arkkitehtoninen
rakennusperinteinen

Pihan yksittäispientalotalotyyppinen asuinrakennus on Joen perheelleen mahdollisesti 1928 rakentama hirsitalo. Talossa oli omistajan asunnon lisäksi useita vuokra-asuntoja, jotka on peruskorjauksessa yhdistetty. Piha on pääosin perinteinen, hiekka ja nurmipintainen, ja tontin itärajalla on säilynyt kiviaidannetta.

Rakennuksessa on 1920-luvun puuklassismille tyypillisiä piirteitä, kuten julkisivujen symmetria, päätyihin taittuvat räystäät, risti-ikkunat ja listoitukset.

Kohde sijaitsee Kannaksenkadusta erkanevan kapean ajoväylän päässä ja Punaisen tukkitien puiston laidassa. Loivasti lounaaseen viettävällä tontilla on 1920-luvun lopulla valmistunut useita asuntoja käsittänyt omakotitalotyyppinen asuinrakennus.

Kohde muodostuu asuinrakennuksesta pihoineen. Tontti on lohkottu aikoinaan Simolan maista Josefssonin (myöh. Joen) suvulle, jotka omistivat 1920-luvulla myös pohjoisen- ja etelänpuoliset tontit. Kannaksenkatu 37 asuinrakennus rakennettiin 1920-luvulla todennäköisesti 1928. Rakennuksen omistaja joutui takaamiensa lainojen vuoksi konkurssiin 1930-luvun alun pulavuosina, jolloin Kannaksenkatu 37 ja sen eteläpuolella sijaitseva Vannekatu 10 kiinteistöt päätyivät pakkohuutokaupassa Urho Perämaalle. Kiinteistöt muodostivat yhtenäisen pihapiirin, asukkaat mm. käyttivät yhteistä, nykyisin Vannekatu 10 tontilla sijaitsevaa piharakennusta, jossa oli ulkohuoneet ja pesutupa. Kannaksenkatu 37 asuinrakennus tunnetaan pitkäaikaisen omistajansa mukaan yhä Perämaan talona. Perämaa perheineen asui yhdessä talon asunnoista ja piti muissa vuokralaisia. 1950-luvun vuokralaisen mukaan kahdessa talossa asui enimmillään 13 perhettä. 1960-luvun kartassa tila on nimeltään Välimaa. Perämaat myivät kiinteistön 1900-luvun lopulla nykyisille omistajille, jotka ovat tehneet talossa peruskorjauksen.

Kohteen lähiympäristössä on pääasiassa 1900-luvun alun rakennuksia. Kaakkoispuolelle on valmistumassa kookas ympäristöönsä huonosti sopeutuva uudisrakennus. Tontin länsipuolitse on kulkenut Porin Höyrysahan 1860-luvulla rakentama punainen tukkitie, joka purettiin vuonna 1935. Tukkitien uoma on rakentamatonta puistoaluetta, jossa kulkee kevyenliikenteenväylä.

Tonttia on rajattu pystyrima-aidalla sekä pensasaidanteilla. Pihaan johtaa Kannaksenkadulta kapea sorapintainen ajotie. Pihamaa on hyvin pieni, siellä kasvaa sireeniä ja muutamia luumupuita. Pihan yleisilme on perinteinen.

Rakennuksia ja rakenteita tulisi purkaa vain pakottavasta syystä, eikä sellaiseksi voida katsoa ylläpidon laiminlyöntiä. Pihapiirin ilme, rakenteet, pinnat ja kasvillisuus tulisi pyrkiä säilyttämään perinteisenä. Pieniä muutoksia sallitaan, mutta ne tulisi tehdä harkiten ja kohteen kulttuurihistoriallisia ominaispiirteitä kunnioittaen. Vähäinen uudisrakentaminen tai laajentaminen perinteistä rakennustapaa ja mittakaavaa noudattaen on mahdollista.

Tarkennus 2012:

Pihapiirin ja rakennusten tai muun kohteen arvojen säilymisen kannalta tärkeää on:

Asuinrakennuksen, pihan pintojen, rakenteiden ja kasvillisuuden muodostaman 1900-luvun alkupuolelle ominaisen pihapiirin säilyminen.

Asuinrakennuksen kattomuodon, runkomuodon ja rakennusajankohdalle ominaisten tai niitä vastaavien julkisivumateriaalien, muotojen ja tyylipiirteiden säilyminen.

Pispalan rakennusinventointi: PMM/ Anu Eerikäinen/ 9.8.2001.

2001 inventoinnin kohdenumero 89.

- Ilmakuva-aineisto, Tampere 1946, 1956, 1966. Tampereen kaupunki ja maanmittauslaitos.

- Kartta Tampereen Ylä-Pispalan ja Ala-Pispalan kaupunginosien katualueita varten pakkolunastettavista alueista 1965. Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

- Pohjois-Pirkkala, Pispala, tonttikartta 1930, P.A. Ahomaa (Ahonius); Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

Naapuri ja inventoinnin yhteydessä haastatellut pitkään Pispalassa asuneet henkilöt