rakennusperinteinen

sosiaalihistoria

Pihapiirin yksittäispientalotyyppinen asuinrakennus on rakennettu 1927. Rakennus on ikkunoiden vaihtamista lukuun ottamatta säilyttänyt hyvin alkuperäiset piirteensä. Siinä selkeitä ajan puutaloklassismille tyypillisiä piirteitä, kuten päätyihin taittuvat räystäät, vinoneliöikkunat, julkisivujen laudoitus- ja listoitustapa. Pensasaitojen rajaaman tasaisen puutarhapihan pinnat, jäsentely ja kasvillisuus ovat perinteiset.

Alueella 1900-luvun alkupuolella tyypillinen asumisen tapa, asunto puutalossa, on säilynyt hahmotettavissa.

Kohde sijaitsee Tukkimiehenkadun varressa, kasvimaiden reunassa. Tasamaatontilla on 1920-luvulla rakennettu omakotitalotyyppinen asuinrakennus sekä piharakennus.

Kohde muodostuu asuinrakennuksesta ja pienestä piharakennuksesta pihoineen. Asuinrakennus on rakentanut seppä Söderholm vuosina 1925-27. Naapurin kertoman mukaan rakennuksen perustukset on tehty ns. tukkilautalle. Söderholm on saanut läheiseltä harmaalta tukkitieltä tukkeja, joita hän oli käyttänyt hirsiperustusten tekemiseen. Hirsikehikon päälle on valettu betoniperustus. Asuinrakennus on tyypillinen puuklassismia edustava omakotitalotyyppinen talo, jossa todennäköisesti on lisäksi pidetty vuokralaista vintillä.

Piharakennus sijaitsee tontin eteläosassa. Rakennus on matala, satulakattoinen ja suorakaiteen muotoinen. Koillisivulla on pieni pulpettikattoinen sisäänkäyntikuisti, jossa on vanha 9-ruutuinen ikkuna. Julkisivut ovat vaakapaneloidut ja katto katettu aaltopellillä. Aiemman inventoinnin mukaan rakennus olisi 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa rakennettu hirsirunkoinen asuinrakennus, jossa olisi asuttu 1920-luvun lopulle saakka. Vuoden 1930 tonttikarttaan rakennusta ei kuitenkaan ole merkitty, mikä viittaisi rakennuksen olevan aikaisintaan 1930-luvulla rakennettu. Nykyinen piharakennus vaikuttaa 1940-60-luvulla rakennetulta varasto- ja autotallirakennukselta. Rakennusta ei ole inventoitu erikseen sen vähäisen merkityksen vuoksi. Kiinteistö on säilynyt samalla suvulla 2010-luvulle asti.

Kohteen lähiympäristössä ei ole muita vanhoja rakennuksia. Koillis- ja itäpuolella on 1990-luvulla rakennettuja kookkaita usean asunnon uudisrakennuksia, pääasiassa rivitaloja. Luoteis- ja lounaispuolella ovat palstaviljelyalueena toimivat laajat kasvimaa-alueet.

Runsas kasvillisuus rajaa tonttia. Tukkimiehenkadulle on kaksi katuliittymää, joissa on 1950-luvun tyyliset taivutetut metalliputkiportit. kasvillisuutena rehevällä tontilla on mm. omenapuita, suuria koivuja, sireeniä, vaaheroita ja marjapensaita. Pihan koillisrajalla on pieni leikkimökki. Piha on pääosin nurmipintainen, ajotiet pihaan sorapintaisia. Pihan yleisilme on perinteinen.

Rakennuksia ja rakenteita tulisi purkaa vain pakottavasta syystä, eikä sellaiseksi voida katsoa ylläpidon laiminlyöntiä. Pihapiirin ilme, rakenteet, pinnat ja kasvillisuus tulisi pyrkiä säilyttämään perinteisenä. Pieniä muutoksia sallitaan, mutta ne tulisi tehdä harkiten ja kohteen kulttuurihistoriallisia ominaispiirteitä kunnioittaen. Vähäinen uudisrakentaminen tai laajentaminen perinteistä rakennustapaa ja mittakaavaa noudattaen on mahdollista.

Tarkennus 2012:

Pihapiirin ja rakennusten tai muun kohteen arvojen säilymisen kannalta tärkeää on:

Asuinrakennuksen, pihan pintojen ja kasvil-lisuuden muodostaman 1900-luvun alkupuolelle ominaisen pihapiirin säilyminen.

Asuinrakennuksen kattomuodon, runkomuodon ja rakennusajankohdalle ominaisten tai niitä vastaavien julkisivumateriaalien, muotojen ja tyylipiirteiden säilyminen.

Pispalan rakennusinventointi: PMM/ Anu Eerikäinen/ 2.5.2002.

2002 inventoinnin kohdenumero 159.

- Ilmakuva-aineisto, Tampere 1946, 1956, 1966. Tampereen kaupunki ja maanmittauslaitos.

- Pohjois-Pirkkala, Pispala, tonttikartta 1930, P.A. Ahomaa (Ahonius); Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

Naapuri ja inventoinnin yhteydessä haastatellut pitkään Pispalassa asuneet henkilöt