rakennusperinteinen

sosiaalihistoria

Pihapiirin yksittäispientalotyyppinen asuinrakennus 001 on peräisin 1800-luvun lopulta. Nykyasuunsa talo on laajennettu 1920-luvun lopulla. Mansardikattoinen, piirteiltään klassinen, useita asuntoja käsittänyt asuinrakennus on säilyttänyt laajennuksen jälkeiset piirteensä erinomaisesti (mm. päätyihin taittuvat räystäät, kulmien pilasterinomainen listoitus). Pääosin betonirunkoinen piharakennus, jossa on ulkohuoneet ja pesutupa, on todennäköisesti rakennettu 1930-luvun alussa ja säilynyt täysin alkuperäistä vastaavassa asussa. Pihan jäsentely, pinnat ja kasvillisuus ovat perinteiset.

Alueella 1900-luvun alkupuolella tyypillinen asumisen ja elämisen tapa, asuntoja puutalossa, aputiloja piharakennuksessa, on säilynyt hahmotettavissa.

Kohde sijaitsee Vannekadun päässä, Punaisen tukkitien puiston laidassa. Tontille kuljetaan puistosta, varsinaista katuliittymää ei ole. Loivasti etelään viettävällä tontilla on useita asuntoja käsittävä 1920-luvun lopulla laajennettu asuinrakennus sekä piharakennus.

Kohde muodostuu asuin- ja piharakennuksesta pihoineen. Tontti on lohkottu aikoinaan Simolan maista. Sille on 1800-luvun lopulla rakennettu pieni hirsinen asuinrakennus. 1920-luvulla tontti on siirtynyt Josefssonin (myöh. Joen) suvulle, jotka omistivat myös kaksi pohjoisenpuolista tonttia (Kannaksenkatu 37 ja 39). Vannekatu 10 vanha osoite on ollut Pispala 154 b. Asuinrakennusta laajennettiin 1920-luvulla, todennäköisesti 1928.

Samaan sukuun kuulunut Kannaksenkatu 37 omistaja joutui takaamiensa lainojen vuoksi konkurssiin 1930-luvun alun pulavuosina, jolloin Kannaksenkatu 37 ja Vannekatu 10 kiinteistöt päätyivät pakkohuutokaupassa Urho Perämaalle. Perämaa perheineen asui yhdessä Kannaksenkatu 37 talon asunnoista ja piti muissa vuokralaisia. Vannekatu 10 asuintaloa laajennettiin vuokralaisten pitämistä varten. 1950-luvun vuokralaisen mukaan kahdessa talossa asui enimmillään 13 perhettä. Myös kivijalassa oli asunto tai kaksi. Kiinteistöt muodostivat yhtenäisen pihapiirin. Asukkaat käyttivät yhteistä piharakennusta, jossa oli ulkohuoneet ja pesutupa. 1960-luvun kartassa Vannekatu 10 tila on nimeltään Eerola. Perämaat myivät kiinteistön sittemmin sen nykyiselle omistajalle. Kohde on ollut pitkään asumattomana.

Vannekadun rakentamisen yhteydessä 1980-luvulla on tontin eteläsivusta lunastettu kaistale. Vannekadun on ollut tarkoitus ulottua lännessä Punaisen tukkitien puistoon asti, mutta kadun pää on jäänyt rakentamatta. Tontilla ei ole katuliittymää.

Kohteen lähiympäristössä on pääasiassa 1900-luvun alun rakennuksia. Itäpuolelle on valmistumassa kookas ympäristöönsä huonosti sopeutuva uudisrakennus. Eteläpuolella on ilmeisesti vanha erittäin voimakkaasti korjattu asuinrakennus. Tontin länsipuolitse on kulkenut Porin Höyrysahan 1860-luvulla rakentama punainen tukkitie, joka purettiin vuonna 1935. Tukkitien uoma on rakentamatonta puistoaluetta, jossa kulkee kevyenliikenteenväylä.

Tonttia on rajattu pensasaidanteilla ja pengerretty matalin pulterikuvi ja betonimurein. Pihassa kasvaa sireeniä ja muutamia luumupuita. Pääosin nurmipintainen piha on hoitamaton ja siellä kasvaa kaksi suurta hevoskastanjaa, koivuja ja sireeniä. Pihan jäsentely, pinnat ja kasvillisuus ovat perinteiset.

Pihapiiri kokonaisuutena tulisi säilyttää mahdollisimman tarkkaan. Rakennuksia ja rakenteita tulisi purkaa vain pakottavasta syystä, eikä sellaiseksi voida katsoa ylläpidon laiminlyöntiä. Tontilla olevien rakennusten sijoittelun periaatetta ei tulisi muuttaa. Pihapiirin ilme, rakenteet, pinnat ja kasvillisuus tulisi säilyttää perinteisenä. Kohtuullisen pieniä muutoksia sallitaan, mutta ne tulisi tehdä tarkkaan harkiten ja kohteen kulttuurihistoriallisia ominaispiirteitä kunnioittaen. Uudisrakentamista tulisi välttää. Rakennusten mahdolliset muutokset tai laajennukset tulisi tehdä ensisijaisesti vaipan sisällä ja välttää rakennusten rungon laajentamista. Jos rungon muutokseen tai laajennukseen on riittävät perusteet, tulisi korostetun tarkkaan huomioida mm. olemassa olevan ympäristön mittakaava ja rakennustapa. Kaikissa muutos- ja korjaustöissä olisi noudatettava rakennukseen sopivaa rakentamista.

Tarkennus 2012:

Pihapiirin ja rakennusten tai muun kohteen arvojen säilymisen kannalta tärkeää on:

Asuin- ja piharakennuksen, pihan rakenteiden, pintojen ja kasvillisuuden muodostaman 1900-luvun alkupuolelle ominaisen pihapiirin säilyminen.

Asuinrakennus – piharakennus rakennusparin säilyminen.

Rakennusten kattomuodon, runkomuodon ja rakennusajankohdalle ominaisten tai niitä vastaavien julkisivumateriaalien, muotojen ja tyylipiirteiden säilyminen.

Useiden asuntojen tai vaikutelman useista asunnoista säilyminen asuinrakennuksessa.

Pispalan rakennusinventointi: PMM/ Anu Eerikäinen/ 9.8.2001.

2001 inventoinnin kohdenumero 90.

- Ilmakuva-aineisto, Tampere 1946, 1956, 1966. Tampereen kaupunki ja maanmittauslaitos.

- Kartta Tampereen Ylä-Pispalan ja Ala-Pispalan kaupunginosien katualueita varten pakkolunastettavista alueista 1965. Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

- Pohjois-Pirkkala, Pispala, tonttikartta 1930, P.A. Ahomaa (Ahonius); Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

Inventoinnin yhteydessä haastatellut pitkään Pispalassa asuneet henkilöt