Luikalan Ala-Veräväisen pellolta on löydetty useita kivikautisen Suomusjärven kulttuurin (n. 6500-4000 e.Kr.) aikaisia esineitä, mikä saattaa merkitä asuinpaikkaa. Asuinpaikoiksi valittiin yleensä suojaiset ja lämpimät loivat rinteet veden äärellä. Kampakeraamisen kulttuurin ajalta (n. 4000-2000 e.Kr.) on Luikalan Järvisen Liettennenän asuinpaikalta löytynyt sekä varhaista että tyypillistä kampakeramiikkaa. Luikalan löytöpaikat ovat saarella, mikä viittaa kalastukseen ja muuhun vesillä liikkumiseen. Luikalasta on löytynyt viikinkiajalle (n. 800-1050 j.Kr.) tyypillinen linnunmuotoinen riipuskoru. Löytö viittaa itäisiin kosketuksiin, korutyyppi on kotoisin Laatokan kaakkoispuolelta ja kuuluu ajallisesti 1000-luvulle.

Luikalan kylän asutus syntyi rautakaudella. Luikalan, Salmentaan ja Sappeen kylät Pälkäneveden Jouttesselän pohjoisrannalla kuuluivat vielä uuden ajan aikanakin samaan jakokuntaan. Kylien ensimmäiset asukkaat tulivat ilmeisesti Onkkaalasta. Ensiksi asutettiin todennäköisesti Luikalan saari, josta asukkaita siirtyi mantereelle salmen toiselle puolelle Salmentaan kylään ja edelleen rantoja pitkin Jouttesselän perälle syntyneeseen Sappeen kylään. Tällainen asutusjärjestys olisi kulkuyhteyksien kannalta luonnollinen. Luikalan kylällä oli pitkään ulkopalstoja Salmentaan tilusten joukossa ja Salmentaan taloilla puolestaan Sappeen takamailla.

Vuosien 1539 ja 1540 maakirjojen mukaan Luikalassa oli kymmenen taloa, jotka eivät uuden ajan alussa muodostaneet yhtenäistä ryhmäkylää. Siitä voitiin erottaa kolme erillistä osaa. Luikalan taloja jaettiin 1700-luvulla. Isojaossa Luikala, Salmentaka ja Sappee muodostivat yhteisen jakokunnan. Luikalan isojako tehtiin vuonna 1791 ja isojaon uudelleenjärjestelyt vuonna 1898. Aiemmin kylässä oli ollut 13 taloa ja suuri joukko itsellisten ja mäkitupalaisten mökkejä. Kylä jakaantui Yliskylään ja Alaskylään. 1700-luvun jälkipuolella syntyi torpparilaitos ja torppia alettiin perustaa talonpoikaistalojen alaisuuteen. Vuonna 1808 Luikalassa oli yksi, vuonna 1830 kaksi ja vuonna 1860 kahdeksan torppaa. Vuonna 1865 torppia oli kuusi. Isojaon uudelleenjärjestelyissä osa Luikalan taloista muutettiin kokonaan toiseen paikkaan ja talojen maita yhdisteltiin.

Luikalan kylä sijaitsee Pälkäneveden pohjoisrannalla Sappeen osayleiskaava-alueesta länteen. Kylän alueita on Sappeen osayleiskaava-alueen pohjoisosassa lähinnä Sappeentien varressa.

Urkonjärven itäpuolelta alkaa Laipan erämaa-alue. Erämaasta laskee kirkasvetinen puro, Humaloja sijaitsee pellon ja metsän rajavyöhykkeessä, jossa pitkien tervaleppien runkojen päällä kiemurtelevat humalaköynnökset. Tällä paikalla asui Erik Humaloja, jonka koti toimi uskonnollisen herätyksen keskuksena. Perimätiedon mukaan mm. Paavo Ruotsalainen olisi pitänyt saarnoja hänen kotonaan. Viereisestä perunapellosta on 1980-luvun puolivälissä löydetty kivikirves.

Inventoidulla alueella Luikalan vanhinta rakennuskantaa edustavat 1900-luvun alkuvuosilta olevat Humaliston ja Salilan kiinteistöt. Molemmissa pihapiireissä on vanhat päärakennukset, 1950-luvulla rakennetut navetat sekä 1970- ja 1980-luvuilla rakennetut uudet yksikerroksiset tiiliset päärakennukset. Sappeentien itäpuolella on entisen Urkon tilan punatiilestä muurattuja maatalousrakennuksia. Päärakennus on sijainnut Sappeentien länsipuolella, mutta se on kadonnut. Navetta on rakennettu 1920-luvulla, vilja-aitta 1930-luvulla. Lisäksi rakennusryhmään kuuluu kaksi puurakenteista aittaa tai latoa.

1920-luvulla on rakennettu Salmentaantien pohjoispuolella sijaitseva Perkiö, jonka päärakennus on vuorattu mineriitillä. Pihapiirissä on myös mm. valkoiseksi kalkittu navetta. 1920- tai 1930-luvun rakennuskantaa edustavat myös Sappeentien ja Salmentaantien risteyksen tuntumassa oleva Mäkelän eteiskamaritupa sekä maisemallisesti keskeisellä paikalla Salmentaantien pohjoispuolella sijaitseva Niittymäki. Sen asuinrakennus on 1920-luvulta, navetta ja luultavasti vilja-aitta 1930-luvulta.

Sappeentiestä länteen erkanevan Murrontien varressa on kaksi sotien jälkeen rakennettua taloa. Murron talo on luultavasti 1940-luvulla rakennettu 1½-kerroksinen rintamamiestyyppinen talo. Murrontien päässä sijaitsee vuonna 1950 rakennettu Kuuselan talo, joka on 1½-kerroksinen rintamamiestyyppinen rakennus. Aiemmin Kuuselaan ei ollut autotietä, vaan sinne kuljettiin jalkaisin Salmentaantien varressa sijaitsevan Perkiön kautta. Kuuselan pihapiirissä on mm. kaksi latoa, saunarakennus sekä uudempi ulkorakennus. Asuinrakennuksen pohjoispuolella on luonnonkivistä ja tiilistä rakennettu uuni, jossa on piippu jäljellä. Vanha pirtti on aiemmin sijainnut tällä paikalla. 1950-luvun rakennuskantaa edustaa myös Hakalan kiinteistö Sappeentien länsipuolella.

Sappeen osayleiskaava. Rakennetun kulttuuriympäristön inventointi 2002

Pälkäneen historia. Pälkäneen kunta. Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1972.

Pälkäneen historia II. Pälkäneen kunta. Gummerus Oy kirjapaino, Jyväskylä 1988.