Mäkikadun arvoalue, joka rajoittuu lännessä Mooseksenmäkeen ja idässä Uittokujaan on kuulunut Simolan maihin. Kadunvarsi on rakentunut 1900-luvun alun ja 1920-luvun välisenä aikana. Useat rakennuksista on rakennettu kahdessa vaiheessa siten, että 1900-luvun alussa rakennettua taloa on jatkettu tai laajennettu 1920-luvulla. Rakennukset on rakennettu kiinni katulinjaan. Ne ovat muodoiltaan ja tyypiltään vaihtelevia; omakotitalotyyppisiä usean perheen asuinrakennuksia sekä pieniä asuntoja käsittäneitä entisiä vuokrataloja. Rakennusten ulkoasut ovat säilyneet pääosin hyvin. Rakennukset ovat kooltaan suhteellisen suuria, joten pihamaata ja kasvillisuutta tonteilla on vähän. Alueen lounaiskulmassa on yksi ympäristöönsä melko hyvin sopiva uudisrakennus.

Katulinja on kapea ja se laskeutuu loivasti länteen maastonmuotoja mukaillen. Kadun eteläpuolella rinne laskee jyrkästi Ajurinkadulle ja edelleen kohti Pyhäjärveä. Alkujaan Rajaportin saunan tuntumasta alkava Mäkikatu päättyi Ylä-Voiman kohdalle. Tällä kohdalla kulkenut kapea kulkuväylä oli nimeltään Tukkimiehentie (myöh. Tukkimiehenkatu). Laajempien katujen uudelleen järjestelyjen yhteydessä 1900-luvun lopulla Mäkikatu jatkettiin kulkemaan yhtäjatkoisesti aina Kannaksenkadun risteykseen ja Pispalan valtatielle, nykyisen seurakuntatalon kohdalle asti. Katua oli tarkoitus myös leventää, mutta hanke on jäänyt toteutumatta.

Kokonaisuus tulisi säilyttää mahdollisimman tarkkaan. Rakennuksia ja rakenteita tulisi purkaa vain erityisestä, pakottavasta syystä, eikä sellaiseksi voida katsoa ylläpidon laiminlyöntiä. Katunäkymä tulee säilyttää, myös tiet, muurit, pihojen rakenteet yms. tulisi huomioida. Katulinjaa tai kulkureittejä ei tulisi muuttaa. Katuliittymien ja pihojen pinnoitteena tulisi suosia nurmea ja hiekkaa ja välttää laajoja betonikivilaatoituksia tai asfaltointia. Uudisrakentamista tulisi välttää, mutta jos siihen on riittävät perusteet, tulisi korostetun tarkkaan noudattaa mm. olemassa olevan ympäristön mittakaavaa ja rakennustapaa.

Tarkennus 2012:

Alueen arvojen säilymisen kannalta tärkeää on:

Aluekokonaisuuden ja sen yksityiskohtien säilyttäminen ymmärrettävänä, mahdollisimman vähäisin muutoksin.

Vanhan rakennuskannan, asuin- ja piharakennusten, säilyminen.

Pihojen kasvillisuuden säilyminen perinteisenä.

Pihojen, katuliittymien, ajoteiden ja polkujen pintojen säilyminen perinteisinä nurmi- ja hiekkapintaisina.

Muurien, portaiden ja muiden pihojen rakenteiden säilyminen perinteisenä.

Rinnepihojen tasoerojen säilyminen.

Kapean, maastonmuotoja mukailevan ja samalla kaupunkimaisen rakennuksin rajatun katutilan säilyminen.

Katulinjan ja muiden kulkureittien säilyminen.

Katunäkymän säilyminen.

Uudisrakentamisen välttäminen.

Välttämättömän uudisrakentamisen toteuttaminen korostetun tarkkaan lähiympäristön vanhaa rakennustapaa ja mittakaava noudattaen.

Välttämättömän uudisrakennuksen sijoittaminen katulinjaan ja piharakennukset tontin perälle.

Pispalan rakennusinventointi: PMM, Anu Eerikäinen, 2001-2002.

- Ilmakuva-aineisto, Tampere 1946, 1956, 1966. Tampereen kaupunki ja maanmittauslaitos.

- Kartta Tampereen Ylä-Pispalan ja Ala-Pispalan kaupunginosien katualueita varten pakkolunastettavista alueista 1965. Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

- Pohjois-Pirkkala, Pispala, tonttikartta 1930, P.A. Ahomaa (Ahonius); Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

- Vanhat valokuvat kohteesta ja sen ympäristöstä; alueen kiinteistön omistajien hallussa, http://www.pispala.fi/pispalakuvia ja Tampereen museoiden Kuva-arkisto.

Alueen kiinteistön omistajat ja asukkaat, inventoinnin yhteydessä haastatellut pitkään Pispalassa asuneet henkilöt

Pirkanmaan maakuntamuseon arkisto, CD-levy: Pispalan rakennusinventointi 2009.