214104

Pälkäne

Mj-alueen laskennallinen keskipiste. Pälkäneen rauniokirkosta n. 860 m koilliseen.

Heikkilän muinaisjäännösalue muodostuu kahdesta selkeästä terassimaisesta tasanteesta Heikkilän päärakennuksen lounais- ja länsipuolella olevalla peltoalueella. Heikkilän pihapiiri sijaitsee maisemasta erottuvalla kumpareella, jolta on suora näkyvyys rauniokirkolle. Ennen 1600-lukua alue on ollut Pälkäneveteen pistävä niemi.

Vuoden 1673 kartan mukaan alue on ollut jo tuolloin viljelykäytössä ja Kuulialan kylä on sijainnut nykyisten asuinrakennusten kohdalla Ylikartanontien itäpuolella. Kirjallisissa lähteissä Kuulialan kylä mainitaan ensi kerran 1400-luvulla, mutta kylän synty on ajoitettu 1200-1300 -luvuille. Alueella suoritetun pintapoiminnan tulosten perusteella asuinpaikka saattaa ajoittua jo rautakauden lopulle. Nykyisen asuinalueen ympäristö on pääosin rakentamisen ja tasoitustöiden tuhoama, eikä merkkejä kiinteistä muinaisjännöksistä ole havaittu. Alueelta on kuitenkin löytynyt rautakauteen viittaavia irtolöytöjä: savinen värttinänkehrä sekä pyöreä pronssisolki.

Heikkilän talon lounais- ja länsipuolella sijaitsevalta sokerijuurikaspellolta, n. 1000 m2:n alalta on löytynyt rautakaudentyypin keramiikkaa, punasavikeramiikkaa, savitiivistettä, hioinkivien ja liitupiippujen katkelmia, taso- ja pullolasia, runsaasti savi- ja rautakuonaa, tuluspiitä sekä retusoitu piiesine. Löytöjä ovat keskittyneet alueen lounaisosan terassille, jolla on havaittu myös muuta ympäristöä hieman tummempi maannos ja joitakin palaneita kiviä.