Pirkanmaan maakuntamuseo suoritti arkeologisen koekaivauksen Tampereen Niemen kylän (Niemis) muinaisjäännösalueella loka-marraskuussa 2009. Tutkimusten taustalla oli Niemen alueen asemakaavoitus. Alustavissa kaavasuunnitelmissa kylätontin muinaisjäännösalueen itäosan päälle on osoitettu asuinkerrostalojen korttelialue. Kaivausten kustannuksista vastasi YIT Oy. Tontin omistaa M-Real Oyj.

Kenttätöitä tehtiin yhteensä 18 työpäivää. Työryhmään kuuluivat kaivaustenjohtaja FM Hanna-Leena Salminen, apulaistutkija HuK Teemu Tiainen ja kaivajina toimivat HuK Jenny Skytt ja konservointityöntekijä Heidi Karjalainen. Kaivausraportin oikoluki ja koosti ohjeen mukaan lopulliseen muotoonsa FM Kirsi Luoto.

Koekaivauksissa löydettiin useasta kohtaa kiinteään muinaisjäännökseen viittaavaa ihmisen muokkaamaa maakerrosta sekä muutamia rakenteiden osia. Lisäksi sekoittuneesta peltomultakerroksesta tehtiin mielenkiintoisia esinelöytöjä. Koekaivauksen tavoitteena oli selvittää kiinteän muinaisjäännöksen säilyneisyyttä laajemminkin, mutta tutkimukset keskitettiin kuitenkin kylätontin itäreunaan, johon kaavaehdotuksessa on osoitettu asuinkerrostalojen korttelialue. Tutkimusten suunnittelun lähtökohtana oli 1.12.2008 päivätty osayleiskaavaehdotus ja alustavat asemakaavan havainnekuvat lokakuulta 2009, joissa Niemen kylän muinaisjäännösalueen päälle tai välittömään läheisyyteen on ehdotettu rakennettavaksi leikkikenttä ja kävelyteitä.

Niemen kylä

Niemen kylä on aikaisemmin kuulunut Ylöjärven kuntaan. Tampereeseen alue liitettiin vuonna 1950. Nykyisen Tampereen kaupungin alue on kuulunut keskiajalta alkaen Satakunnan maakuntaan ja suuri osa kaupungin alueesta on kuulunut Pirkkalan pitäjään. Niemen kylä on kuulunut Harjuntaustan eli Rantakunnaan jakokuntaan Kukkolan, Lielahden, Possilan, Pohtolan, ja Siivikkalan kylien kanssa (Saarenheimo 1974: 40). Tämä jakokunta määritellään vuonna 1629 päivätyssä asiakirjassa, jossa määrätään edellä mainittujen kylien metsien sarkajaosta (Suvanto 1988: 174).

Niemen kylä mainitaan kirjallisissa lähteissä vuonna 1442, jolloin Jonis Nemis oli laamannikäräjien lautakunnassa (Saarenheimo 1974: 67). Vuosina 1557-1558 laaditun maakirjan mukaan Niemen kylässä oli neljä taloa: Suvia, Kokko, Niemi ja Piikki. Suviasta tuli myöhemmin Vähäniemi, Niemestä Isoniemi ja Piikistä Piikkilä ja Kokko autioitui. Piikkilä oli taloista suurin, sillä oli skurulukuna 6 ja karjaveroa talo maksoi seitsemästä lehmästä, kun taas muilla kylän taloilla skuruluku oli 2-4 ja lehmiä 2-3 kappaletta. Saarenheimon mukaan Niemen kylän taloilla ei ollut ainakaan merkittäviä eräomistuksia, mikä voisi viitata siihen, että kylät talot ovat muodostuneet myöhemmin kuin vallitsevat erävaltaukset tehtiin.

Vuonna 1600 Niemen kylässä oli vielä kolme taloa, mutta jo saman vuosisadan kuluessa määrä väheni kahteen ja vuonna 1710 taloja oli enää yksi. 1650-luvulla kaksi Niemen kylän taloista oli yhdistynyt Niemen ratsutilaksi. Honka-Hallilan mukaan talo olisi jaettu kahtia taas vuonna 1746 ja yhdistetty taas vuonna 1840 (Honka-Hallila 1996: 19). Kuitenkin vuodelta 1763 olevassa kartassa ja sen selitysosassa ei Niemen kylään ole merkitty kuin yksi talo. Varmaksi tiedetään, että Niemen ratsutila yhdistettiin vuonna 1916 Lielahden kartanoon.

Vuodelta 1885 olevan kartan mukaan Niemen ratsutilan rakennukset sijaitsivat vielä tuolloin vanhalla kylätontilla Näsijärven pohjoisrannalla. Kylätontin autioitumisen tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä, mutta nykyisen Niemen tilan rakennusten rakentamisajankohdat voivat antaa viitteitä tästä. Niemen tilan päärakennus, niin sanottu Niemen pirtti on peräisin rakennuksessa olevan vuosiluvun mukaan vuodelta 1861 (Haapasaari 2007: 29) ja Haapasaaren mukaan Niemen kartanon vieraspytinki puolestaan voi olla rakennettu jo 1700-luvulla. Onko rakennukset mahdollisesti siirretty nykyiselle paikalleen vanhalta kylätontilta, vai mikä selittää osittaisen samanaikaisuuden? Toisaalta on myös mahdollista, että 1800-luvun puolivälin ja vuoden 1885 karttojen lähteenä on käytetty jotakin vanhempaa karttaa, ja Niemen tilan sijainti on siksi niissä virheellinen. Joka tapauksessa kylätontti on autioitunut viimeistään 1800-luvun toisella puolikkaalla.

Tampereen kaupungin arkeologinen perusinventointi tehtiin vuonna 1994 Tampereen museoiden maakunnallisen yksikön toimesta (nyk. Pirkanmaan maakuntamuseo). Tuolloin inventoitiin koko nykyisen kunnan alue. Niemenrannan alueelta ei tuolloin tehty havaintoja kiinteistä muinaisjäännöksistä. Kenttätyöt teki tuolloin Teija Nurminen ja raportin kirjoitti Ulla Rajala. Tätä ennen tehdyt aikaisemmat inventoinnit eivät kata kokonaan nykyistä kaupungin aluetta, koska siihen on liitetty aikaisemmin eri kuntiin kuuluneita maa-alueita. Vuoden 1994 inventoinnin raportti on edelleen hyvä perusteos Tampereen alueen esihistoriasta, mutta historiallisen ajan muinaisjäännöksiin suhtauduttiin tuolloin vielä toisin eivätkä ne kuuluneet inventoinneissa etsittäviin kohteisiin. Inventoinnista kuluneen 15 vuoden aikana on tapahtunut muutoksia arkeologisten inventointien suorittamisessa ja uudenlaisia kohteita on määritelty muinaismuistolailla suojelluiksi kiinteiksi muinaisjäännöksiksi. Suurin ryhmä on historialliselle ajalle ajoittuvat kiinteät muinaisjäännökset. Museovirasto on laatinut näistä moninaisista kohteista ja niiden suojelusta ohjeistuksen, joka on otettu käyttöön vuonna 2009. Tämän johdosta tulee vanhoja inventointeja täydentää näiltä osin.

Uusia kohteita on tämän jälkeen löydetty useissa täydentävissä inventoinneissa myös Tampereelta. Nyt tutkittavana olleella alueella Niemenrannassa tehtiin täydentävä inventointi osayleiskaavoitukseen liittyen Pirkanmaan maakuntamuseon toimesta vuonna 2006 (Luoto 2006). Tuolloin kiinnitettiin erityisesti huomiota alueen historiallisen ajan muinaisjäännöksiin. Niemen kylä todettiin inventoinnissa kiinteäksi rauhoitusluokkaan 2 kuuluvaksi muinaisjäännökseksi. Vuoden 2009 tutkimukset tehtiin vuoden 2006 raportin esitietojen perusteella. Alueen luonnonympäristöstä voi lukea tarkemmin tästä ja vuoden 1994 inventointikertomuksesta (Luoto 2006, Rajala 1994)

Vuoden 2006 inventoinnissa Niemen kylän historiallinen kylätontti paikallistettiin 1700-luvun puolivälistä peräisin olevan isojakokartan perusteella. Kartta asemoitiin nykyisen peruskartan päälle ja tällä perusteella määriteltiin kylätontin muinaisjäännösalue. Tähän sisällytettiin noin 20 metrin levyinen suoja-alue. Vuoden 2009 tutkimukset keskitettiin tämän muinaisjäännösalueen itäreunaan, jonne alustavassa kaavasuunnitelmassa on osoitettu asuinkerrostalojen korttelialue (ks. kartat s. 9 ja 16, kuva 1 ).

Vuoden 2009 koetutkimukset päätettiin tehdä kaivamalla koekuoppia (Ks. kartta 4 sivulla 65). Kaivinkonetta käytettiin pintamaakerroksen pois kuorimiseen. Tähän päädyttiin, koska katsottiin, että sekoittunutta peltomultakerrosta voidaan poistaa koneellisesti. Suurimmasta osasta kaivausaluetta on siis ensin koneellisesti poistettu noin 10 cm kerros ennen arkeologisen kaivamisen aloittamista. Koekuopat olivat kooltaan 50 x 50 cm ja ne kaivettiin teknisinä 10 cm paksuisina kerroksina. Osaan koekuopista tehtiin laajennus tilanteen sitä vaatiessa. Kaivettu maa seulottiin ja löydöt taltioitiin ruuduittain ja kerroksittain. Kaivettu maa-aines käytiin läpi seulontapöydällä lastan avulla, sillä savinen peltomaa ei mennyt läpi seulaverkosta. Maakerroksia ja rakenteita on käsitelty yksiköinä, jotka on numeroitu juoksevasti alkaen numerosta 200. Näistä on luettelo ja kuvaukset kertomuksen lopussa liitteenä. Maakerrokset, rakenteet ja leikkaukset on erotettu toisistaan kirjaintunnuksilla: M = maakerros, R = rakenne, L = leikkaus.

Maanäytteitä ei otettu, koska suurin osa kaivetusta maasta oli sekoittunutta peltomultakerrosta eikä löydettyjen kulttuurikerrostenkaan muodostumisprosessista päästy varmuuteen. Kulttuurikerrokset vaikuttivat monessa kohtaa olevan mahdollisesti purku- tai täyttökerroksia eli sekoittuneita eivätkä paikoilleen muodostuneita. Koekuopasta 475/1010 otettiin kuitenkin rakenteen yhteydestä kaivetusta maakerroksesta kaksi hiilinäytettä. Nämä on toimitettu tätä kertomusta kirjoitettaessa analysoitaviksi.

Kiintopisteet

Kaivausten kiintopisteinä käytettiin Ekokem Oy:n paikalle mittaamia kahta apupistettä. Näiden koordinaatit ja korkeusluvut ovat alla. Apupisteet on mitattu kahteen kiveen, jotka sijaitsevat melko lailla tutkimusalueen keskellä sijaitsevassa pienessä saarekkeessa. Pisteet on merkattu kiviin poraamalla niihin metallirenkaat pisteiden paikalle.

AP1 Peruskoordinaatisto AP1 Yhtenäiskoordinaatisto

X 6823690.652 P 6828105

Y 2483911.703 I 3324296

Z 103.090 m.mpy (N60)

AP2 Peruskoordinaatisto AP2 Yhtenäiskoordinaatisto

X 6823691.065 P 6828106

Y 2483913.953 I 3324298

Z 103.058 m.mpy (N60)

Kaivausten sisäisen koordinaatiston piste 500/1000 on paikallistettu näiden pisteiden avulla. Kaivausten alkuvaiheessa luotiin paikalle oma koordinaatisto, jolle valittiin sattumanvarainen lähtöpiste 500/1000 läheltä apupisteitä, jotka olivat melko lähellä muinaisjäännösalueen keskikohtaa. Tämän niin sanotun nolla-kohdan läpi kulki kaksi kaivausten peruslinjaa. Pohjois-etelä-suuntainen linja X ja itä-länsi-suuntainen Y. Näiltä kahdelta linjalta mitattiin muiden koekuoppien sijainti. Linjat vedettiin bussolin, kulmaprisman ja linjakeihäiden avulla. Koekuoppia mitattiin lisää sitä mukaa, kun kaivaus eteni.

Dokumentointi

Kukin koekuoppa dokumentoitiin sanallisesti ja kuoppien pohjatasot kuvattiin sekä mustavalkofilmille että digitaalisella kameralla muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Digitaaliset kuvat ja mustavalkonegatiivit on taltioituna Pirkanmaan maakuntamuseon kulttuuriympäristöyksikön arkistoon.

Havaituista rakenteista piirrettiin tasokartat mittakaavassa 1:10. Kartat piirsi Teemu Tiainen. Lisäksi rakenteet ja muut anomaliat kuvattiin ja dokumentoitiin sanallisesti. Koekuopista vaaittiin pinta- ja pohjaluvut, jotka näkyvät kartassa 5.

Rakenteet ja maakerrokset

Koekaivauksissa löydettiin tarkemmin ajoittamattomia rakenteita ja tehtiin muita kiinteään muinaisjäännökseen viittaavia havaintoja. Rakenteista ja maakerroksista on tarkemmat kuvaukset kunkin koekuopan kuvauksen yhteydessä liitteessä 4. Lisäksi kustakin yksiköstä on erillinen kuvaus liitteessä 5 tämän raportin lopussa.

Rakenteita ei pääsääntöisesti kaivettu pois, koska koekuopituksessa ei ollut mahdollista kaivaa rakennetta esiin tarpeeksi laajalta alueelta, jotta tulkinta olisi ollut mahdollista. Rakenteista on dokumentoitu siis ainoastaan pintataso, eikä niiden laajuutta ja niihin liittyvien maakerrosten syvyyttä tiedetä.

Koekuopasta 530/1020 löydettiin ojarakenne R201 (Ks. kartat 8 ja 9 sivuilla 70 ja 71 sekä kuvat 2 ja 3). Ojassa oli täytteenä rakennuksen purkujätettä tiilien ja tiilen palojen sekä muokattujen kivien muodossa. Rakenteen yhteydestä tuli erittäin vähän esinelöytöjä, mutta jonkun verran muun muassa eläinten luita. Rakenteen yhteydestä löydettiin myös yksi molemmin puolin lasitetun punasavikeramiikkavadin kylkipala, jossa oli sisäpinnalla boluskoristelua.

Koekuopasta 475/1010 kaivettiin esiin rakenteen perustuskiviä R205 (Ks. kartta 7 sivulla 69 sekä kuva 4). Rakenteen yhteydestä kaivetusta maakerroksesta M204 tuli erittäin vähän löytöjä. Löydöistä osa oli melko nuoria fajanssiastioiden palasia. Maakerroksessa oli erittäin paljon tiilen kappaleita, tiilimurskaa ja jonkun verran hiiltä sekä runsaasti eläinten luita. Maakerros vaikutti niin sanotulta purkukerrokselta, tai mahdollisesti täyttö- tai tasoituskerrokselta, jossa oli runsaasti purkujätettä mukana. Maakerroksesta otettiin kaksi hiilinäytettä.

Myös koekuopasta 480/975 löydettiin peltomullan alta kivirakenne (Ks. kuva 5), joka vaikutti rakenteen perustuksilta. Rakenne löydettiin kaivausten viimeisenä päivänä, joten sen esiin kaivamiseen laajemmin ei ollut aikaa. Rakenteen yhteydestä kaivetusta maakerroksesta löydettiin punasavisen padan kahva (KM 2009092:111).

Koekuopista 470/1020, 510/1017 ja 535/1030 löydettiin peltomullan alta suurehko kivi. Tällainen kivi on saattanut olla esimerkiksi rakennuksen nurkkakivi. On mahdollista, että kivi on luontainen, mutta varsinkin koekuopassa 510/1017 vaikutti siltä, että kiveä varten oli kaivettu pohjasaveen kuoppa (Ks. kuva 6). Myös koekuopasta 470/1025 tuli esiin suurehko kivi, lisäksi kiven ympäriltä kaivettiin selvästi peltomullasta poikkeavaa maakerrosta. Maakerros koostui pääasiassa hiekasta ja sorasta ja siinä oli runsaasti tiilen paloja ja tiilimurskaa. Tästä maakerroksesta löydettiin yksi pala kivisavikeramiikkaa.

Löydettyjä rakenteita ei ollut tutkimusten perusteella mahdollista tulkita tai ajoittaa tarkemmin. Jos rakenteet ovat rakennusten perustusten osia, ajoittuvat ne todennäköisimmin 1600-luvulle tai sitä nuorempaan aikaan, kun kiviperustukset yleistyvät. Vielä keskiajalla puurakennukset perustettiin ainakin Turun kaupungin aineiston perusteella (Kykyri 2003: 108-109) yleisimmin joko suoraan maan päälle, nurkkakivien tai erilaisten puisten tukirakenteiden varaan.

Suurimmassa osassa koekuoppia oli ainoastaan sekoittunut peltomultakerros pohjasaven päällä. Muutamista kuopista tuli kuitenkin myös muunlaisia maakerroksia. Edellä on esitelty jo rakenteiden yhteydestä kaiv3tut maakerrokset. Lisäksi muutamasta koekuopasta kaivettiin runsaasti tiilenpaloja, hiekkaa, ja palanutta hiekkaa sisältävää maakerrosta. Näitä kuoppia olivat 475/1025, 495/1030. Koekuopassa 475/1030 oli puolestaan peltomullan alapuolella tumma, runsaasti hiiltä sisältävä hiekan sekainen maakerros. Koekuopista 500/1034, 505/1017, 515/1017 ja 525/1015 kaivettiin puolestaan esiin peltomullan alapuoliseen saveen kaivettu leikkaus. Leikkaukset saattavat olla vanhoja pelto-ojia tai vastaavia. Niissä oli täyttönä peltomultaa.

Kaivausten yhteydessä havaitut kulttuurikerrokset olivat melko ohuita, niiden paksuus vaihteli 3-10 cm välillä. Rakenteiden yhteydestä kaivettuja kerroksia ei kaivettu pohjaan saakka, joten myöskään niiden tarkkaa syvyyttä ei tiedetä.

Löytöaineisto

Valtaosa esinelöydöistä on tyypillistä historiallisen ajan asuinpaikan materiaalia: punasavikeramiikkaa, fajanssia, lasiastioiden ja tasolasin kappaleita, metalliesineitä, lähinnä rautanauloja. Suurin osa löytöaineistosta oli siis sellaista, joka voi ajoittua hyvin laajalle aikavälille. Muutamat löydöt viittaavat 1500-1600-luvuille, kun taas osa löytöaineistosta voi ajoittua 1800-luvulle ja 1900-luvun alkupuolelle. Esinelöytöjen kohdalla tulee muistaa se, että ne on pääasiassa taltioitu sekoittuneesta kontekstista, joten niiden perusteella ei voida ajoittaa tällä hetkellä rakenteita tai kulttuurikerroksia.

Kaikkiaan löytöjä otettiin kentällä talteen noin 1100 löytönumeroa, näistä kuitenkin suurin osa poistettiin jälkityövaiheessa. Kaikki poistetut löydöt kuvattiin digitaalisella kameralla. Kuvat on taltioituna kertomuksen liitteenä olevalla DVD-levylle, lisäksi raportin liitteenä on myös luettelo kaikista löydöistä (Liite 9). Löydöistä poistettiin kategorisesti kaikki palaneen saven ja tiilen palat, kaikki modernit materiaalit sekä suurin osa esinelasin paloista. Poistettujen löytöjen joukossa on kolme luotia ja yksi hylsy, joista osa saattaa liittyä vuoden 1918 tapahtumiin alueella. Tiedetään, että Niemen sahan alueelle on ollut joukkoja ja toimintaa sisällissodan aikana. Niemenrannalta on ilmeisesti ammuttu kohti Pispalanharjua.

Keramiikka

Taltioiduista löydöistä valtaosa edustaa erilaisia keramiikkamateriaaleja. Määrällisesti eniten taltioitiin fajanssiastioiden paloja. Niemen kylätontin kaivauksilla löydetty fajanssi on pääpiirteissään melko homogeenista: Saviaines on vaalean kellertävää tai lähes valkoista ja palassa on molemmilla pinnoilla valkoinen tinalasite. Eroavaisuuksia on lähinnä koristelussa ja astiamuodoissa. Fajanssiksi luetteloitujen palojen joukossa on muutama pala tarkemmin tunnistamatonta tinalasitettua keramiikkaa.

Suurin osa fajanssin paloista on peräisin lautasista, eikä niissä ole ainakaan löydettyjen palojen perusteella ollut juurikaan koristelua. Fajanssin palojen joukossa on kuitenkin myös rikkaasti koristeltuja paloja. Koristelu on pääosin lasitteen alle tehtyä maalauskoristelua. Sininen väri on yleinen. Lisäksi löydettiin yksi pala, jossa on tekstiä kyrillisillä aakkosilla. Tämä pala on peräisin Latviassa Riiassa toimineesta Kuznetsovin fajanssi- ja posliinitehtaasta. Tehdas on toiminut vuodesta 1841. Niemen tutkimuksissa löytyneen palan tekstimuodon perusteella se on valmistettu ennen I maailmansotaa (Adel 30.12.2009).

Kaivausten merkittävimmäksi löytöryhmäksi muodostui kivisavikeramiikka, lähinnä sen vuoksi, että löydetyille kivisavikeramiikan paloille pystyttiin antamaan jonkinlainen ajoitus. Toisaalta kivisavikeramiikkaa löydettiin vain neljä palaa verrattuna fajanssin ja punasavikeramiikan yli 100 palaan. Kaikissa kivisavikeramiikan paloissa on niin sanottu suolalasite, joka yleistyy 1500-luvun kuluessa (Ks. kuvat 7 ja 8). Kolme paloista ajoittuukin todennäköisesti 1500-1600-luvuille ja yksi on mahdollisesti näitä nuorempi ja peräisin 1800-luvulta (KM 2009092:353, mahdollisesti seltteripullosta) Kivisavikeramiikan yhteydessä täytyy muistaa se, että se on aina tuontia ulkomailta. Suomeen sitä tuotiin yleisesti juuri Saksan monista tuotantokeskuksista. Kivisavikeramiikkaa pidetäänkin jonkin asteisena arvoesineenä, jota ei varmastikaan aivan kaikilla ollut varaa hankkia. Kivisavikeramiikan palat yhdistetään useasti nesteiden säilyttämiseen ja nauttimiseen, sillä ne ovat vedenpitäviä myös ilman lasitusta. Niissä tuotiinkin maahan viiniä ja myöhemmin erityisesti kivennäisvesiä Keski-Euroopasta. Lisäksi kivisavikeramiikasta tehtiin isoja olut-tuoppeja, pienempiä juomakippoja ja kannuja.

Punasavikeramiikka-astioiden palat edustavat monia erilaisia astiatyyppejä. Palat eroavat toisistaan muodon, massan värin, koostumuksen sekä lasitteen ja koristelun puolesta. Punasavikeramiikan paloista suurin osa on kylkipaloja, tai sellaisia, joita ei pysty tarkemmin määrittelemään. Lisäksi löydettiin muutamia reunapaloja, yksi melko pieni astian korvan katkelma ja yksi kolmijalkapadan tai pannun kahvan katkelma (KM 2009092:111) (Ks. kuvat 9, 10 ja 11). Palat jakautuvat kolmeen ryhmään lasituksen perusteella: Lasittamattomiin, sisäpinnalta lasitettuihin tai molemmilta pinnoilta lasitettuihin. Molemmilta pinnoilta lasitetut ovat selvästi vähemmistössä. Punasavikeramiikan koristelumenetelminä erottuvat valkosavilietteellä tehty maalauskoristelu, eli bolus-koristelu (Ks. kuvat 12 ja 13). Yleistä on myös niin sanottu engobe-koristelu, eli että esineen sisäpinnalle on levitetty kauttaaltaan valkoinen saviliete lasitteen alle. Lisäksi yhdessä palassa on kolmiopiste-koristevyöhykkeitä painettuna valkoisen savilietteen läpi saven pintaan, niin savipinta näkyy lasitteen alta.

Osassa punasavikeramiikan paloista oli saven seassa käytetty hyvinkin karkeata sekoitetta. Punasavikeramiikaksi lueteltujen palojen joukossa on useita sellaisia, jotka pintakäsittelyn ja muotonsa perusteella saattavat olla peräisin myös kaakelista. Erikoisuutena voisi mainita vielä yhden punasavikeramiikan palan, jossa on toisella pinnalla valkoinen tinalasite.

Lasi, liitupiippu, metalli ja kivi

Suurin osa vihreästä ja kirkkaasta esinelasista poistettiin jälkityövaiheessa. Lopulliseen löytöluetteloon jäi muutama pala tasolasia ja muutama pala esinelasia. Tasolasin paloista kaksi on selvästi ikkunalasin paloja, niissä on säilynyt nyrhimällä muotoiltua reunaa (mm. KM 2009092:166).

Suurin osa löydetyistä liitupiipun katkelmista on koristeettomia varren katkelmia. Löydetyt kopan katkelmat ovat melko pieniä ja fragmentaarisia. Näistä kahdessa näkyy selvästi, että koppa on ollut plastisesti koristeltu, lisäksi yhden suun reunassa on pistevyöhykekoristelua.

Metallilöytöjä taltioitiin 9 löytönumeroa. Ainoastaan yksi on rautanaulojen lisäksi tunnistettava esine, hevosen jäähokki (KM 2009092:225) ja muut ovat metallilevyn tai vartaan katkelmia. On mahdollista, että näistä saa paremmin selvää konservoinnin jälkeen.

Lähes kaikki löydetyt piin palat ovat varmuudella tuluspiitä. Joukossa on ainoastaan muutama iskos tai sälemäinen pala, jotka tosin nekin voivat olla tuluspiistä lohjenneita. Huomionarvoista on se, että osa paloista on selvästi muotoiltu käteen ja tarkoitukseen sopiviksi. Piin lisäksi taltioitiin kolme palaa kvartsia. Näistä yksi on selvästi esineen teelmä, jota on muotoiltu iskemällä ja nyrhimällä (KM 2009092: 50). Kaksi muuta palaa ovat mahdollisia iskoksia. Lisäksi taltioitiin yksi hiotun kiviesineen katkelma.

Yhteenveto

Koekaivausten perusteella Niemen autioituneen kylätontin alueella on jäljellä kiinteätä muinaisjäännöstä laajalla alueella. Koetutkimuksissa löydettiin rakenteiden jäänteitä ja kulttuurikerrosta. Tutkimusten perusteella Niemen kylän muinaisjäännösalueen rajaus muuttui jonkun verran. Peltoalueen editse menevän tien eteläpuolella oleva alue todettiin myöhemmässä maankäytössä tuhoutuneeksi. Tämä alue määriteltiin siten rauhoitusluokkaan 3 kuuluvaksi. Lisäksi todettiin, että rauhoitusluokkaan 2 kuuluvaa kiinteätä muinaisjäännöstä on myös kartta-analyysiin perustuvan vanhan rajauksen itäpuolella (ks. kartta s 16). Tutkimusten perusteella Niemenrannan asuinalueen kaavoitusta ei voida toteuttaa nyt esitettyjen suunnitelmien mukaisesti.

Painamattomat lähteet

Luoto, Kalle 2006. Arkeologinen inventointi Tampereen Lielahden-Niemen osayleiskaava-alueella toukokuussa 2006. Pirkanmaan maakuntamuseo Kulttuuriympäristöyksikkö

Haapasaari, Mirkku 2007. KULTTUURIA KARTANOLTA. Kulttuurihautomo Tampereen Niemen kartanolle. Diplomityö, TTY:N arkkitehtuuriosasto. Arkkitehtuurin historian ja teorian laitos 22.8.2007. Tarkastaja professori Tore Tallqvist.

Adel, Vadim sähköposti 30.12.2009

Painetut lähteet

Honka-Hallila, Helena 1996. Ylöjärvi 1869 - 1994. Ylöjärven kunta. Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä.

Saarenheimo, Juhani 1974. Vanhan Pirkkalan historia. Vanhan Pirkkalan historiatoimikunta. Nokia, Pirkkala, Tampere, Ylöjärvi. Hämeen kirjapaino Oy Tampere.

Kykyri, Marita 2003. Puurakentaminen Turun kaupungissa. Kaupunkia pintaa syvemmältä. Arkeologisia näkökulmia Turun historiaan. Archaeologia Medii Aevi Finlandiae IX (Seppänen, Liisa toim.) Suomen keskiajan arkeologian seura. Hansaprint Oy, Turku. s. 105-120

Suvanto, Seppo 1988. Talonpoikainen Tampere keskiajalta 1600-luvun puoliväliin. Tampereen historia I. Vaiheet ennen 1840-lukua. Tampereen kaupunki 1988.Kirjapaino Hermes Tampere. s. 161-313

Kartat

Maanmittauslaitoksen arkisto Jyväskylä:

Kartta Niemen ja Lielahden kylistä vuodelta 1763 Ylöjärvi 4 d Daniel Hall

KM 2009092: 1 - 387 historiallisen ajan asuinpaikkalöytöjä