Pirkanmaan maakuntamuseo suoritti arkeologisen koekaivauksen ja konekaivuun valvonnan Kangasalan Huutijärven Hakapellon alueella huhtikuussa 2009. Kunnan tekninen keskus oli työn tilaaja. Kunta rakentaa Hakapellon asuinalueelle kunnallistekniikkaa ja tähän liittyen sadevesien tasausallas, purkuputki ja avo-oja on suunnitelman mukaisesti tarkoitus rakentaa tutkimusalueella. Avo-ojaa pitkin vedet on tarkoitus purkaa Sarsanuomaan. Tutkimukset tehtiin, koska Hakapelto - niminen rautakautinen asuinpaikka sijaitsee aivan nyt tutkitun alueen lounaispuolella. Lisäksi Sarsanuoman vastakkaisella rannalla on useita kiinteitä muinaisjäännöksiä melko lähellä tutkimusaluetta.

Kenttä- ja jälkityöt teki FM Hanna-Leena Salminen ja työn valvojana toimi tutkija Ulla Lähdesmäki Pirkanmaan maakuntamuseosta. Kaikkiaan työhön käytettiin 7 työpäivää. Työn kustannuksista vastasi Kangasalan kunta, kustannukset olivat 1980 e + alv.

Tutkimusten tulosten perusteella vesihuoltosuunnitelman toteuttamiselle ei katsottu olevan esteitä.

Tutkimusalue sijaitsee noin 2,8 kilometriä kaakkoon Kangasalan kirkolta Sarsanuoman eteläpuolella. Tutkimusalue on osittain melko loivaa kohti Sarsanuomaa laskevaa peltorinnettä ja rinteen alapuolista peltoa. Etukäteen arvioitiin, että suuri osa alueesta on varmasti ollut veden alla ennen vuonna 1604 tapahtunutta Sarsanuoman vedenpinnan laskemista. Tuolloin Pälkäneellä puhkesi Kostianvirta uudeksi lasku-uomaksi Pälkänevedestä Mallasveteen ja vedenpinta laski yläjuoksulla voimakkaasti. Arvioiden perusteella vedenpinta on ennen tätä ollut noin 89-90 m.mpy. Maaperä alueella on hiekkaisaa, peltoalueilla nykyinen peltomultakerros on humuksen sekaista hiekkaa.

Tutkimusalueen kaakkoispuolelle on rakennettu 2000-luvulla omakotitalo, muuten alue on säilynyt samanlaisena kuin vuosien 1992 ja 1993 tutkimusten aikana. Peltoalueet ovat edelleen aktiivisessa viljelyssä.

Koko Kangasalan kunnan on inventoinut vuonna 1993 Teija Nurminen. Tätä ennen Ville Luho on inventoinut koko kunnan vuonna 1937 ja Mirja Koskimies Sarsan alueen vuonna 1971. Kangasalan alueelta tunnetaan useita kymmeniä kiinteitä muinaisjäännöksiä kivikautisista asuinpaikoista historiallisen ajan asuinpaikkoihin. Tutkimusalueen läheisyydessä on mennyt muinainen Sarsanuoma ja sen rannoilla on useita kivikautisia asuinpaikkoja. (Ks. Kartta 3, s. 7)

Hakapellon kohde löytyi vuonna 1992 tehdyssä koekaivauksessa. Koekaivaus tehtiin museoviraston toimesta (Soininen 1992). Vuoden 1992 tutkimuksissa löydetty rautakautisen lieden alue tutkittiin kaivauksin vuonna 1993 (Soininen 1993).

1990- ja 2000-luvuilla Kangasalan alueella on suoritettu useita pienialaisia inventointeja, koekaivauksia ja kaivauksia. Nyt tutkitulle alueelle nämä eivät kuitenkaan ole ulottuneet.

Alla olevasta kartasta selviää tarkemmin Soinisen vuonna 1992 ja 1993 tutkimat alueet. (Ks. Kartta 4, s. 8) Tutkimusten taustalla oli tuolloin Kangasalan kunnan suunnitelma rakentaa pientaloalue Nuorron ja Jokioisten kylien alueelle. Suunnitelma-alueelle tehtiin ensin koekuopitus, jonka seurauksena seuraavana vuonna alueella tehtiin pelastuskaivaus. Koekuopituksessa löydettiin rautakaudelle ajoitettu liesi ja melko runsaasti esinelöytöjä. Vuoden 1993 kaivauksessa tehtiin myös melko runsaasti esinelöytöjä.

Suurin osa työstä tehtiin konekaivuun valvontana. Kunnan tekniseltä keskukselta saatiin kenttätyöajaksi käyttöön kaivuri sekä lapiomies. Etukäteen potentiaalisimmilla alueilla eli korkeuskäyrän 89 yläpuolella kaivaminen tehtiin lapiotyön ja konekaivuun yhdistelmänä. Kaivamisen edetessä huomattiin melko pian, että suurin osa tutkimusalueesta, kaivausalueet B-F ovat olleet todennäköisesti veden alla ennen vuotta 1604. Näillä alueilla tuli melko ohuen peltomultakerroksen alta puhdas saven sekainen harmaa hiekka. Ainoastaan kaivannosta A tehtiin muita havaintoja.

Koekaivannot dokumentoitiin sanallisesti ja kuvaamalla mustavalkonegatiiville sekä digitaalisella kameralla. Kustakin kaivannosta dokumentoitiin yksi profiili. Kunnan mittaustoimi oli paaluttanut tutkittavat linjat maastoon etukäteen suunnitelmakartan perusteella, joten linjojen paikallistaminen tehtiin digitoimalla suunnitelmakartta peruskartalle MapInfo-ohjelmassa

Koekaivausten perusteella kaivannot B-F ovat olleet ennen vuotta 1604 vedenpinnan alapuolella. Kaivannossa A tehtiin muutamia mielenkiintoisia havaintoja maakerroksista. Noin korkeuskäyrän 91 tietämillä oli havaittavissa kaksi päällekkäistä peltomultakerrosta, joiden välissä oli vaalean, hiukan saven sekaisen hiekan kerros. Alemmassa peltomultakerroksessa oli runsaasti hiiltä, joten todennäköisesti kyseessä on kaskiviljelyyn liittyvä kerros. Kyntöjäljet ovat melko leveitä ja selkeitä. Ajallisesti tämä viljely on tapahtunut vuoden 1604 jälkeen, todennäköisesti 1700-1800-luvuilla. Alemmasta peltomultakerroksesta otettiin hiilinäytteitä, mutta näitä ei ajoitettu tämän projektin puitteissa. Peltomultakerrosten välissä ollut vaalea hiekkakerros on saattanut syntyä Sarsanuoman tulvimisen seurauksena.

Koekaivantojen kuvaukset

Kaivanto A

Ääreiskoordinaatit:

X= 6815593-6815610

Y= 2506166-2506180

Z= 91-89 m.mpy.

P= 6818990-6819007

I= 3346162-3346177

Kerrokset kaivannon lounaisosa

0-40/50 cm humuksen sekainen ruskea hiekka (peltomulta)

40/50 - 60/65 cm harmaan hiekka

välissä sekoittunut kerros, kyntökerros

60/65-80/85 cm humuksen sekainen ruskea hiekka (alempi peltokerros)

80/85-100 cm ruskea hiekka

100-120 cm vaalean ruskea hieno hiekka/hieta

Kaivanto B

Äääreiskoordinaatit:

X= 6815610-6815615

Y= 2506177-250614

Z= 89 m.mpy.

P= 6819007-6819011

I= 3346174-3346181

Kaivanto B:n kohdalle on tarkoitus tulla sadevesien imeytyskenttä. Kaivannon koko oli noin 7,8 x 4,7 metriä ja syvyys 40-50 cm. Tässä kaivannossa nykyisen peltomultakerroksen alapuolelta tuli heti puhtaaksi pohjamaaksi tulkittu harmaan saven kerros ja sen alta saven sekaista karkeaa hiekkaa. Kaivannosta ei tehty esinelöytöjä.

Kerrokset:

0-40 cm ruskea humuksen sekainen hiekka (peltomulta)

40-50 cm harmaa savi

Kaivanto C

Ääreiskoordinaatit:

X= 6815614-6815636

Y= 2506179-2506172

Z= 88-89 m.mpy.

P= 6819011-6819033

I= 3346176-3346170

Kaivannon pituus oli noin 22 metriä, leveys noin 1,8 metriä ja syvyys 60-70 cm. Tähän kaivantoon on tarkoitus laittaa sadevesien purkuviemäriputkea. Kaivannosta tuli heti peltomultakerroksen alta puhtaaksi pohjamaaksi tulkittu ruskean harmaa savinen kerros. Alue on ollut todennäköisesti veden alla ennen vuoden 1604 luonnonmullistusta jonka, seurauksena Sarsanuoman vedenpinta laski huomattavasti. Kaivannosta ei tehty esinelöytöjä.

Kerrokset:

0-30 cm ruskea humuksen ja hieman saven sekainen hiekka (peltomulta)

30-50 cm harmaa hienon hiekan sekainen savi

50- 70 cm karkea harmaa hiekka

Kaivannot D, E ja F

Kaivannot D, E ja F kaivettiin alueella, johon on tarkoitus tulla sadevesien purkua varten avo-oja. Ojan kautta vedet johdetaan Sarsanuomaan. Kaikista kaivannoista tuli peltomullan alta puhtaaksi pohjamaaksi tulkittu savinen kerros. Kaivannoista ei tehty esinelöytöjä.

Kaivanto D

Keskikoordinaatit:

X= 6815647

Y= 2506176

X= 88 m.mpy.

P= 6819044

I= 3346175

Kaivanto D oli kooltaan 2,5 x 1,8 metriä ja syvyydeltään noin 70 cm.

Kerrokset:

0- 30 cm ruskea humuksen ja hieman saven sekainen hiekka (peltomulta)

30-50 cm harmaa savi

50-70 cm kerroksittain paikoin oranssin väriseksi rikastunutta ja harmaata karkeaa hiekkaa

Kaivanto E

Keskikoordinaatit:

X= 6815657

Y= 2506179

Z= 88 m.mpy.

P= 6819054

I= 3346178

Kaivanto E oli kooltaan noin 2,4 x 1,8 m ja syvyydeltään noin 70 cm.

Kerrokset:

0-25 cm ruskea humuksen ja hieman saven sekainen hiekka (peltomulta)

25-40 cm harmaa savi

40-70 cm kerroksittain paikoin oranssin väriseksi rikastunutta ja harmaata karkeaa hiekkaa

Kaivanto F

Keskikoordinaatit:

X= 6815667

Y= 2506182

Z= 89 m.mpy

P= 6819063

I= 3346182

Kaivanto F oli kooltaan noin 2,5 x 1,8 metriä ja syvyydeltään noin 45-60 cm.

Kerrokset:

0-35 cm ruskea humuksen ja hieman saven sekainen hiekka (peltomulta)

35-60 cm harmaa kiiltävä savi

Koetutkimuksissa ei tehty kiinteisiin muinaisjäännöksiin viittaavia havaintoja. Tutkimusten perusteella vesihuoltosuunnitelman toteuttamiselle ei katsottu olevan esteitä.

Lähteet

Arkistolähteet

Museoviraston arkeologian osaston topografinen arkisto

Nurminen, Teija 1993. Kangasalan inventointi 1993.

Soininen, Olli 1992. Kangasala. Nuorto/Jokioinen. Hakapelto. Koekaivaus 1992.

Soininen, Olli 1993. Kangasala. Nuorto, Hakapelto. Rautakautisen lieden kaivaus 1993.

Pirkanmaan maakuntamuseon arkisto

Luoto, Kalle 2004. Kangasala. Sarsa, Sarsansuo 1. Vesijohtolinjan kaivamisen arkeoginen valvonta.

-