Yli-Eskolan tilakeskuksessa ovat: 1. asuinrakennus (1934/1996), 2. navetta (1933/1992), 3. vilja-aitta (1935), 4. sauna (1932), 5. kuivuri (1940-l), 6. varasto (1950-l), 7. puimala (1930-l), 8.heinälato (1960-l), 9. konehalli (1991) ja 10. kuivuri (1999). Yli-Eskola on 1930-luvulla jaetun kantatalon osa. Asuintontti on 1930-luvulta. Tilakeskus on maisemallisesti erittäin keskeisellä paikalla vanhan maantien (Koskenkyläntie) varrella. Rakennuskanta on eri-ikäistä, pihapiirin keskeinen rakennuskanta on 1930-luvulta, mutta laajennettu ja korjattu 1990-luvulla. Tilan lähipellot ovat raivattuja pelloiksi 1700-luvun lopulla ja omaavat siten maisemahistoriallista merkitystä. Rakennukset ovat peltoharjanteen päässä olevalla matalalla mäellä, jolla kasvaa kookkaita koivuja, kuusia ja mäntyjä. Mäen metsäisyys ja rakennukset tekevät pihapiiristä tiiviin ja suojaisan. Tilakeskusta ympäröivät laajat, loivat rinnepellot.

1. Asuinrakennus on rakennettu vuonna 1934 ja sitä on jatkettu pohjoispuolelta 7 metrillä vuonna 1996. Kokonaispohja on noin 10x17 metriä. Vanha osa on rakennettu lohkotuista kivistä tehdylle kivijalalle. Runko on lyhytnurkkainen hirsirunko, joka on vuorattu luonnovalkoiseksi maalatulla peiterimavuorauksella. Ikkunat ovat vaaleanruskeat, 6- ti 9-ruutuiset ristikarmilla. Vuorilaudat ovat yksinkertaiset ja valkoiseksi maalatut. Ikkunat ovat vanhalla puolella pääosin alkuperäiset, eteläpuolella on uusittu yksittäisiä ikkunoita. Vanhalla puolella on satulakattoinen umpikuisti, ruutuikkunat. Uuden puolen rakenteet jäljittelvät vanhan puolen tyyliä. Sokkelin on harmaaksi rapattu harkkoperustus, rankorunko on vuorattu peiterimavuorauksella, ikkunat ovat alumiinirakenteiset, jako sama kuin vanhoissa. Pohjoispään kuisti jäljittelee myös vanhaa. Rakennuksessa on satulakatto, joka on katettu tiilikuvioidulla pellilä. Eteläpuolella on kolme

2. Navetta on rakennettu 1933. Sitä on laajennettu lantalalla vuonna 1992. Rakennusta ollaan parhaillaan laajentamassa täyttämään uusia säädöksiä, jotka kieltävät eläinten pitämisen kytkettynä. Vanhassa osassa on ollut kivijalka ja vuoraamaton hirsirunko.Vintinpäädyt ovat lautaa. Rungon väri on punainen. Ikkunat valkoiset, ruutuikkunoita. Satulakatto on katettu profiilipellillä. Ulkoasu on osin,

muuttunut laajennusten ja korjailujen seurauksena.

3. Vilja-aitta on kaksikerroksinen, hirsirunko on lyhytnurkkainen ja vuoraamaton. Rungon väri on punainen, nurkkalista valkoiset. Ovi on vanha vinopaneloitu ja mustaksi maalattu. Satulakatto on katettu tiilikuvioidulla pellillä. Rakennuksessa on eteläpuolella autokatoskylkiäinen. Aitta oli aiemmin kuivurin paikalla, mutta siirrettiin 1990-luvun loppupuolella.

Nykyinen Yli-Eskola syntyi 1930-luvulla kun Yli-Eskolan tila jaettiin poikien kesken. Jaossa syntyi viisi tilaa, mm. lähellä olevat Paavola ja Hakala. Yli-Eskola, n. 26 hehtaaria metsää ja 24 hehtaaria peltoa, isännäksi tuli Eino Eskola, jonka mukaan tila tunnettiin myös Einolana. Tilan jakamisen yhteydessä Yli-Eskola siirrettiin peltojen yhteyteen, nykyiselle paikalle.

Nykyinen omistajan isä osti tilan Eino Eskolalta vuonna 1977. Tila toimii edelleen karja- ja viljelytilana. Nykyisellään tila käsittää noin 14 hehtaaria ja on kiinteistörekisteriin merkitty 1935.

Rakennukset ovat peltoharjanteen päässä olevalla matalalla mäellä, jossa kasvaa kookkaita koivuja, kuusia ja mäntyjä. Mäen metsäisyys ja rakennukset tekevät pihapiiristä tiiviin ja suojaisen. Asuinrakennuksen lähellä on vähän nurmikkoa ja muutamia koristepensaita. Tilakeskusta ympäröivät laajat, loivat rinnepellot. Eteläpuolella on Koskenkyläntie, jonka varrella on muutamia asuinrakennuksia. Yli-Eskolan lisäksi harjanteen metsäsaarekkeisiin on keskittynyt vanhempaa asutusta mm. Paavola, Rauhala ja Marjamäki

Heiskanen, J. Viiala. Rakennetun ympäristön ja kulttuurimaiseman inventointi 2005-2006