Huom! "Tampereen lyseon lukion nykytila 2021 ja ominaispiirteet" liitetiedostona.

Rakennuksen sisätilojen seinämaalaukset kuvaavat symbolisesti opiskeluun liittyviä aiheita. Maalaukset on suunnitellut taiteilija Eemil (Emil) Ruokolainen. Maalauksia on kaariosan luokkahuoneiden ovien yläpuolella sekä juhlasalissa.

Tammikuussa 1883 ilmoitti ”Täkäläisen suomenkielisen yksityislyseon johtokunta” kokouksesta, jonne pyydettiin saapumaan henkilöitä, jotka olisivat kiinnostuneet perustamaan ”täydellistä suomenkielistä realilyseota” ja keskustelemaan olisiko tarve reaalilyseolle vai klassiselle lyseolle. Kokous pidettiin 1.2.1883 Tampereen Seurahuoneella. Ilmoitus perustui kouluhallituksen tekemään ehdotukseen reaalilyseon perustamisesta Tampereelle.

Ilmoitus lyseon perustamisesta oli puoli voittoa pitkästä odotuksesta saada korkeakouluun johtava opinahjo kaupunkiin, sillä jo 1820-luvulla oli Tampereelle ehdotettu perustettavaksi triviaalikoulu . Ehdotus kaatui kuitenkin valtion varojen vähäisyyteen eikä triviaalikoulun perustamista Tampereelle nähty aivan välttämättömänä. Tampereelle yritettiin useaan otteeseen saada suomen kielistä koulua, josta olisi mahdollista jatkaa korkeakouluopintoihin. Yliopisto-opintojen edellytyksenä oli klassisten kielten eli latinan ja kreikan kielen taito.

Välillä koko koulun tarpeellisuus Tampereelle asetettiin kyseenalaiseksi ja koska Tampereen elinkeinoelämä nojasi yhä vanhemmin teollisuuteen, ehdotettiin, että Tampereelle sopivin koulumuoto olisi teknillinen reaalikoulu, josta ei kuitenkaan voinut jatkaa yliopistoon.

Ajatuksena ehkä oli, että koska kaupungin väkiluku koostui suurelta osin työväestöstä, ei lähinnä lääkäreille, papeille ja juristeille suunnatun latinan opiskelussa ollut hyötyä, vaan tarpeellisempi olisi ollut reaalikoulu. Tamperelaiset eivät kuitenkaan tyytyneet kohtaloonsa, vaan perustivat lopulta yksityisen lyseon paikkaamaan puutetta vuonna 1881, mutta sen toiminta-aika jäi lyhyeksi, sillä 23.8.1883 annettiin kouluasetus, jossa koko koulujärjestelmä tarkistettiin ja samalla määrättiin, että Tampereelle ja Savonlinnaan oli perustettava suomenkielinen yliopistoon johtava reaalilyseo.

Koska 1800-luvun lopulla elettiin kiihkeä kielitaistoaikaa ja takavuosien keskustelu suomenkielisen rahvaan koulutuksen tarpeellisuudesta oli kiteytynyt reali-sanan ympärille, tarttui Aamulehti reaalilyseon perustamiseen. Kun maaliskuussa 1883 Aamulehti oli saanut tietoonsa, että Tampereelle perustettaisiin reaalilyseo, se aloitti kirjallisen debatin. Aamulehden huolena oli, että reaalilyseo perustettiin Tampereelle vain siksi, että Tamperetta pidetään tehdaskaupunkina, ”Suomen Manchesterina” , josta ei nousisi korkeakouluun lapsia, vaan senaatin ajatuksena lehden mukaan oli, että reaalilyseo olisi tehdaskoulu. Aamulehti peräänkuulutti tarvetta saada yliopistoon johtava koulu, jossa opetetaan latinaa.

”Lienee kuitenkin tawalliselle ihmisjärjelle käsittämätöntä, miksi niiden wanhempain lapset, jotka asuwat Tampereella ja sen ympäristössä, owat lähetettäwät yliopistoon ilman tietoa latinan kielestä, sentähden muka, että Tampere on tehdaskaupunki”.

Aamulehti maalaili sivuillaan uhkakuvia tyhjistä luokkahuoneista, joista suomenkieliset opiskelijat yrittävät turhaan päästä Hämeenlinnan ja Turun klassisiin lyseoihin, jotka olivat jo täynnä oman alueensa lapsia. Kun Tampereen reaalilyseo aloitti syksyllä 1884 kaupungin reaalikoulua varten rakennuttamassa puutalossa Satamakadun ja Hämeenpuiston kulmassa, sen oppilasluku kasvoi nopeasti. Vastoin Aamulehden huolta reaalilyseo tarjosi latinan opetusta, joskin kielen lukijoiden joukko hupeni vuosi vuodelta. Syksyllä 1890 latinankielen opiskelijoiksi ilmoittautui niin vähän opiskelijoita, että koko linjaa ei voitu perustaa. Samana vuonna luovuttiin vaatimuksesta osata latinan kieltä yliopistoon pyrittäessä. Puutalossa sijainnut koulurakennus osoittautui kuitenkin pian pieneksi kasvavalle oppilasjoukolle ja jo viidentenä toimintavuonna opettajat luovuttivat oman kokoustilansa oppilaiden käyttöön, seuraavana vuonna lisätiloja piti vuokrata läheisestä talosta. Vuonna 1890 reaalilyseo muutti Aleksanterin kirkon läheisyyteen, valtion lyseota varta vasten rakennuttamaan kivitaloon. Kivisen koulurakennuksen suunnitteli arkkitehti Jacob Ahrenberg. Rakennus edusti 1800-luvun kertaustyyleistä uusrenessanssia. ”Ajanmukaisella ilmanvaihdolla” ja sähkövalaistuksella varustettu koulurakennus käsitti muun muassa kahdeksan luokkahuonetta, rukoussalin, tilat opettajille ja erikoisluokat taideaineille.

Tampereen reaalilyseon perustaminen vuonna 1884 osui yhteiskunnallisesti aikaan, jolloin Suomessa perustettiin toistakymmentä suomenkielistä yliopistoon johtavaa oppilaitosta, Tampereen lyseo oli yksi näistä. Kulttuurinen murros koulukentällä antoi mahdollisuuden alempien sosiaaliryhmien kuten keskiluokkalaisten kauppiaiden ja käsityöläisten lapsille korkeakoulutukseen. Pian Tampereen reaalilyseon perustamisen jälkeen Tampere sai kaksi uutta suomenkielistä yliopistoon johtavaa korkeakoulua: vuonna 1895 Tampereen suomalainen yhteiskoulu ja 1901 ”latinakoulu” eli suomenkielinen klassillinen lukio. Vuonna 1883 aloitti yksityinen tyttökoulu, joka sai vuonna 1896 yliopistoon johtavat jatkoluokat.

Oma koulurakennus, ”aurinkolinna” Pyynikille

Reaalilyseo oli Tampereen suosituimpia poikakouluja ja aikaa myöden varta vasten reaalilyseota varten rakennetun kivisen koulurakennuksen tilat Hallituskadulla alkoivat tulla vastaan. Hyväksyttyjä oppilaita piti siirtää muun muassa Tampereen klassilliseen lyseoon, sillä reaalilyseossa ei ollut tarpeeksi luokkatilaa oppilaille.

Syksyllä 1913 kouluneuvosto pyysi tilaongelmaa ratkaistavaksi. Keisarillisen senaatin määräyksestä koulun tilaongelmia tutkittiin ja lääninarkkitehti V.A. Tötterström totesi koulun tarvitsevan lisätiloja. Piirustukset koulurakennuksen laajennukselle toteutettiin, mutta rahaa laajennukseen ei löytynyt. Asia otettiin uudestaan esiin 1920-luvulla ja lukuvuoden 1925-1926 aikana rakennusasia otti nytkähdyksen eteenpäin, kun Tampereen kaupunki ehdotti vanhan reaalilyseon rakennuksen myymistä ammattikoulun tarpeisiin ja Tampereen lyseon uudisrakennusta varten luovutettaisiin tontti Pyynikintorin laidasta. Samalla lyseo siirtyisi lähemmäs niin kutsuttuja koulukortteleita. Uutta koulurakennusta saatiin kuitenkin odottaa vielä jonkin aikaa, sillä väliin ajoittuivat pulavuodet, jolloin määrärahoja uuden koulurakennuksen rakentamiseen ei myönnetty. Ensimmäisen kerran kouluhallitus oli esittänyt valtion talousarvioon määrärahaa vuonna 1930, mutta edustakunta hyväksyi vasta vuosien 1934 ja 1935 menoarvioihin määrärahat lyseon koulurakennukselle, jonka kustannusarvio oli 5,7miljoonaa markkaa. Helmikuussa 1934 opetusministeriö myönsi rakentamisrahat lyseolle ja hyväksyi lopulliset piirustukset.

Lyseon rakennusmestarina toimi Yrjö Salo, joka johdolla rakennus oli hyvin aikataulussa ja vesikattokin saatiin pystyyn kahta kuukautta ennen urakkasopimuksessa mainittua päivämäärää 15.12.1934. Rakennus rapattiin vielä saman syksyn aikana, mutta talven aikana rakennustyömaa oli pysäyksissä joulukuusta helmikuun puoliväliin. Työt rakennustyömaalla jatkuivat jälleen kevättalvella ja rakennustyöt saatiin päätökseen ennen seuraavan syyslukukauden alkua 1935. Rakennuksen virallinen lopputarkastus oli 3.9.1935. Lyseon valmistumista seurattiin paikallisessa Aamulehdessä, joka otsikoi kirjoituksensa ”Maamme uudenaikaisin koulu”. Aamulehti sijoitti lyseon Tampereelle samaan aikaan valmistuneiden, merkittävien julkisten rakennusten sarjaan, johon kuuluivat sähkölaitos, sairaala ja rautatieasema ja kuvaili kuinka ”nämä rakennukset sijaitsevat edustavilla paikoilla, jonka vuoksi niillä on tärkeä sijansa kaupunkikuvan muodostumisessa”. Pyynikintori oli vielä 1900-luvun alussa rakentumatonta, joskin alue oli kaavoitettu jo 1800-luvun lopulla ensimmäisen kerran, kun kasvava kaupunki tarvitsisi lisää tilaa.

Muutamassa vuodessa on Pyynikintorin seutu aivan perusteellisesti muuttanut ulkonäköänsä. Kuusikerroksinen kivitalo toisensa jälkeen on kohonnut muutamia vuosia sitten vielä rakentamattoman torin reunoille. Arvokkaimman rakennuksensa Pyynikintori on saanut nyt, kun sen eteläiseen laitaan on torin päätyrakennukseksi kohonnut upea koululinna.”

Aamulehden kirjoituksessa kiiteltiin lyseon ikkunoiden määrää, joka ulkopuolelta näytti vähäiseltä, mutta käytävällä ja luokkahuoneissa saattoi havaita, että ikkunoita oli tarpeeksi tuomaan auringonvaloa tilaan. Lyseon koulurakennus oli valmistuessaan Suomen suurimpia kouluja ja rakennushanke huomioitiin niin Arkkitehti-lehdessä kuin Rakennustieto-lehdessäkin, joskin suuremman huomion saivat samana vuonna valmistuneet Tampereen uusi rautatieasema ja Hatanpään sairaala. Koulutyö lyseossa aloitettiin syksyllä 1935, mutta varsinaiset avajaiset pidettiin seuraavana keväänä 25.4.1936. Tällöin Aamulehti uutisoi ”aurinkolinnan” avajaisista, jotka pidettiin koulun juhlasalissa. Avajaisiin oli kutsuttu joukko kunniavieraita. Oman osansa huomiosta sai koulun budjetti, jonka valtion rakennushallituksen ylijohtaja huomioi erityisesti, sillä ”11 vuoteen ei ole valtio rakentanut kustannuksiltaan yhtä halpaa taloa”. Lyseon lopulliset rakennuskustannukset olivat 6 miljoona markkaa. Kouluhallituksen oppikoulunosaston päällikkö, kouluneuvos Solmu Nyström huomautti, että vaikka valtion tileissä koulutaloja nimitetään tuottamattomiksi, todellisuudessa ne kuitenkin tuottavat erinomaisen koron kasvatustyön kautta. Lyseon avajaisten iltajuhla järjestettiin hotelli Tammerissa, jonne oli tervetulleita entiset oppilaat ja ”muut koulua lähellä olleet henkilöt”.

Kouluarkea lyseossa

Oppikoululaiset pääsivät aloittamaan kouluvuotensa Tampereen lyseossa syksyllä 1935. Monille oppilaille muutto moderniin kouluun oli ensikosketus keskuslämmitteiseen rakennukseen, jossa lämpö pysyi tasaisena huolimatta esimerkiksi kovista pakkaspäivistä. Koska kyse oli valtion koulusta eikä esimerkiksi maksullisesta yksityisestä oppilaitoksesta, oli oppilaiden sosiaalinen status vaihteleva eikä kaikilla kotonaan ollut vielä moneen vuoteen mukavuuksia, joilla uusi koulurakennus oli varustettu: sähköä, vesiklosettia tai juoksevaa lämmintä ja kylmää vettä, saatikka suihkua. Muutaman vuoden koulun avajaisista syttyi talvisota, joka vaikutti koululaisten arkeen monin tavoin; koulunkäynti keskeytyi syksyllä 1939, kun koulurakennus otettiin ylimääräisiin kertausharjoituksiin kutsuttujen reserviläisten majoitusaikasi. Lyseon koulurakennus sai talvi- ja jatkosodasta osansa, vaikka varsinaisia pommituksia sen kohdalle ei osunut. Vain yksi ikkunalasi rikkoutui talvisodan aikana, kun lähellä räjähti pommi. Raskaita menetyksiä kuitenkin koettiin, sillä osa koulun abiturienteista joutui rintamalle ja jäi palaamatta koulunpenkille. Sotavuosien menetyksistä jälkipolvia muistuttaa lyseon juhlasalin kivinen taulu, jossa on lueteltu sodassa menehtyneet oppilaat ja koulun henkilökunta. Koulun silloinen rehtori Suhonen murehti lisäksi talon nuhraantumista, sillä sotilaskäytössä lattiat kuluivat ja seinät kolhiintuivat. Sodan jälkeisellä jälleenrakennuskaudella Tampereen lyseonkin oppilasmäärä kasvoi ja 20.3.1953 annetulla asetuksella Tampereen lyseo muutettiin kaksoislyseoksi, jossa entisten vakinaisten luokkien lisäksi toinen sarja vakinaisia luokkia.

Suomen koulukentällä tehtiin muutoksia 1950-luvulta 1960-luvun lopulle, kun suuret ikäluokat kasvoivat ja todettiin, että tarvitaan aiempaa tasa-arvoisempaa koululaitosta. Muutokset koskettivat myös ”rellua”, kun aiemmin yksinomaan poikalyseona toiminut koulu muuttui yhteislyseoksi syksyllä 1973. Samalla koulun nimi muutettiin hetkellisesti Pyynikin yhteislyseoksi. Tällöin lyseoon tuli tyttöoppilaita, mikä tarkoitti muutoksia myös sisätiloissa.

Vuonna 1984 haastateltiin koulun silloista rehtoria Kimmo Koukkulaa, joka kertoi koulun nimen muutoksen lisäksi muutoksista, jotka koskivat tyttöjen toiveita saada peilejä ja ”muuta somistusta” koulun tiloihin. WC-tilat ja tekstiililuokka piti saada valmiiksi jo kun koulu alkoi, mutta kotitaloutta varten oppilaiden piti käydä tunneilla Amurin koulussa tai Tampereen tyttölyseossa. Tytöt myös kävivät alkuun voimistelemassa entisessä tyttölyseossa, sillä rehtorin mukaan voimistelulaiteet olivat tytöille sopimattomat. Alussa tyttöoppilaiden määrä oli vähäinen, vain 50, kun poikaoppilaita oli 800. Vuonna 1984 tyttöjä oli kuitenkin jo 300 kaikista 550 oppilaasta. Samalla vanha reaalilyseo lakkautettiin ja keskikoulu osa yhdistettiin Pyynikin kansakoulusta Pyynikin yläasteeksi ja lukio Tampereen lyseon lukioksi. Lisää muutoksia oli tulossa, kun Lyseossa siirryttiin peruskoulujärjestelmään syksyllä 1976. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että kansakoulu ja oppikoulu yhdistettiin ja jäljelle vanhasta järjestelmästä jäi lukio. Tampereen lyseo toimi jonkin aikaa peruskoulun ja lukion yhdistelmänä, mutta lyhyen vaiheen jälkeen lyseosta muodostui Tampereen lyseon lukio. Tällöin Hämeenpuiston yhteislyseo , Pyynikin yhteislyseo ja Tampereen yhteislyseon lukioasteet muutettiin Tampereen lyseon lukioksi. Vuonna 1982 siirryttiin kurssimuotoiseen lukioon ja vuonna 1995 luokattomaan lukioon. Lyseon tiloissa toimi 1980-luvulla iltalukio, mutta toiminta on siirtynyt myöhemmin muualle.

Lyseossa on ylläpidetty perinteitä, joista yksi on yli 130-vuotias luontokerho Vuokko. Ensimmäisinä toimintavuosinaan Vuokko oli kasviharrastuskerho ja kerholla oli oma puutarha reaalilyseon pihassa Hallituskadulla. Kerho alkoi myös koota heti perustamisensa jälkeen omaa kirjastoa sekä kasvi- ja hyönteiskokoelmaa. Kerho on poliittisesti sitoutumaton, jossa pääasia on yhdessä tekeminen ja toiminta painottuu jäsenten kiinnostusten kohteiden mukaan melontaretkistä patikointiin. Toinen Rellun perinteitä jatkava oppilastoiminta on 1890-luvulla perustettu Toveri-lehti, jota 2010-luvulta lähtien on julkaistu verkossa. Tutkimusajankohtana helmi-maalikuussa 2021 Tampereen lyseon lukiossa toimi lukion yleislinja, Eurooppa-linja ja IB-linja.

Ympäristön historiaa

Pyynikintorin aukio alkoi muodostua 1800-luvulla, jolloin plassiksi kutsutulla markkinapaikalla käytiin hevos- ja eläinkauppaa ja pidettiin erilaisia kaupunkimarkkinoita. Viereisellä heinätorilla myytiin heinää ja halkoja. Nykyisen kaupunkikuvan kannalta lyseolle merkittävä käännekohta on ollut vuonna 1908 vahvistettu Lars Sonckin asemakaava, jolla lyseo paitsi asemoitiin Pyynikintorin eteläsivuun, alue myös liitettiin osaksi julkisen rakentamisen aluetta. Sonckin kaavan myötä Pyynikin kaupunginosa alkoi hahmottua toriaukion ympärille. Pääosa Pyynikintoria ympäröivistä kuusikerroksisista taloista on valmistunut 1920-1930-luvulla. Pyynikinrinteen klassistiset pientalot ja kaksikerroksiset puukerrostalot valmistuivat 1920-luvulla.

Sonckin kaavan ajatuksena oli korostaa kaupunkiaukioiden ja korttelien monimuotoisuutta, epäsymmetriaa ja inhimillistä mittakaavaa. Sonckin polveilevaa kaavaa uudistettiin Bertel Strömmerin kaavalla 1927, jonka jälkeen toria reunustustavat tontit alkoivat rakentua. Alue on pysynyt hyvin samankaltaisena 1920-luvulta saakka. Vain konservatorion tontti lyseon länsipuolella on rakentunut 1970-luvulla. Pyynikintorilla sijainnut linja-autoasema ja huoltamorakennus purettiin vuonna 2000 ja F.E.Sillanpään kadun varteen on noussut täydennysrakentamista. Alueen ilme on kuitenkin pysynyt sellaisena kuin se 1900-luvun alussa suunniteltiin: avoimena ja puutarhamaisena, jossa arkkitehtuurin pääkaudet vaihtelevat klassismista funktionalismiin. Lyseon tontin kannalta Sonckin kaava on merkityksellinen myös siksi, että lyseon kaavallinen käyttötarkoitus palvelee edelleen alkuperäistä, vuoden 1908 käyttötarkoitusta.

Lyseo ympäröivässä maisemassa

Lyseon merkitys ympäröivässä kaupunkikuvassa ja maisemassa on todettu useissa selvityksissä, jotka on esitelty luvussa 1.kaavallinen tilanne. Lyseon merkitys kaupunkikuvallisesti ja maisemallisesti on kiistaton, sillä rakennus muodostaa toriaukiolle perspektiivisen päätepisteen ja sulkee torinäkymän Pirkankadulta katsoen. Rakennuksen kerroskorkeus mukailee torin ympäristön klassisismia edustavien asuinkerrostalojen korkeutta ja ne luovat yhdessä tasapainoisen kokonaisuuden Pyynikintorille. Lyseon maisemallinen sijainti torin Pirkankadun ja lännen suunnasta katsottuna on merkittävä; 1800-luvun lopulla Pyynikintori muodostui eräänlaiseksi kaupungin läntiseksi päätepisteeksi ja toisaalta portiksi lännestä kaupunkiin tulijoille. Pyynikintori on edelleen tietynlainen päätepiste keskusta-alueelle ja portti keskusta-alueelle saapuville sekä liikenteen nivelkohta. Pirkankadulta on suora näköyhteys torialueen sulkevaan lyseoon.Huolimatta torin ympäristön kookkaista rakennuksista, rakennukset ne on sijoitettu niin, että niiden välistä on säilynyt näkymä ympäröiville alueille ja erityisesti Pyynikinrinteen RKY-alueelle.

Lyseon sijainti torin eteläsivulla on merkityksellinen myös siksi, että se sijaitsee kaupunkikuvallisessa nivelkohdassa. Torilla lyseota ympäröivät 1920-1930-luvulla valmistuneet kiviset, korkeat asuinkerrostalot edustavat 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten urbaania kaupunkikuvaa. Lyseon takaa aukeaa mittakaavaltaan erilainen ja rakennusmateriaaliltaan poikkeava Pyynikin puutarhamainen asuinalue, jonka puiset pientalot ja matalat asuinkerrostalot edustavat puutarhamaista asumista, mikä näkyy kerroskorkeuden inhimillisyytenä. Alueen puurakentamisen jatkumoon voidaan liittää myös Pyynikin urheilukentän interiööri ja Bertel Strömmerin 1920-luvulla suunnittelema puinen katsomo. Urheilukenttä on merkityksellinen myös siksi, että koululta on näköyhteys kentälle. Yhteys on maisemallisesti keskeinen ja sen merkitys avainnäkymänä maisemakokonaisuuden osalta on huomioitava. Yhteys urheilukentältä lyseoon ja Pyynikinharjulle on merkittävä rakennushistorialliselta kannalta; lyseon suunnittelussa huomioitiin terveyden ja ulkoilman merkitys, mikä korostuu myös länsisiiven parvekkeen näköyhteydessä kentälle ja harjulle. Kaupunkikuvan kannalta näkymä F.E.Sillanpään kadulta lyseolle tultaessa on kerroksellinen. Kadun oikea puoli koostuu 1910- ja 1920-luvulla valmistuneista asuinkerrostaloista ja entisestä Marjatan sairaalasta. Vasemmalla puolella on urheilukenttä.

Lyseon voi katsoa käyvän vuoropuhelua ympäristönsä kanssa, jossa se on kaavallisesti asemoitu akseliksi julkisen torialueen ja yksityisen puutarhakaupunginosan väliin. Lyseo antaa jylhän monumentaalisen päätepisteen torin julkiselle alueelle, kun taas puutarhamaiselle Pyynikinrinteelle lyseo avaa siipimäisesti rakennusmassansa ja kerää luonnonvaloa eteläpuolelta luokkahuoneisiinsa sekä toisaalta heijastaa ympäristöön valoa vaaleiden julkisivujensa kautta. Samalla se siis ikään kuin sulkee rinteen alueen yksityisten kotien alueeksi torin julkisesta maisemasta.

Lyseon tontin sisäpiha, jolle rakennus aukeaa siipimäisesti, on avoin etelää kohden. Rakennusajankohdan arkkitehtuurinen ratkaisu on ollut sijoittaa rakennusmassan keskiosan luokkahuoneet etelää kohden, jolloin on voitu maksimoida luonnonvalo. Itä- ja länsisiipien sivukäytävät aukeavat lounaaseen ja kaakkoon, mutta keräävät valoa avoimen sisäpiharatkaisun kautta. Lännen puolelta Kisakentänkatua lyseota lähestyttäessä katse kiinnittyy avoimeen ja valoisaan sisäpihaan, jonka yli on avoin näköyhteys Pyynikin urheilukentälle ja kohti Hämeenpuistoa, joka on RKY-aluetta. Pyynikin puutarhamaiselta asuinalueelta Ammattinkoulunkatua Pyynikintorille tultaessa lyseon läntinen julkisivu on juhlava pääteaihe F.E.Sillanpäänkadun mutkassa.

Tontin muutoskestävyys

Kun lyseota ryhdyttiin rakentamaan 1930-luvulla tontille 48, todettiin, että tontin pieni koko loi haasteita koulun suunnitteluun. Asia ratkaistiin nostamalla kerroskorkeutta, suunnittelemalla ja toteuttamalla rakennukseen hissi jo rakennusvaiheessa ja erityisesti suuri painoarvo oli arkkitehtien osaavalla asemoinnilla. Erityisesti tästä syystä lyseon tontin muutoskestävyyttä on rakennuksen arkkitehtuurin kannalta harkittava tarkoin. Lyseon pohjoispuolella tontti rajautuu kiinni katuun, joten suoraa uhkaa tontille ei kohdistu tästä ilmansuunnasta.

Tontin muutoskestävyyden kannalta merkityksellisimmän haasteen luo lyseon siipimäinen massa ja sen valon heijastaminen paitsi luokkahuoneisiin ja käytäviin, myös ympäröiviin asuintaloihin. Alkuperäisen arkkitehtuurisen ajatuksen vuoksi valon vapaa siivilöityminen luokkahuoneisiin ja myös ympäristöön on huomioitava suunniteltaessa muutoksia tontille. Liian massiiviset muutokset tontin käytössä muuttavat

koulurakennuksen, mutta myös ympäristön viihtyvyyttä ja maisemaa.

Piha-alue on avoin ja sitä elävöittävät koulun eteen istutetut koristelehtipuut ja Kisakentänkadun myötäisesti istutetut pensaat sekä perennapenkit. Kasvillisuutta olisi jatkossakin säilytettävä tontilla korostamaan yhteyttä etelä- ja länsipuolella sijaitsevaan puutarhamaiseen kaupunginosaan. Tontilla on myös vanhaa kivetystä koulun ympärillä, joka tulisi mahdollisuuksien mukaan säilyttää, jotta alkuperäinen interiööri olisi mahdollisimman todistusvoimainen. Piha-alueen materiaalivalinnoilla on merkitystä kokonaisuuden kannalta ja tontin asfalttipintaan tuovat elävyyttä ja maanläheisyyttä rakennuksen ympärille jätetyt mukulakivetykset.

Tontin etelä- ja länsireunaa Kisakentänkadusta ja Lundelininpolusta rajaa kivimuuri, jonka säilyminen on suotavaa, vaikka tontille kohdistuisi muutospaineita. Esimerkiksi uudisrakentaminen eteläreunaa myöden voisi olla mahdollista, mutta alkuperäinen kivimuuri olisi mahdollisuuksien mukaan säilytettävä pihaa ja maisemaa jäsentävänä elementtinä.

Lyseon sijaitsee Pyynikintorin eteläsivulla, jossa sen sijainti on merkityksellinen rakennuksen sijaitessa kaupunkikuvallisessa nivelkohdassa. Torilla lyseota ympäröivät 1920-1930-luvulla valmistuneet kiviset, korkeat asuinkerrostalot, jotka edustavat 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten urbaania kaupunkikuvaa. Lyseon takaa aukeaa mittakaavaltaan erilainen ja rakennusmateriaaliltaan poikkeava Pyynikin puutarhamainen asuinalue, jonka puiset pientalot ja matalat asuinkerrostalot edustavat puutarhamaista asumista, mikä näkyy kerroskorkeuden inhimillisyytenä.

Tontti 48 palvelee alkuperäistä asemakaavallista tarkoitustaan eli sivistyksellistä toimintaa. Lyseon tontti 48 on alisteinen kolmelle kaavalle, jotka ovat asemakaava (1936), keskustan strateginen osayleiskaava (2019) ja maakuntakaava (2017). Lisäksi tontti 48 kuuluu Museoviraston määrittelemään RKY-alueeseen. Tampereen lyseon lukion tontti kuuluu kaupunkikuvallisesti merkittävään alueeseen, jonka merkitys on tunnustettu niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin.

Lyseo on mainittu A-Insinöörien 2012 tekemässä Tampereen keskustan rakennettu kulttuuriympäristö-selvityksessä, jossa Pyynikin kaupunkiympäristö on valittu merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi seuraavin kriteerein: ”Rakennustaiteellisesti, kaupunkikuvallisesti ja historiallisesti poikkeuksellisen eheä 1900-luvun alun kaupunkiympäristö komeine toreineen ja monine merkkirakennuksineen. Asuntovaltaista kaupunginosaa leimaa klassistinen arkkitehtuuri ja Pyynikinharjun läheisyys.”

Lyseo on lisäksi huomioitu Tampereen keskustan perusinventoinnissa vuonna 1998 (Tampereen kaupunki 1998), jossa lyseo on todettu arvokkaaksi rakennustaiteellisesti, kulttuurihistoriallisesti, kaupunkikuvan ja maiseman kannalta sekä ympäristökokonaisuuden kannalta. Lyseo on saanut merkinnän II eli lyseo on luokiteltu erittäin merkittäväksi ja sen alkuperäisyysaste suureksi. Inventoinnissa todetaan seuraavasti: ”Koulun sisätilat ja ulkoasu ovat säilyneet alkuperäisinä. Rakennuksen julkisivussa on sekä klassistisia että funktionalistisia piirteitä. Massiivinen julkisivu sulkee onnistuneella tavalla Pyynikintorin eteläsivun”.

Lyseo on inventoitu lisäksi vuonna 2016 Pyynikintorin ympäristön rakennetun kulttuuriympäristön inventoinnissa. Selvityksen on tehnyt Pirkanmaan maakuntamuseo (Anna Lyyra-Seppänen) Tampereen kaupungin Kaupunkikehityksen tilauksesta. Selvitys on tehty taustatiedoksi Tampereen taidemuseon ja sen lähiympäristössä järjestettävälle suunnittelukilpailulle sekä alueen asemakaavatasoista suunnittelua varten. Inventoinnissa lyseo on arvotettu merkittäväksi rakennetun ympäristön kohteeksi seuraavin kriteerein: rakennushistoriallinen arvo (arkkitehtoninen), historiallinen arvo (sivistyshistoria) ja ympäristöarvo (maisemakokonaisuus, maisemallisesti keskeinen sijainti).

Seuraavassa tonttia 48 koskevat kaavat käydään läpi yksitellen.

Asemakaava (vahv. 10.6.1936)

Tampereen lyseon lukion tontilla 48 on voimassa alkuperäinen asemakaava vuodelta 1936. Kaavassa tontti on merkitty yleisten rakennusten korttelialueeksi. Rakennusjärjestyksen perusteella ei ole mahdollista päätellä tontin rakennusoikeutta, rakennustehokkuutta tai kerrosneliömääriä. Lyseon koulurakennuksella ei ole suojelustatusta.

Lyseon oleva rakennuskanta palvelee myös alkuperäistä rakennustarkoitustaan. Tontin 48 länsipuolella oleva konservatorion tontti on kaavoitettu vuonna 1976 (vahvistettu 18.2.1972). Tontti on opetustoimintaa palvelevien rakennusten korttelialue, jonka korkein sallittu kerrosluku on III (3). Tontin tehokkuusluku 2,25.

Lyseon itäpuolella oleva kortteli 122 edustaa asuinrakentamista ja korttelin klassismia ja funktionalismia edustavilla rakennuksilla on voimassa useita suojelumerkintöjä (sr-3, sr-8, sr-11, sr-12, sr-13, sj-4, s-piha).

Tampereen keskustan strateginen osayleiskaava (vahv. 16.1.2019)

Tontin 48 osalta on voimassa osayleiskaava. Kaavassa tontti on merkitty kuuluvaksi hallinnon ja palvelujen alueeksi. Lisäksi alue on osa valtakunnallisesti arvokasta rakennettua kulttuuriympäristöä (RKY 2009), jossa kaavamääräysten mukaan ”Alueella tapahtuva kehittäminen on sovitettava arvokkaan kulttuuriympäristön vaatimuksiin. Asemakaavoituksen yhteydessä tapahtuvat oleelliset maankäytön muutokset tulee perustella ja käsitellä viranomaisneuvottelussa tai olemalla muutoin yhteydessä museoviranomaisiin ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen.”

Alue kuuluu lisäksi kehitettävän viher- ja virkistysvyöhykkeeseen, jossa vyöhykettä tulee kehittää kaupungin viihtyvyys- ja vetovoimatekijänä sekä tärkeänä kaupunkimaiseman osana.

Maakuntakaava (vahv. 8.6.2017)

Maakuntakaavassa lyseon tontti on merkitty keskustatoimintojen alueeksi (C ), valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi, kasvutaajamien kehittämisvyöhykkeeksi ja kaupunkiseudun keskusakselin kehittämisvyöhykkeeksi.

Valtakunnallisesti merkittävä RKY-alue

Valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö ja rakennusperintö on luetteloitu Museoviraston RKY-inventoinnissa, joka on valtioneuvoston päätöksellä 22.12.2009 otettu maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuvien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamaksi inventoinniksi rakennetun kulttuuriympäristön osalta 1.1.2010 alkaen.

Pyynikinrinteen alue on RKY-aluetta, jolle sijoittuu myös tontti 48. Museoviraston RKY-selvityksen mukaan

”Pyynikinrinne on edustava 1900-luvun alkupuolella rakennettu kaupunginosa. Länsiosa on yhtenäinen Lars Sonckin 1903 laatimaan asemakaavaehdotukseen perustuva puutarhakaupunginosa, jonka rakentamisessa on edellytetty edustavaa ulkoarkkitehtuuria. Alueen itäosassa on julkisia tiloja samalta aikakaudelta; Heinätori, Pyynikintori, vaakahuone, kouluja, urheilukenttä, sairaala ja ajalle tyypillinen korkeista kerrostaloista muodostuva umpikortteli. Erityisesti Pyynikintoria rajaavat suuret koulu- ja asuinrakennukset muodostavat edustavan torimiljöön.” Lisäksi Pyynikinharjun RKY-aluetta rajaa Pyynikin kirkkopuiston RKY-alue, joka on myös arkeologisesti arvokas kohde.

Halila Aimo: Suomen rakennushallinto 1811-1961, Valtion painatuskeskus, Helsinki 1961

Jutikkala Eino: Tampereen historia III, Tampereen kaupunki, Tampereen keskuspaino 1979

Lyseon muistojulkaisu 1884-1934, Tampereen kirjapaino-osakeyhtiö, Tampere 1934

Neuvonen Petri, Mäkiö Erkki ja Malinen Maarit: Kerrostalot 1880-1940, Rakennustieto Oy, Hämeenlinna 2002

Nurmi Veli: Kansakoulusta peruskouluun, Werner-Söderström Osakeyhtiö, Juva 1989

Rasila Viljo: Tampereen historia II, Tampereen kaupunki, Tampereen keskuspaino 1984

Saarikangas Kirsi: Asunnon muodonmuutoksia. Puhtauden estetiikka ja sukupuoli modernissa arkkitehtuurissa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2002

Tampereen kaupunki: Tampereen keskustan perusinventoinnissa vuonna 1998, Tampere 1998

Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998. Tampereen kaupungin ympäristötoimi kaavoitusyksikkö julkaisuja 2/98, Leskinen, Marjatta & Jaakkola, Juha, Tammer-Paino Oy, Tampere 1998.

Tampereen lyseo 1884-1984. Tampereen lyseon entiset oppilaat r.y., Tampere 1984

Tampereen lyseon matrikkeli vv. 1884-1934. Tampereen kirjapaino-osakeyhtiö 1939.

Tampereen yhteiskoulun lukio, Rellun historiaa.

Turunen Pentti, Ranta Pertti, Juonala Ilkka, Koukkula Tuomo ja Seppälä Jari: Rellu 100 vuotta.

Mustalahti Kirsi, 4.3.2021

Mäenpää Heini, 4.3.2021

Nieminen Pirkko 25.2.2021

Silvennoinen Hannu, 2.3.2021