Pirkanmaan maakuntamuseo jatkoi kesäkuussa 2009 vuosina 2004-2008 tehtyjä arkeologisia tutkimuksia Nokian kartanon alueella. Kaivausten tavoitteena oli saada lisää tietoa kartanon puiston reuna-alueelta aikaisemmin löytyneen rautakautisen ja keskiaikaisen keramiikan kontekstista sekä paikantaa kiinteitä muinaisjäännöksiä tai alueita, joita tutkimalla voi tulevaisuudessa saada uutta tietoa kartanon historian varhaisvaiheesta. Tällaisia kohteita etsittiin nyt ensimmäistä kertaa puistoalueen lisäksi myös kartanon historialliselta tonttimaalta.

Kenttätyöt suoritettiin 3.-23.6.2009. Niitä johti Pirkanmaan maakuntamuseon kulttuuriympäristöyksikön tutkija, FM Vadim Adel, joka teki myös tarvittavat esityöt ja laati kaivausraportin. Esityövaiheessa mm. tutkittiin vanhoja karttoja Kansallisarkistossa ja Museoviraston rakennushistorian osaston arkistossa. Piirtäjänä/teknisenä apulaisena toimi arkeologian opiskelija, apulaistutkija Teemu Tiainen. Kaivajina oli kuusi Nokian kaupungin kulttuuritoimen kolmeksi viikoksi palkkaamaa lukiotason opiskelijaa: Jussi Aho, Jenni Kettunen, Juuso Mäenpää, Pekka Porraslampi, Jouni Tähtinen ja Tiia Vattulainen. Lisäksi kahden viikon ajan kaivauksiin osallistui harjoittelijana arkeologian opiskelija Sigrid Alhovaara Helsingin yliopistosta, jonka tehtäviin kuului pääasiassa löytöjen talteenotto ja avustaminen mittauksissa. Kaivauksen jälkityöt (noin kuusi viikkoa) tekivät heinä-joulukuussa 2009 Vadim Adel ja Teemu Tiainen. Projektin koordinaattorina ja valvojana toimi maakuntamuseon tutkija, FM Ulla Lähdesmäki. Kommentteja kaivauslöydöistä ovat antaneet maakuntamuseon tutkijat FM Hanna-Leena Salminen ja FM Kalle Luoto (kivisavikeramiikka) sekä Museoviraston rahakammion johtaja, FT Tuukka Talvio (kupariraha).

Tutkimukset rahoitti pääosin Nokian kaupunki; myös maanomistaja, Nokia Oyj osallistui projektin kustannuksiin. Yhteistyötahona Nokian kaupungissa oli kulttuurikeskus (kulttuuritoimenjohtaja Kaisa Kirkko-Jaakkola). Yhteyshenkilöinä maanomistajan taholla olivat Nokian kartanon hovimestari Petteri Heinonen ja isännöitsijä Heikki Maunula.

Nokian kartano sijaitsee Nokian kaupungin keskeisellä taajama-alueella, Pyhäjärvestä (vedenpinnan korkeus 77,2 m mpy - merenpinnan yläpuolella) länteen, Kuloveteen virtaavan Nokianvirran yläjuoksulla, sen eteläpuolella, Tampere-Rauma -valtatien NW-puolella. Keskiaikainen kappelinpaikka sijaitsee kartanopuiston pohjoisreunalla, uudesta, vuonna 1962 betonista tehdystä kartanon päärakennuksesta 85 m NNE, Nokianvirtaan etelästä pistävän Lintuniemen tyvessä, rannasta 190-200 m SE ja WSW, Pyhäjärven rannasta 0,9 km WNW, Nokian kirkosta 1,5 km SW, Tampere-Rauma -valtatiestä 0,5 km NW. Vuoden 2009 koekaivausalue on pääosin melko tasaista tai loivasti koilliseen laskevaa, hoidettua puistoaluetta kappelinpaikan W- ja SW-puolella. Tutkimusalueen lounaisosassa, yli 101 m mpy olevalla mäellä, 1700-luvun karttaan merkityn kartanotontin alueella sijaitsevat Nokia Oy:n kurssikeskuksen rakennukset ja pihapiiri. Koekaivausalueen laajuus oli 200 m (SW-NE) x 50 m.

Ensimmäiset arkeologiset tutkimukset kohteella tehtiin syksyllä 1930 Muinaistieteellisen toimikunnan toimesta. Helmer Salmo suoritti paikalla pienet koekaivaukset ja toi mukanaan Kansallismuseoon keskiaikaisen ruodetiilin kappaleen . Seuraavana vuonna tehtiin jo koko kumpareen käsittäneet kaivaukset Iikka Kronqvistin johdolla. Kaivauksissa paljastui n. 6 x 8 kokoisen rakennuksen kivijalka. Kronqvistin tulkinnan mukaan kyseessä olivat kivestä muuratun, tiilipäädyillä ja -holvilla varustetun, myöhäiskeskiaikaisen (aikaisintaan 1400-luvun lopulta) kartanokappelin jäännökset. Hän oletti myös, että ennen kivikappelia paikalla on sijainnut puukappeli . Tähän ajatukseen yhtyi Markus Hiekkanen, joka ajoittaa oletetun puukappelin 1500-luvun alkuun.

Pirkanmaan maakuntamuseon vuodesta 2004 alkaen tekemien tutkimusten tavoitteena on ollut saada uutta aineistoa myöhäiskeskiaikaisen kappelin ja erityisesti sitä edeltäneiden rakennus- tai asutusvaiheiden tutkimista varten. Kiinnostuksemme kohteena on ollut paikan funktio esihistoriallisella ajalla, keskiajalla ja uudella ajalla. Kappelin kiviperustukset kaivettiin uudestaan esille ja dokumentoitiin ensimmäisellä kenttätyökaudella; aikaisemmista tutkimustuloksista poikkeavia tulkintoja rakennuksen funktiosta, iästä tai rakenteesta ei tehty. Hiilinäytteistä saatujen ajoitusten perusteella rakennus ajoittuu aikaisintaan 1400-luvun loppuun. Vuosien 2004-2008 kaivauksissa kappelinpaikalta löydettiin lisäksi useiden kiinteiden rakenteiden jäännöksiä ja muita ihmistoiminnan merkkejä sekä kappelin rakentamista edeltävältä että sen jälkeiseltä ajata, rautakaudelta, keskiajalta ja uudelta ajalta.

Vuonna 2006 tehdyn pienimuotoisen inventoinnin yhteydessä kappelinpaikan lähiympäristöstä, puiston länsilaidalta löydettiin mm. rautakauden tyypin keramiikkaa . Vuoden 2007 koekaivausten tavoitteena oli kartoittaa kartanopuiston pohjoisosan kiinteät muinaisjäännökset ja yrittää selvittää, kuuluvatko kappelinpaikalta löytyneet rakenteet ja kerrostumat laajempiin samanikäisiin kokonaisuuksiin. Tarkoituksena oli lisäksi selvittää puiston NW-kulmasta löytyneiden esihistoriallisten löytöjen konteksti ja merkitys. Koekaivausten yhteydessä kappelinpaikan lähiympäristöön kaivettiin 16 neliömetrin kokoista koeruutua. Historiallisen ajan kivirakenteita löytyi vain yhdestä koeruudusta (298/500) kappelin lounaiskulman läheltä. Nuorempia, 1900-luvulle ajoittuvia kaivantoja todettiin kolmessa koeruudussa.

Suurimmassa osassa koekuopista päällimmäisenä todettiin pääsääntöisesti 20-40 cm paksu savikerros, joka sisälsi eri-ikäisiä löytöjä esihistorialliselta ajalta nykyaikaan. Kyseessä on 1900-luvulla, todennäköisimmin sen loppupuolella puiston nurmikkoalueelle levitetty täyttö-/tasoituskerros. Suurin osa löydöistä tuli kuitenkin ruskeasta/harmaanruskeasta, paikoin savensekaisesta hiekkamullasta, jonka paksuus vaihteli n. 10-35 cm:n välillä. Multakerroksen muodostuminen liittyy puiston perustamiseen ja käyttöön 1800-1900-luvuilla; löydöt ajoittuvat pääasiassa 1800-1900-luvuille, lisäksi on saatu vanhempia historiallisen ajan ja vähän esihistoriallisia löytöjä.

Pelkästään keskiaikaista tai 1500-1700-lukujen löytöaineistoa sisältäviä kulttuurikerroksia ei v. 2007 koekaivauksissa löytynyt. 1800-lukua vanhemmiksi arvioitujen historiallisen ajan löytöjen pieni määrä ja epämääräinen levintä kertoivat siitä, että keskiajalla ja uuden ajan alussa nykyisen päärakennuksen N-puoleisen puistoalueen käyttö oli todennäköisesti suhteellisen vähäistä, lukuun ottamatta kappelinpaikkaa ja sen edustaa. Tätä käsitystä tukevat isojakokartan tiedot. Merkittävin esinelöytö oli proto-kivisavikeramiikan pala 1300-luvulta (koekuoppa 300/470). Se tuli kuitenkin sekoittuneesta multakerroksesta, ja sen alkuperäinen konteksti jäi epäselväksi.

Esihistoriallisista löydöistä suurin osa oli kvartsi-iskoksia, jotka keskittyivät tutkimusalueen itä- ja koillisosaan. Keramiikkalöydöt, joiden joukossa oli ainakin varhaismetallikautisia ja rautakauden tyypin astianpaloja, keskittyivät sen sijaan puiston länsireunaan. Pelkästään esihistoriallisia löytöjä sisältäviä konteksteja todettiin puiston pohjoislaidalla ja luoteiskulmassa; ne eivät kuitenkaan erottuneet stratigrafisesti pohjahiekasta, ja löytöjen määrä niissä oli hyvin pieni. Rautakautisen keramiikan palat tulivat sekoittuneesta kontekstista, ja myös niiden merkitys jäi siten epäselväksi.

Koekaivaus toteutettiin kaivamalla 1 x 1 m kokoisia koeruutuja noin 10-30 m:n välein. Tutkimusalueen NE-osassa koekuoppia sijoitettaessa maastoon käytettiin samaa kulmaprisman ja mittanauhojen avulla laadittua omaa koordinaattijärjestelmää kuin edellisinä vuosina. X-akselin suunta oli bussolin mukaan 16° ja Y-akselin suunta 106°, mikä vastaa suunnilleen kappelin seinien suuntia. Kartanon päärakennuksen NW-kulman koordinaatit ovat 223/479,5 ja NE-kulman koordinaatit 217/502. Koekaivauspaikat pyrittiin valitsemaan siten, että ne täydentävät v. 2007 koekaivausverkkoa ja kattavat ko. tutkimusalueen osan riittävän systemaattisesti. Koeruudut sijoitettiin koordinaattijärjestelmän akseleiden mukaisesti ja numeroitiin niiden SW-kulmien koordinaattien mukaan. Tutkimusalueen keski- ja SW-osassa koekuopat sijoitettiin topografian perusteella intuitiivisesti valittuihin ja kaivausteknisesti sopiviksi arvioituihin paikkoihin. Myös niiden suuntaus oli 16°. Kuoppien sijainti mitattiin lähellä olevista rakennuksista. Etäisyysmittaukset suoritettiin 50 m:n mittanauhalla 0,1 m:n tarkkuudella tai etäisyysmittarilla Bushnell Laser 500 1 m:n tarkkuudella. Jälkitöissä kaikki koekuopat merkittiin kenttämittausten perusteella Mapinfo Professional (versio 8.0) -tietokoneohjelmalla Nokian kaupungin toimittamaan kantakarttaotteeseen (1:2000), joka oli asemoitu kiinteistötietojärjestelmän maastokartan ja PerusCD:n kartan päälle Adobe Photoshop ja Mapinfo -ohjelmien avulla. Viimeksi mainitulla ohjelmalla myös määritettiin koekuoppien peruskoordinaatit; paikantamisen virhemarginaalina voidaan pitää noin + 1 m.

Kaivauksen korkeuskiintopisteenä oli Nokian kaupungin kiintopiste nro 104 (korkeus 102,58 m mpy, N60), joka sijaitsee tutkimusalueen SW-puolella, tiilirakennuksen NE-kulmassa (p = 6822 965, i = 3314 050). Toinen käytetty kiintopiste sijaitsi kappelin kynnyskiven pinnalla, sen itäisimmässä ulokkeessa (X = 308,28, Y = 502,88). Korkeus (94,74 m) oli siirretty vuonna 2004 jonovaaituksella em. kaupungin kiintopisteeltä. Koekuoppien pinnat ja pohjat vaaittiin vaaituskojeella Nikon AC-2G ottamalla lukemat niiden kulmista. Kaikki vaaitusluvut tässä raportissa on ilmoitettu metreinä mpy. Stratigrafiset mittaukset tehtiin nivelmitoilla 1 cm:n tarkkuudella.

Kulttuurikerrokset tutkittiin puhtaaseen pohjahiekkaan tai -saveen asti lapioilla ja lastoilla, kaivettu maa seulottiin. Poikkeuksena olivat koekuoppa 22, jossa moderni täyttömaakerros jatkui yli 130 cm:n syvyyteen, ja koekuoppa 23, jonka loppuun kaivamiseen ei riittänyt aika. Stratigrafiset yksiköt tutkittiin pääsääntöisesti n. 5 cm vahvoina teknisinä kerroksina. Yksikön/maalajin vaihtuessa tekninen kaivauskerros jätettiin tarvittaessa ohuemmaksi tai, päinvastoin, yksikön pohja voitiin tutkia kuoppana.

Kaivauslöydöt otettiin talteen pääsääntöisesti stratigrafisen yksikön ja 5 cm:n kerroksen tarkkuudella. Joillekin löydöille määritettiin tarvittaessa koeruudun osa, josta löytö on tullut, ja tärkeimmille otettiin tarkat X-, Y- ja Z-koordinaatit. Kaivauksissa otettiin talteen lähes kaikki löydöt, lukuun ottamatta tiilenpaloja ja selvästi resenttiä aineistoa. Luettelo kaikista, myös myöhemmin poistetuista löydöistä on raportin liitteessä; sen löytönumerointi on alustava eikä vastaa varsinaisen KM-löytöluettelon alanumeroita. Raportin tekstissä mainitaan vain Kansallismuseon kokoelmiin luetteloitujen löytöjen numerot. Säilytettävien löytöjen valinta tehtiin aikaisempien vuosien tapaan niiden laadun, arvioidun iän ja löytökontekstin perusteella. Löytöaineistosta pyrittiin erottamaan vanhimmat ja informatiivisimmat löydöt, jotka luetteloitiin KM-numeron alle (päänumero KM 2009040, diar. 23.7.2009).

Koekuopat dokumentoitiin vaaituksin, stratigrafian mittauksin ja sanallisin kuvauksin sekä ottamalla digitaalikuvia vähintään yhdestä koekuopan profiileista. Informatiivisimmat kuvat tallennettiin Tampereen museoiden Siiri-kuvatietokantaan päänumerolle KYY 26. Joissakin kuvissa esiintyvän linjakepin pituus on 150 cm (jaettu viiteen punaiseen ja valkoiseen 30 cm:n osaan).

Kenttätyön päätteeksi koeruudut peitettiin ja alue kunnostettiin. Koekaivausten yhteydessä tehtiin pintapoimintaa pellolla koekaivausalueen NW-puolella ja joitakin havaintoja maaston muodoista.

Koekaivausten yhteydessä Nokian kartanon vanhimman tunnetun tonttimaan ja 1500-luvulla rakennetun kivikappelin väliselle alueelle, Nokianvirran rantaan aikoinaan vieneen tien varrelle kaivettiin 23 kpl neliömetrin kokoista koekuoppaa, joiden syvyys vaihteli 25-130 cm välillä riippuen kulttuuri- ja täyttömaakerrosten vahvuudesta.

Stratigrafia

Kaivausalueen NE-osassa suurimmassa osassa koekuopista päällimmäisenä todettiin 5-40 cm paksu savimultakerros, joka sisälsi eri-ikäisiä löytöjä historialliselta ajalta. Kyseessä on nurmikon tasoituskerros, joka oli levitetty puistoalueelle todennäköisesti 1900-luvun loppupuolella, mahdollisesti uuden päärakennuksen rakentamisen yhteydessä tai heti sen jälkeen. Se puuttui lähinnä puiston NW- ja N-reunoilta sekä NW-puolelta. Samantapainen kerrostuma tavattiin päällimmäisenä myös vanhan kartanotontin NE-reunalla, koekuopissa 20 ja 21. Koekuopassa 6 savi jatkui todennäköisesti modernin kaivannon täyttönä 60 cm:iin asti (vrt. vuoden 2007 koeruutu 290/470 ) ja vaihtui suoraan pohjahiekkaan. Koekuoppien 16-18 yläosassa todettu 15-40 cm vahva savimultakerros voidaan taas tulkita vanhaksi peltokerrokseksi, koska isojakokartan mukaan alue oli 1700-luvun lopulla peltoa; myöhemmin siitäkin tuli osa puistoa. Savimullan alla oli näissä koekuopissa puhdasta pohjasavea, hietaa/hiesua tai hiekkaa.

Savisen tasoituskerroksen alla tai, sen puuttuessa, välittömästi pintaturpeen/-humuksen alla todettiin suurimmassa osassa koekuopista ruskea, harmaanruskea tai ruskeanharmaa hiekkamulta, josta myös tuli eri-ikäisiä löytöjä historialliselta ajalta. Kerroksen paksuus vaihteli pääasiassa 5-30 cm:n välillä, ja se vaihtui keltaiseen, oranssiin tai vaaleanruskeaan pohjahiekkaan. Modernin löytöaineiston runsaus ja esiintyminen kaikissa syvyyksissä hiekkamullan pohjaan asti todistaa, että ko. kulttuurikerros on voimakkaasti sekoittunut 1800- ja 1900-lukujen toiminnan seurauksena. Kaivausalueen NE-osassa tämä liittyy puiston perustamiseen ja käyttöön, jota on ainakin osassa aluetta edeltänyt raivaus pelloksi (ehkä 1700-luvun lopussa ). Osa löydöistä viittaa kuitenkin 1800-lukua aikaisempaan toimintaan, jolloin kulttuurikerroksen muodostuminen on osassa nyt tutkittua puistoaluetta ilmeisesti alkanut.

Kahdessa koeruudussa (3 ja 14) ruskea hiekkamultakerros oli löydötön. Ainakin koekuopassa 3 sitä voi rinnastaa aikaisemmin koeruuduissa 308/470 ja 308/494 todettuun samantyyppiseen kerrokseen ja tulkita mahdollisesti alun perin luontaiseksi pintamaakerrokseksi . Toisaalta kyseessä saattaa olla vähälöytöisen peltokerroksen osa, johon myöhempi maankäyttö ei vaikuttanut sen marginaalisen sijaintinsa vuoksi.

Vuoden 1769 isojakokartasta tunnetun kartanotontin NE-reunassa, koekuopissa 19-21 hiekkamultakerros oli vahvuudeltaan 5-20 cm. Kyseessä on asuinpaikan kulttuurikerros, joka on löytöjen (mm. 1740-luvun kuparirahan) perusteella alkanut muodostua viimeistään 1700-luvulla; nuorimmat löydöt ovat 1900-luvulta. Häiriintymättömänä voidaan pitää vain koekuoppa 20:ssa, mahdollisen kivirakenteen tasossa todettua multakerroksen pohjaosaa, josta löytyi osittain palanutta tiiltä tai savilaastia, rautanauloja, tasolasia ja hiiltä. Vastaavaa kulttuurikerrosta ei löytynyt ollenkaan tonttimaan keskiosasta, nykyisen kurssikeskuksen pihasta (kk 22-23), jossa on todettu sen sijaan hyvin vahvoja (ainakin n. 1 m) 1900-luvun täyttömaakerroksia. Tutkittavaa kulttuurikerrosta on siis todennäköisesti jäljellä pääasiassa vanhan kartanotontin laidoilla, kurssikeskuksen pihan ulkoreunoilla. Koekaivauksissa ei löytynyt ollenkaan keskiaikaisia tai vanhempia kulttuurikerroksia tai rakenteita eikä siis myöskään sellaisia stratigrafisia yksiköitä, jotka voitaisiin yhdistää aikaisemmin löytyneeseen rautakauden tyypin keramiikkaan tai kivisavikeramiikkaan.

Kiinteät rakenteet

Mahdollisen, oletettavasti 1800-lukua vanhemman (1700-luku?) historiallisen ajan kivirakenteen jäännöksiä löytyi ainoastaan koekuopasta 20, vanhan tonttimaan NE-reunasta. Kyseessä on ehkä jonkinlaisen kiveyksen/perustuksen tai puretun kivirakenteen (kiukaan?) jäännös, joka koostui kahdesta kerroksesta 7-14 cm kokoisia kiviä ollen paksuudeltaan n. 10-15 cm. Sen tulkintaa puretun uunirakenteen jäännökseksi tukenevat palaneet tiilen, kiven ja savilaastin (?) sekä hiilen kappaleet, joiden määrä oli kuitenkin melko pieni. Ilmiön luonteen ja alkuperän varmistaminen vaatii laajempia kaivaustutkimuksia.

Nuorempia, 1900-luvulle ajoittuvia sähkökaapeli-, putki- tms. kaivantoja todettiin em. koekuoppa 6:n havainnon lisäksi kahdessa koeruudussa (kk 5 ja 13). Vanhoja, 1800-1900-luvun tiekerroksia ja teiden aiheuttamia ”häiriöitä” stratigrafiassa havaittiin kolmessa koekuopassa (2, 7 ja 15).

Löydöt

Koekaivauksissa löytyi pääasiassa modernia löytöaineistoa 1800-1900-luvuilta. Tätä vanhemmiksi arvioidut löydöt keskittyivät kahdelle alueelle: a) tutkimusalueen NE-osaan, päärakennuksen N-puoleisen puistoalueen ylä- eli SW-osaan (kk 8-11) ja b) tutkimusalueen SW-osaan, historiallisen tonttimaan NE-reunaan tai -puolelle (kk 18, 20, 21). Löytöjen joukossa on mm. rautanauloja, punasavi- ja kivisavikeramiikkaa, lasia, fajanssia, liitupiipun paloja, tiilenpaloja, palanutta savea, palanutta luuta, pii-iskoksia ja kupariraha.

Ensiksi mainitulla alueella (a) 1800-lukua vanhemmat löydöt paikalle jättäneen/tuoneen toiminnan luonnetta ei voi yksityiskohtaisemmin määrittää eikä sitä ja siihen mahdollisesti liittyviä kiinteitä rakenteita tai stratigrafisia yksiköitä voi tarkemmin paikantaa ilman laajempia tutkimuksia. Vuosien 2007 ja 2009 koekaivauksissa saatujen löytöjen pieni määrä kertoo siitä, että päärakennuksen N-puoleisen puistoalueen käyttö keskiajalla ja uuden ajan alussa oli kappelinpaikkaa lukuun ottamatta suhteellisen vähäistä. Kyseessä saattavat olla aikaisemmin mainittu raivaustoiminta, kivikappeliin ja muihin sen paikalla todettuihin rakennusvaiheisiin liittyvä aktiviteetti, kartanon muu maankäyttö sekä lauttatien käyttöön liittyvä toiminta.

Toisen alueen (b) löydöt liittyvät selvästi asumiseen kartanon tonttimaalla. Merkittävimpänä löytönä voidaan pitää koeruudusta 18 tullutta kivisavikeramiikan palaa, joka ajoittuu todennäköisesti myöhäiskeskiajalle tai uuden ajan alkuun (1400-1600-luvut). Löytöpaikka sijaitsee vain n. 25 m vuoden 1769 karttaan merkitystä tonttimaasta, mäen juurella. Kyseinen astianpala saattaa siis olla merkki siitä, että kartano on sijainnut samalla paikalla sen perustamisesta eli 1400-1500-luvusta lähtien. Samasta koekuopasta löytyi mm. kaksi liitupiipun kopan fragmenttia. Nyt löytynyt kivisavikeramiikka on erilaista ja nuorempaa kuin v. 2007 koekaivauksissa löytynyt proto-kivisavikeramiikan pala. Viimeksi mainitun lähimpänä vastineena pidetty Egelskärin hylyn keramiikka on ajoitettu 1300-luvun alkupuolelle, mutta uusimpien tutkimusten mukaan saattaa olla jopa 1200-luvun viimeiseltä neljännekseltä. Näin ollen edellä mainittu, v. 2007 löytynyt fragmentti voisi olla yhteydessä 1200- ja 1300-lukujen rakennus- ym. toimintaan kappelinpaikalla.

Varmuudella esihistorialliseksi voidaan kaikista löydöistä tulkita ainoastaan ruusukvartsista taidokkaasti valmistettu kvartsikaavin, joka löytyi terassimaiselta tasanteelta em. puistoalueen SW-kulmasta (kk 14), 55-60 cm:n syvyydestä. Löytöpaikka sijaitsee aikaisempia kvartsilöytöjä ylempänä (97 m mpy). Lähimmät kvartsi-iskokset löydettiin vuoden 2007 koekaivauksissa 20-30 m täältä koilliseen (kk 265/470 ja 275/470) . Kvartsikaavin saattaa siis kuulua samaan kokonaisuuteen muiden kartanopuistosta löytyneiden esihistoriallisten löytöjen kanssa todistaen siitä, että ko. pyyntikulttuurin asuinpaikan toiminta on ollut laajempaa kuin aiemmin tiedettiin. Kyseessä on kuitenkin ensimmäinen alueelta löytynyt kvartsityöväline, jonka tyyppi ja funktio ovat tunnistettavissa. Varhaismetallikautisen ja rautakautisen keramiikan lisäksi asuinpaikalta on saatu rautakautisia radiohiiliajoituksia , mutta myös merkkejä kivikautisesta toiminnasta on havaittu (mahdollisesti neoliittista keramiikkaa puiston NW-reunasta ja kourutaltta viereiseltä pellolta). Kvartsikaapimen löytöpaikan NE-puolella todettu mahdollinen muinainen rantatörmä ja myös esineen löytösyvyys saattavat viitata vielä vanhempaan, mesoliittisen kauden toimintaan tai asutukseen; asian varmistaminen vaatii kuitenkin lisätutkimuksia. Esihistorialliseksi voisi osoittautua myös osa koekaivauksissa löytyneistä palaneen luun ja palaneen saven kappaleista.

Adel, Vadim 2004: Nokia, Nokian kartano. Keskiaikaisen kappelinpaikan kaivaus 2004. Raportti. PMm. - PMm, arkisto. 32 s.

Adel, Vadim 2005: Nokia, Nokian kartano. Keskiaikaisen kappelinpaikan kaivaus 2005. Raportti. PMm. - PMm, arkisto. 35 s.

Adel, Vadim 2006: Nokia, Nokian kartano. Keskiaikaisen kappelinpaikan kaivaus 2006. Raportti. PMm. - PMm, arkisto. 44 s.

Adel, Vadim 2007: Nokia, Nokian kartano. Keskiaikaisen kappelinpaikan ympäristön koekaivaus 2007. Raportti. PMm. - PMm, arkisto. 36 s.

Adel, Vadim 2007b: The earliest history of the manor and the chapel of Nokia - Theories, folklore tradition and new archaeological data. - Hortus novus. Fresh approaches to medieval archaeology in Finland. Archaeologia Medii Aevi Finlandiae XIV. P. 118-129.

Adel, Vadim 2008: Recent archaeological research of rural Medieval sites in the Pirkanmaa inland region, SW Finland. - SKAS 3/2008. Suomen keskiajan arkeologian seura. S. 36-49.

Adel, Vadim 2009: Nokia, Nokian kartano. Keskiaikaisen kappelinpaikan kaivaus 2008. Raportti. PMm. - PMm, arkisto. 45 s.

Carlson, Wilh. 1869: Historiallinen ja maantieteellinen kertomus Pirkkalan pitäjäästä. -

Pitäjäänkertomuksia I. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 47. Hki. 204 s.

Finlands medeltidsurkunder. Utg. af Reinhold Hausen. Helsingfors 1910-1935.

Hakanpää, Päivi 2003: Nokianvirran vanhimpien kartanoiden sijainti rautakauden ja keskiajan maisemassa. Pro gradu. Turun yliopisto.

Hall, Daniel 1783. Geographisk, physico-economisk och historisk beskrifning öfwer Birckala socken uti Åbo höfdingedöme. Stockholm.

Heikel, A. O. 1882: Kertomus Pirkkalan kihlakunnan muinaisjäännöksistä. - Bidrag till kännedom af Finlands natur och folk. 38. Hfors. S. 1-98.

Hiekkanen, Markus 1995: Pirkanmaan keskiaikaiset kivikirkot. - Tampere. Tutkimuksia ja kuvauksia X. Tampereen historiallisen seuran julkaisuja XV. Tampere. S. 40-100.

Hiekkanen, Markus 2007: Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 1117. 650 s.

Jaakkola, Jouko 1994: Etelä-Nokian asutuksen alkuvaiheet. - Nokia ennen ja nyt. Vammala. S. 38-43.

Jaakkola, Jouko 2005: Nokia-nimen alkuperä ja asettuminen paikoilleen. Esitelmä Nokia 500 -seminaarissa, Nokia, 19.11.2005.

Juslin, J. 1927: Nokian kartanon puutarha ja puisto. Kartta 1:500. - RHO, arkisto, 536:3:0001.

Kaukovalta, K. V. 1934: Pirkkalan heimo- ja keskiaika. - Pirkkalan historia. Tampere. S. 1-183.

Kronqvist, I. 1932: Nokian keskiaikainen kappeli. - Suomen Museo XXXVIII-XXXIX, 1931-1932. Hki. S. 16-21.

Kronqvist, I. 1935: Nokian kartanon kappelin perustusten kaivauskertomus. - Tampere. Tutkimuksia ja kuvauksia II. Tampereen historiallisen seuran julkaisuja III. S. 287-291.

Läntinen, Aarre 1978: Turun keskiaikainen piispanpöytä. Studia Historica Jyväskyläensia 16. Jyväskylä.

Saarenheimo, Juhani 1974: Vanhan Pirkkalan historia. Tampere. 880 s.

Silander, Alpo 1935: Tampereen historiallisen seuran kymmenvuotisvaiheet 1925-35. - Tampere. Tutkimuksia ja kuvauksia II. Tampereen historiallisen seuran julkaisuja III. S. 373-395.

Skogman, D. 1864: Kertomus matkoiltani Satakunnassa muisto-juttuja keräämässä. - Suomi. Kirjoituksia isän-maallisista aineista. II jakso. 2. osa. Suomen Kirjallisuuden Seura. Hki. S. 123-162.

Suvanto, Seppo 1973: Keskiaika. Satakunnan historia III. 471 s.

Talvio, Tuukka 2009: VS: raha Nokian kartanolta. Sähköpostiviesti 16.12.2009. Museovirasto/ rahakammio.

Voionmaa, Väinö 1935: Piispankartano Pirkkalassa. - Tampere. Tutkimuksia ja kuvauksia II. Tampereen historiallisen seuran julkaisuja III. Tampere. S. 268-286.

Wessman, Stefan 2009: Egelskärin tutkimukset 2008-2009. Esitelmä kesän 2009 arkeologisten kenttätöiden esittelytilaisuudessa, Helsinki, Kansallismuseo 27.11.2009.

LYHENTEET

FMU Finlands Medeltidsurkunder. Helsingfors 1910-1935.

KA Kansallisarkisto (Helsinki)

KM Kansallismuseo (Helsinki)

MmL Maanmittauslaitoksen arkisto (Jyväskylä)

PMm Pirkanmaan maakuntamuseo (Tampere)

RHO Rakennushistorian osasto (Helsinki, Museovirasto)

KM 2009040