Kyttälän eteläosa (XII) uusiutui voimakkaasti ja modernit asumismukavuudet houkuttelivat uusia asukkaita alueelle.

Kyttälässä sijaitsi 1930-luvulla enemmän ravintoloita ja majoitusliikkeitä kuin missään muualla Tampereella. Tämä selittyi erityisesti rautatieaseman sijainnilla. Alueella sijaitsi aseman lisäksi muitakin merkittäviä julkisia rakennuksia, kuten verkatehdas ja ortodoksinen kirkko eteläosassa (XII) sekä klassillinen lyseo ja sähkölaitoksen konttori sekä voimala Tammerkosken keskiputouksella pohjoisosassa (XI). Hämeenkadun Kyttälän puoleinen osa toimi jo alusta pitäen merkittävänä liike-elämän keskuksena Tampereella.

Kyttälän Hämeenkadun eteläpuolinen osa (XII) rajoittuu lännessä Tammerkoskeen, pohjoisessa Hämeenkatuun, idässä rautatiehen sekä etelässä Vuolteenkatuun. Alueen rakennettu ympäristö on pääosin ruutukaavaan perustuvaa umpikorttelirakentamista. Merkittäviä poikkeuksia tästä muodostavat alueen eteläosassa sijaitseva Sorin aukio ja ortodoksisen kirkon ympäristö, idässä rautatieaseman alue sekä lännessä Tammerkosken rannalla Koskipuiston ja Koskikeskuksen ympäristöt. Alueen vanhinta rakennuskantaa 1800-luvun lopulta edustavat ortodoksinen kirkko sekä Koskipuiston eteläreunassa sijaitsevat entiset verkatehtaan konttorirakennus ja värjäämö.

Kyttälän eteläosan rakennuskannan vaurioiduttua pahoin kansalaissodassa sen asuin- ja liikerakennusten vanhin osa on peräisin 1920- ja 1930-luvuilta. Ajallisesti yhtenäisiä korttelikokonaisuuksia alueelta ei kuitenkaan enää löydy vaan eri vuosikymmenillä toteutettu rakentaminen muodostaa kaupunkikuvallisesti vaihtelevia kokonaisuuksia. Ajallisesti yhtenäisimpänä kokonaisuutena voidaan mieltää Koskikeskuksen (1988) ja hotelli Ilveksen (1986) muodostama alue.

Maastonmuodollisesti alue laskeutuu loivasti Hämeenkadusta etelää kohti, kohotakseen jälleen Otavallankadulta kohti Sorin aukiota ja Rautatienkadun linjauksen eteläisen päätepisteen muodostavaa ortodoksista kirkkoa.

Lisäksi alueeseen sisältyy osia kolmesta Museoviraston määrittelemästä valtakunnallisesti merkittävästä rakennetusta kulttuuriympäristöstä: Tammerkosken teollisuusmaisema, Tampereen Hämeenkatu, Hämeensilta ja Keskustori sekä Tampereen rautatieasema ja veturitallit (RKY 2009).

Antila, Kimmo; Lind Mari; Liuttunen Antti (toim.) 2011: Tammerkoski ja kosken kaupunki. Tampereen museot, Hämeenlinna.

Keskinen, Jouni; Peltola, Jarmo; Suodenjoki, Sami 2005: Tamperelaiset - Tehdaskaupungin väestö, alue ja asuminen 1918 - 1940. Tampereen museoiden julkaisuja 79, Saarijärven Offset Oy.