Viimeistään keskiajalla muodostunut Kuhmalahden kylä, josta vanhin kirjallinen maininta on vuoden 1543 maakirjassa. Kylässä on ollut 8 kantataloa, jotka olivat Noksiais, Akula (kruunun säteri), Huuna, Tiiva, Jaala, Knuutila, Hoivila ja Eskola. Kylä oli tuolloin huomattavasti nykyistä suurempi käsittäen myös nykyisen Haapasaaren kylän länsipuolisia, sittemmin Sahalahden kuntaan liitettyjä alueita. Kyläkeskus sijaitsi Kylänlahden rannalla, sittemmin Sahalahden kuntaan liitetyllä alueella. Nykyiset Haapasaaren maarekisterikylän alueet olivat 1800-luvun puoliväliin asti asumatonta takametsää, ns. vedentaustan takamaita.

Haapasaaren kylältä ei ollut saatavilla 1700-luvun lopulla suoritetun isonjaon asiakirjoja. Isonjaon tiedetään kuitenkin olleen kylällä riitainen, eikä kahdeksasta talosta koostuvaa tiivistä ryhmäkylää Kylänlahden pohjukassa saatu hajotettua. Isonjaonjärjestely kylällä suoritettiin vuosina 1897-1903. Tuolloin kyläkeskuksesta määrättiin siirtymään pois kaikkine rakennuksineen Iso-Jaalan, Vähä-Jaalan eli Seppälän, Ala-Huunan ja Tiivan talot. Taloista Seppälä, Ala-Huuna ja Tiiva siirrettiin silloisille kaukaisille ulkopalstoille, ns. vedentaustan takamaille, joille ei tuolloin päässyt kuin jalkaisin tai veneellä. Kantatalojen lisäksi jouduttiin siirtämään useita torppia ja mäkitupia uuteen paikaan. Ulkopalstoille muutti torpista ainakin Tiivan Palttala.

Kuhmalahteen kuuluneet Haapasaaren kylän sekä Noksioisten alueet liitettiin seurakunnallisten aluerajojen järjestelyssä 1910 Sahalahden seurakuntaan. Hallinnollinen aluejako seurasi pian perässä, kun kuntarajoja 1917 tarkistettaessa kylä siirrettiin myös hallinnollisesti kuuluvaksi Sahalahden kuntaan. Kylä jakautui kuitenkin pian kahtia, kun vuonna 1924 osa Haapasaaren kylästä, ns. vedentaustan osa, liitettiin maanomistajien pyynnöstä sekä kirkollisesti että hallinnollisesti takaisin Kuhmalahteen. Nykyisin molemmat kylänosat kuuluvat Kangasalaan, sillä Sahalahti liitettiin Kangasalaan 2005 ja Kuhmalahti 2011.

Vuosina 1924-2011 Kuhmalahteen kuulunut Haapasaaren maarekisterikylän alue on laajoilta osin metsää. Viljellyt peltoalueet ovat melko pieniä ja sirpaleisia. Isonjaonjärjestelyn seurauksena kantatalo Tiiva sekä kantataloista jaetut osatalot Ala-Huuna ja Seppälä (ent. Vähä-Jaala) sijaitsevat hajallaan viljelystensä äärellä. Samoin ovat sijoittuneet myöhemmät osatalot (mm. Laurila, Riihimäki ja Rutasalo) sekä itsenäistyneet torpat (mm. Kiviranta ja Palttala). Osa taloista on sijoittunut Kivisalmentien varteen, mutta asutuksesta ei muodostu hahmotettavissa olevaa kyläkeskusta tai muuta yhtenäistä kokonaisuutta, vaan talot sijaitsevat harvassa. Längelmäveden ja Nuuruslahden rannoille on 1950-luvulta alkaen rakennettu runsaasti vapaa-ajan asuntoja.

Alueen päätie, sorapintainen Kivisalmentie, johtaa alueen lounaiskulmasta kohti itää, Kivisalmen kylään ja edelleen Kuhmalahden kirkonkylälle. Tielinja näkyy jo 1855 laaditulla Kalmbergin kartalla. Tietä on myöhemmin levennetty, mutta sen linja ja maastoa mukaileva muoto näyttävät pääosin säilyneen. Toinen keskeinen tielinja on Kivisalmentiestä pohjoiseen erkaneva Nuuruslahdentie. Sen alkuosa on muodostunut 1800-luvun lopun ja 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten aikana. Tie on ensin rakennettu Ala-Huunaan asti, josta sitä on myöhemmin 1900-luvulla jatkettu Rutasaareen, mistä se on lopulta yhdistetty Kivisalmen kylän suunnasta tulevaan tielinjaan.

Raine Raitio, Kuhmalahden yleispiirteinen rakennusinventointi 2001.

Kiinteistötiedot. Maanmittauslaitos, Kiinteistötietojärjestelmä. http://www.ktj.fi/

Längelmäveden seudun historia. 2, Kuhmalahden historia II. Hämeenlinna 1954.

Längelmäveden seudun historia. 2, Sahalahden historia II. Hämeenlinna 1954.

Suomen maatilat. 2 osa, Hämeen lääni. Porvoo 1931.

Peruskartta 2016 ja ortoilmakuvat. Maanmittauslaitos. http://www.paikkatietoikkuna.fi/

Peruskartta 1954. Maanmittauslaitos. http://vanhatpainetutkartat.maanmittauslaitos.fi/

Pitäjänkartta 1899. Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto. http://digi.narc.fi/digi/

Isonjaontäydennyskartta 1874-1883. Kansallisarkisto.

Senaatinkartta 1855. Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto. http://digi.narc.fi/digi/