arkkitehtoninen

kirkkohistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Laajalla kadulta pohjoiseen nousevalla jyrkällä rinnetontilla sijaitsevat Bertel Strömmerin suunnittelema seurakuntatalo (1949) ja siihen liitetty Jaakko Ilveskosken suunnittelema kirkkorakennus (1971). Keltainen rapattupintainen seurakuntatalo edustaa jälleenrakennuskauden pelkistettyä julkista rakentamista ja kirkko taas aikansa tasokasta ja modernia kirkkoarkkitehtuuria. Molemmat ovat säilyttäneet rakennusajalleen ominaiset piirteet erinomaisesti.

Harjun seurakunta on toiminut tontilla vuodesta 1949 nykypäiviin. Kirkossa on esineistöä myös 1968 palaneesta Pispalan rukoushuoneesta ja Epilässä sijainneesta Harjun kappelikirkosta (1639–1858).

Pispalan valtatien, alueen pääliikenneväylän varressa sijaitsevalla avoimella rinnetontilla ja erityisesti massiivisella seurakuntatalolla on suuri maisemallinen merkitys katunäkymässä sekä laajemminkin Ala-Pispalan maisemassa.

Kohde sijaitsee Pispalan valtatien varressa, ns. Pispalan ahteessa. Tontti nousee kadulta voimakkaasti pohjoiseen ja sillä sijaitsevat Pispalan seurakuntatalo ja kirkko.

Kohde muodostuu kaksiosaisesta seurakuntatalosta ja sen takana sijaitsevasta kirkosta tontteineen. Tontti on 1940-luvulle asti ollut pääasiassa rakentamatonta mäntymetsää ja avointa niittyä, jota halkoi itä-länsisuuntaan vanha Kuninkaantieksi kutsuttu tielinja. Kuninkaantie kulki Tampereelta harjua pitkin kohti Pohjanmaan rannikkoa. Tielinja on säilynyt todennäköisesti nykyisen kevyenliikenteen väylän pohjana.

Pohjois-eteläsuunnasa tonttia halkoi 1863-64 rakennettu Pispalan ensimmäinen tukkitie, Punainen tukkitie. Rosenlewin omistama Porin Höyrysaha rakensi tien siirtääkseen puutavaraa Näsijärvestä Pyhäjärveen ja edelleen Kokemäenjoelle. Tukkitie oli aluksi hevosvoimainen. "Konnari" eli koneasema, jossa aluksi hevoset kirsivät kehää vetäen tukit ylös Näsijärvestä ja myöhemmin toimi höyrykone, sijaitsi nykyisen Erämiehenkadun pään tuntumassa, jossa on kirkon sorapintainen parkkialue. Läheisen männyn rungossa on yhä jäljellä rautarengas, johon hevoset sidottiin lepoajaksi. 1930-luvun alussa puretun tukkitien koneasema erottuu vielä 1946 ilmakuvassa selvästi.

Tontti on todennäköisesti lohkottu 1800-luvun puolella Simolan tilasta. Maapohja on ollut nimeltään Pölkkylä ja sen on omistanut Rosenlewin suku tai heidän omistamansa Porin Höyrysaha Oy. 1940-luvulla tontin on ostanut seurakuntayhtymä ja 1949 tontille on valmistunut Bertel Strömmerin suunnittelema Pispalan seurakuntatalo. Kun Pispalan puinen kirkko oli palanut 1968, päätettiin uusi kirkko rakentaa seurakuntatalon laajennukseksi, sen pohjoispuolelle. Uusi moderni kirkko valmistui 1971 ja sen on suunnitellut arkkitehti Jaakko Ilveskoski. Kirkkoon ja seurakuntataloon on tehty kevyt julkisivuremontti vuosina 1996-1997.

Kohteen lähiympäristössä on pääasiassa 1900-luvun alun pienikokoisia asuinrakennuksia sekä yksi 1980-luvun tiilipintainen omakotitalo. Luoteispuolella on rakentamaton Pölkkylän metsä. Pohjoisessa tontti rajautuu rautatiealueeseen.

Tontti on osin aidattu korkealla metalliverkkoaidalla. Erämiehen kadulta on ajoyhteys tontin yläosan sorapintaiselle parkkialueelle. Kaakkoiskulmassa on asfaltoitu parkkialue sekä jätekatos. Myös lounaiskulmassa on asfaltoitu kulkutie kirkolle. Pääovelle johtavat leveät betoniportaat suoraan kadulta. Tonttia on pengerretty maaleikkauksin. Yläpihalle johtavat betoniportaat tontin keskeltä. Kasvillisuutena on vuorimäntyjä, nurmea, pensas ja kukaistutuksia. Tontin pohjoisosa on luonnontilaista sekametsää, jossa kulkee kevyenliikenteenväylä ja polkuja. Puustossa on säilynyt jokunen iäkäs kilpikaarnainen mänty. Pihan yleisilme on 1900-luvun loppupuolen julkiselle rakentamiselle tyypillinen, vähäeleinen ja osin puistomainen.

Pihapiiri kokonaisuutena tulisi säilyttää mahdollisimman tarkkaan. Rakennuksia ja rakenteita tulisi purkaa vain pakottavasta syystä, eikä sellaiseksi voida katsoa ylläpidon laiminlyöntiä. Tontilla olevien rakennusten sijoittelun periaatetta ei tulisi muuttaa. Pihapiirin ilme, rakenteet, pinnat ja kasvillisuus tulisi säilyttää perinteisenä. Kohtuullisen pieniä muutoksia sallitaan, mutta ne tulisi tehdä tarkkaan harkiten ja kohteen kulttuurihistoriallisia ominaispiirteitä kunnioittaen. Uudisrakentamista tulisi välttää. Rakennusten mahdolliset muutokset tai laajennukset tulisi tehdä ensisijaisesti vaipan sisällä ja välttää rakennusten rungon laajentamista. Jos rungon muutokseen tai laajennukseen on riittävät perusteet, tulisi korostetun tarkkaan huomioida mm. olemassa olevan ympäristön mittakaava ja rakennustapa. Kaikissa muutos- ja korjaustöissä olisi noudatettava rakennukseen sopivaa rakentamista.

Tarkennus 2012:

Pihapiirin ja rakennusten tai muun kohteen arvojen säilymisen kannalta tärkeää on:

Rakennuksen/ rakennusten kattomuodon, runkomuodon ja rakennusajankohdalle ominaisten tai niitä vastaavien julkisivumateriaalien, muotojen, tyylipiirteiden ja arkkitehtonisten ratkaisujen säilyminen.

Avoimen rinnepihan ja seurakuntatalon aseman säilyminen katumaisemassa.

Rinnepihan tasoerojen säilyminen.

Pispalan rakennusinventointi: PMM/ Anu Eerikäinen/ 13.6.2001. 2001 inventoinnin kohdenumero 44.

Kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998.

- Ilmakuva-aineisto, Tampere 1946, 1956, 1966. Tampereen kaupunki ja maanmittauslaitos.

- Kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998. (s. 263)

- Kartta Tampereen - Epilän maantien rajankäynnistä Hyhkyn, Kaarilan ja Pispalan kylissä 1930. Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

- Pispalan kirkko; http://www.tampereenseurakunnat.fi/kirkot/pispala (luettu 25.9.2009)

- Pohjois-Pirkkala, Pispala, tonttikartta 1930, P.A. Ahomaa (Ahonius); Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

- Vanhat valokuvat kohteesta ja sen ympäristöstä; Tampereen museoiden Kuva-arkisto.